Kuolonkylmyys

Kuolonkylmyys (lat. algor mortis algor: kylmä; mors: kuolema > gen. mortis) tarkoittaa ruumiinlämmön alenemista kuoleman jälkeen. Kylmeneminen tapahtuu tasaisella eksponentiaalisen hajoamisen nopeudella, kunnes ruumiin lämpötila vastaa ympäristön lämpötilaa. Ulkoiset tekijät vaikuttavat nopeuteen. Toisaalta, jos ympäristön lämpötila on korkeampi kuin kehon lämpötila, kuollut ruumis lämpenee, kunnes se saavuttaa ympäristön lämpötilan.^[1]

Ruumiin mätänemisen alettua lämpötila nousee jälleen joksikin aikaa.

Rektaalisen lämmön mittaus antaa jonkinlaisen arvion kuoleman ajankohdasta. Sääntönä voidaan pitää 2 °C ensimmäisen tunnin aikana ja 1 °C tuntia kohden, kunnes ruumiin ja ympäristön lämpötilat ovat samat.

Glaisterin yhtälön^[2][3] avulla voidaan arvioida, kuinka kauan kuolemasta on tunteina kulunut:

${\displaystyle (36{,}9\,^{\circ }\mathrm {C} -T_{\mathrm {r} })\cdot {\frac {6}{5}},}$

missä ${\displaystyle \scriptstyle T_{\mathrm {r} }}$ on rektaalin lämpötila celsiusasteina.

Kuoleman tilat

Kuolonkalpeus (pallor mortis) • Lautuma (livor mortis) • Kuolonkylmyys (algor mortis) • Kuolonkankeus (rigor mortis)

• Saferstein, Richard: Criminalistics An Introduction to Forensic Science. 8th painos Pearson Prentice Hall, 2004. ISBN 0-13-113706-9
• Karen T. Taylor, "Forensic art and illustration", CRC Press, 2000, ISBN 0849381185, p. 308
• Robert G. Mayer, "Embalming: history, theory, and practice", McGraw-Hill Professional, 2005, ISBN 0071439501, p. 106
• Calixto Machado, "Brain death: a reappraisal", Springer, 2007, ISBN 038738975X, pp. 73-74

• Standards Employed to Determine Time of Death (Arkistoitu – Internet Archive)