Aleksei Kuropatkin
Aleksei Nikolajevitš Kuropatkin (ven. Алексе́й Никола́евич Куропа́ткин; 29. maaliskuuta (J: 17. maaliskuuta) 1848 Pihkovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 16. tammikuuta 1925 Pihkovan kuvernementti, Neuvostoliitto)[1] oli venäläinen kenraali ja poliitikko, joka toimi Venäjän sotaministerinä vuosina 1898–1904.
Aleksei Kuropatkinin vanhemmat olivat topografikapteeni Nikolai Emeljanovitš Kuropatkin ja Aleksandra Pavlovna Arbuzova, ja hän lähti isänsä tavoin sotilasuralle. Valmistuttuaan vuonna 1866 kadettikoulusta Kuropatkin aloitti palveluksensa Turkestanin sotilasalueella, jossa vietti seuraavat 20 vuotta. Hän kirjoitti myös useita sotatieteellisiä teoksia. Hän toimi vuosien 1877–1878 Turkin sodassa maineikkaan kenraalin Mihail Skobelevin esikuntapäällikkönä ja hankki urallaan muutenkin runsaasti taistelukokemusta. Kuropatkin nimitettiin vuoden 1898 alussa Venäjän vt. sotaministeriksi ja virka vakinaistettiin saman vuoden heinäkuussa.[1] Hänet ylennettiin joulukuussa 1900 jalkaväenkenraaliksi ja hän sai 1902 kenraaliadjutantin arvon.[2] Vuonna 1904 hänestä tehtiin Kaukoidän joukkojen ylipäällikkö Venäjän–Japanin sodassa, mutta hän joutui eroamaan tappioiden jälkeen. Ensimmäisen maailmansodan alussa hänet kutsuttiin takaisin palvelukseen mutta siirrettiin vuonna 1916 Turkestanin kenraalikuvernööriksi. Kuropatkin ei osallistunut Venäjän sisällissotaan ja vietti viimeiset vuotensa Neuvostoliitossa omalla maatilallaan.[1]
Suomessa Kuropatkin muistetaan roolistaan ensimmäisenä sortokautena tunnetun ajanjakson käynnistymisessä. Heti tultuaan sotaministeriksi vuonna 1898 hän laaditutti Venäjän pääesikunnassa esityksen Suomen uudeksi asevelvollisuuslaiksi, joka olisi määrännyt suomalaiset palvelemaan Venäjän armeijassa oman sotaväkensä sijasta. Suomen säätyvaltiopäivät eivät halunneet hyväksyä esitystä Kuropatkinin toivomassa muodossa, joten tsaari Nikolai II antoi helmikuun manifestin. Kun Kuropatkinin ajama Suomen asevelvollisuuslaki ei saanut vuonna 1901 myöskään Venäjän valtakunnanneuvoston enemmistöä taakseen, hän painosti tsaarin antamaan määryksen Suomen sotaväen lakkauttamisesta. Kuropatkin ei kuitenkaan varauksetta tukenut Suomen kenraalikuvernöörin Nikolai Bobrikovin vielä pidemmälle menneitä pyrkimyksiä suuriruhtinaskunnan hallinnon yhtenäistämiseksi eikä asevelvollisuuskysymyksen ratkettua puuttunut enempää Suomen asioihin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Hannu Immonen: Kuropatkin, Aleksei Nikolajevitsh (1848 - 1925) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Алексей Николаевич Куропаткин (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 14.9.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksei Kuropatkin Wikimedia Commonsissa
- КУРОПАТКИН Алексей Николаевич (venäjäksi)
- Алексей Николаевич Куропаткин (venäjäksi) Hrono.ru
| ||||||||||||||||||||||
