Alajärven Ankkurit

Alajärven Ankkurit
Koko nimi Alajärven Ankkurit
Historia Alajärven Ankkurit
1944-
Perustettu 26. marraskuuta 1944
Alajärven kunnantoimisto[1]
Kaupunki Alajärvi
Kenttä Kitron pesäpallostadion
– kapasiteetti 4000
Miesten sarjataso Superpesis
Naisten sarjataso Ykköspesis
Värit sininen, keltainen
         
Puheenjohtaja

Tapio Kantokoski - Alajärven Ankkuritpesis ry

Tapio Rajala - Alajärven Ankkurit ry
Miesten pelinjohtaja Juha-Matti Jaatinen
Omistaja Alajärven Ankkurit ry
Miesten SM-mitalit
Kultaa 2 (1988, 1989)
Hopeaa 2 (1980, 1987)
Pronssia 3 (1984, 1985, 1992)
Ankkureiden pelaajia kotipesän kaarella
Ankkureiden joukkue 2015.

Alajärven Ankkurit ry (AA) on vuonna 1944 perustettu urheiluseura, joka toimii Etelä-Pohjanmaalla, Alajärvellä. Seuran värit ovat sininen ja keltainen. Yleisseuran alaisuuteen kuuluvat seuraavat jaostot: hiihto, kriketti, lentopallo, pesäpallo ja yleisurheilu. Ankkurit on ollut pesäpallossa Vimpelin Vedon farmiseurana kausina 20092010. Alajärven Ankkurit nousi kauden 2011 päätteeksi pesäpallon pääsarjaan, Superpesikseen ja putosi takaisin ykköspesikseen kauden 2019 päätteeksi. Kaudeksi 2023 Alajärven Ankkurit nousi takaisin Miesten Superpesikseen

Alajärven Ankkurit pelaa kotiottelunsa Kitron Stadionilla. Kuuluisia Alajärven Ankkureissa pelanneita ovat mm. Pekka Peltomäki, Vesa Vainio, Matti Iivarinen, Vesa Liikala, Veijo Turpela, Tommi Murto, Kari Myllyniemi, Taavi Kivipelto, Tuomo Tallbacka, Pekka Harju ja Risto Ojanperä.

Miehet
  0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
1970 9. 11. 9. 8. 6. 6.
1980 2. 6. 5. 4. 3. 3. 4. 2. 1. 1.
1990 5. 7. 3. 4. 4. 6. 11. 11. 10. 9.
2000 12. 11. 16. 17. 14. 15. 18. 24. 23. 19.
2010 14. 13. 12. 12. 10. 6. 14. 11. 12. 14.
2020 17. 21. 14. 12.
Pääsarja, 2. korkein mustalla, 3. korkein sinisellä.

Seuran perustaminen ja toiminnan alkuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alajärven Ankkurit perustettiin vuonna 1944. Seuran tunnetuinta lajia, pesäpalloa, paikkakunnalla on pelattu jo tuota aikaisemmin, jo 1920-luvulta asti. Laji nousikin heti perustetun seuran menestyksekkäimmäksi lajiksi. Lajille tyypilliseen tapaan, innostus oli luonnollista seurausta sotavuosien voimakkaasta harrastuneisuudesta.

Pesäpallotoiminnan nousu alasarjoista SM-mitaleille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ankkurit sijoittui alkuvuosinaan jo mestaruussarjakarsintoihin saakka mutta nousu jäi tuolloin haaveeksi. 1950-luvun ajan Ankkurit pelasivat pääasiassa Suomensarjan keskivaiheilla. Vuosikymmenen lopulla, 1959, joukkueen 15 vuotta kestänyt taival Suomensarjassa päättyi ja toiminta jatkui maakuntasarjassa aina 1960-luvun puoliväliin saakka. 1965 tapahtui käänne, joka muutti seuran kurssin hitaaksi kiipeämiseksi kohti mestaruussarjaa. Poikien joukkueet aloittivat vuosia kestäneen SM-mitalien sarjan. 1967 edustusjoukkue asetti tavoitteekseen mestaruussarjan joka toteutui kauden 1972 päätteeksi. Mestaruussarjapaikan vakiinnuttua 1975 sarjaan uudelleennousun myötä alkoi mitalien tavoittelu.

1980 Ankkurit saavuttivat ensimmäisen SM-mitalin: hopeaa. Joukkueeseen kuuluivat: Pekka Nummela, Jouni Peura, Aulis Peltomäki, Seppo Perälä, Kullervo Murto, Tapani Tallbacka, Simo Joensuu, Raimo Harju, Pentti Harju, Pekka Peltomäki ja pelinjohtajana toiminut Lauri Pippola.

Vuonna 1987 Ankkurit pelasivat Seinäjoen Maila-Jusseja vastaan finaalissa. Saavutuksena seuran toinen hopeamitali. Kaudeksi 1988 Ankkurit asettivat ehdottomaksi tavoitteeksi Suomen mestaruuden. Runkosarjassa Alajärvi oli kolmas, mutta pudotuspeleissä edettiin aina mestaruusotteluun saakka. Vastaan finaalissa tuli Seinäjoen Maila-Jussit. Seinäjoella tuli tappio 9-8, mutta kotona selvä voitto 8-3. Mestarijoukkueeseen kuuluivat: Matti Iivarinen, Marko Etula, Simo Joensuu, Vesa Vainio, Taavi Kivipelto, Kari Myllyniemi, Tuomo Tallbacka, Veijo Turpela, Harri Pitkänen, Jouko Etula, Ari Etula, Tero Ojajärvi ja Ari Riihimäki. Itä–Lännessä pelasivat Iivarinen, Myllyniemi, Turpela ja Etula. Pelinjohtajana Peltomäki.

Vuonna 1989 Ankkurit voitti toisen mestaruuden putkeen. Loppuottelussa oli tällä kertaa vastassa Imatra. Vuosi 1992 toi SM-pronssia. Seuraavana vuonna runkosarjan sijoitus oli toinen, mutta lopullinen sija 4:s. kuten myös seuraavana vuonna. 1995 Ankkureiden sijoitus oli 6. Kauden 2001 päätteeksi Ankkurit putosi pääsarjasta ja nousi vasta vuonna 2011 takaisin.[2]

Alajärven Ankkurit voitti B-poikien SM-kultaa vuonna 2008, ja samana vuonna Vimpelin Vedon ja Ankkureiden yhteisjoukkue KK Kings saavutti A-poikien Superpesiksessä kultaiset mitalit.

Miesten Ykköspesisjoukkue 2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaajat Valmennusjohto
Pelaaja UP SP Ikä Sopimus
Pyry Alanen 2021 (2022)
Tuukka Etula 2021 (2022)
Juho Ihamäki 2021 (2022)
Lauri Ihamäki 2021 (2022)
Ville Keltikangas P V/K 25 2021
Elmeri Koivusalmi 23 2021
Jami Lassila 2022
Kasperi Mäkelä 2021
Joona Peltokangas 2021
Antton Peltomäki 2021 (2022)
Jere Peltomäki 2021
Mikael Penninkangas K E 28 2021
Tero Rantakangas 2021
Vili Siltala 2021
Martti Viitasalo 2021
Nestori Yli-Sissala P V/K 29 2021
Pelinjohtaja

Suomi Santeri Särkinen

2. pelinjohtaja

Suomi Toni Nevantakanen

Joukkueenjohtaja

Niko Luomala

Huoltaja

Jari Juuti


Selite
  • E : Etenijä
  • V : Vaihtaja
  • K : Kotiuttaja
  • L : Lukkari
  • S : Sieppari
  • (1/2/3)V : Pesävahti
  • (2/3)P : Polttaja
  • (2/3)K : Koppari

Päivitetty 28. syyskuuta 2021

Lähde: [1]


Junioritoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesäpallon junioreiden SM-mitalit
Joukkue Mitalit Vuodet Yhteensä
A-pojat
Kultaa Kultaa 1968, 1969, 1977, 1978, 1980, 1987, 2004 7
Hopeaa Hopeaa 2003 1
Pronssia Pronssia 2010 1
B-pojat
Kultaa Kultaa 1967, 1976, 2008 3
Hopeaa Hopeaa 1966, 1994 2
C-pojat
Kultaa Kultaa 1974, 2006, 2007 3
Hopeaa Hopeaa 2003 1
Pronssia Pronssia 1992, 1994, 1999, 2004, 2005, 2021 6
D-pojat
Kultaa Kultaa 1972, 1991, 2005 3
Hopeaa Hopeaa 2003, 2004, 2007 3
Pronssia Pronssia 2001 1
D-tytöt
Kultaa Kultaa 2014 1
E-pojat
Kultaa Kultaa 2002 1
Hopeaa Hopeaa 1992, 2001, 2013 3
Pronssia Pronssia 2005 1
E-tytöt
Kultaa Kultaa 1993 1
F-pojat
Hopeaa Hopeaa 1999 1
Pronssia Pronssia 1981, 2000 2
Yhteensä: 41

Tilastot ja luettelot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelinjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja huomionosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etenijäkuningas:[4]

Lyöjäkuningas:[5]

Kärkilyöntikuningas:[6]

Vuoden lukkari:[7]

Vuoden pesäpalloilija:[8]

Vuoden tulokas:[9]

Kultainen maila:[10]

Vuoden pelinjohtaja:[11]

Alajärven Ankkurit on oman ilmoituksensa mukaan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa yleisseura Suomessa, jossa kriketti on otettu seurassa harjoitettavien lajien joukkoon.[14][15]

Arto Ojaniemi, Matti Rasilainen, Jarmo Kokkonen, Martti Ruuska, Helena Koukkari, Antti Kallio: Pesäpallokirja 2018. Helsinki: Suomen Pesäpalloliitto ry, 2018.

  1. Pesäpallokirja 2018, s. 24
  2. Koti.japo.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Pelinjohtaja-kortit aakkosjärjestyksessä Suomen Pesäpalloliitto ry. Viitattu 24.1.2018.
  4. Parhaat etenijät kausittain Suomen Pesäpalloliitto ry. Arkistoitu 17.8.2018. Viitattu 26.3.2018.
  5. Parhaat lyöjät kausittain Suomen Pesäpalloliitto ry. Arkistoitu 31.12.2017. Viitattu 30.3.2018.
  6. Parhaat kärkilyöjät kausittain Suomen Pesäpalloliitto ry. Arkistoitu 17.8.2018. Viitattu 30.3.2018.
  7. Vuoden lukkarit Suomen Pesäpalloliitto ry. Arkistoitu 5.4.2018. Viitattu 30.3.2018.
  8. Vuoden pesäpalloilijat pesis.fi. Arkistoitu 5.4.2018. Viitattu 30.3.2018.
  9. Vuoden tulokkaat pesis.fi. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 31.3.2018.
  10. Kultainen maila pesis.fi. Arkistoitu 26.10.2018. Viitattu 31.3.2018.
  11. Vuoden pelinjohtaja pesis.fi. Arkistoitu 3.7.2018. Viitattu 31.3.2018.
  12. Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 10.1.2018.
  13. Liitto-Lehdistö-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 14.1.2018.
  14. Kriketti Alajärven Ankkurit. Arkistoitu 28.9.2013. Viitattu 24.9.2013.
  15. Kriketin näytösottelu ja lajiesittely Tuurissa 2010. Kyläkauppa Veljekset Keskinen. Arkistoitu 28.9.2013. Viitattu 24.9.2013.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tolonen, Ilkka: 100 vuotta Alajärven, 50 vuotta Ankkurien urheilua. Alajärvi: Alajärven Ankkurit, 1994. ISBN 952-90-5915-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]