Anastasio Somoza Debayle

Anastasio ”Tachito” Somoza Debayle
Anastasio Somoza Debayle
Anastasio Somoza Debayle
Nicaraguan presidentti
Edeltäjä juntta
Lorenzo Guerrero
Seuraaja juntta
Francisco Urcuyo
Henkilötiedot
Syntynyt5. joulukuuta 1925
León, Nicaragua
Kuollut17. syyskuuta 1980 (54 vuotta)
Asunción, Paraguay
Puoliso Hope Portocarrero

Anastasio ”Tachito” Somoza Debayle (5. joulukuuta 192517. syyskuuta 1980) toimi Nicaraguan puolustusvoimien ylipäällikkönä vuosina 1967–1979, presidenttinä 1. toukokuuta 1967 – 1. toukokuuta 1972 ja maan hallitsijana 1. joulukuuta 1974 – 17. heinäkuuta 1979. Somoza-suku oli hallinnut maata vuodesta 1936, ja Anastasio Debayle oli sukunsa kolmas ja viimeinen valtionpäämies.[1]

Anastasio Debayle syntyi Anastasio Somoza Garcían, silloisen Nicaraguan presidentin pojaksi. Nuori Debayle sai lempinimekseen ”Tachito”. Hänen isänsä tunnettiin nimellä ”Tacho”. Anastasio Debayle sai koulutuksensa St. Leo Collegessa Miamissa Floridassa ja Sallen sotilasakatemiassa New Yorkissa ennen kuin meni West Pointiin, josta hän valmistui 6. kesäkuuta 1946.

Heti valmistumisensa jälkeen Debayle nimitettiin Nicaraguan armeijan ylipäälliköksi. Nimityksen suoritti hänen isänsä, joka oli nimittänyt sukunsa muitakin jäseniä valtion eri virkoihin. Debayle meni naimisiin 10. joulukuuta 1946 Hope Portocarreron kanssa Managuassa. Häissä oli 4000 kutsuvierasta. Hope Portocarrero ja Anastasio saivat viisi lasta.

Isänsä salamurhan jälkeen 21. syyskuuta 1956, Anastasion veljestä Luisista tuli maan presidentti. Anastasio oli saanut kuitenkin suuren vaikutusvallan maan poliittisessa toiminnassa. 1. toukokuuta 1967, ennen kuin Luis Somoza kuoli sydänkohtaukseen 45-vuotiaana, Anastasiota tuli maan presidentti. Luis Somoza hallitsi maata lempeämmillä otteilla kuin Anastasio ja isänsä. Anastasion virkakausi päättyi virallisesti toukokuussa 1972, mutta hallitus oli laatinut lakeja presidentin uudelleenvalinnasta. Vuonna 1974 valittiin kolmen miehen troikka, jossa kaksi edustajaa olivat liberaalipuolueesta ja yksi konservatiivipuolueesta, ja heidät ylennettiin armeijan johtoon.

Somoza ja hänen troikkansa laativat 3. huhtikuuta 1971 uuden perustuslain, jossa hänet valittiin ylipäälliköksi. Hän erosi presidentin virasta 1. toukokuuta 1972, mutta toimi kuitenkin yhä maassa johtajana.

23. joulukuuta 1972 voimakas maanjäristys iski Nicaraguan pääkaupunkiin Managuaan. Tuhansia ihmisiä kuoli ja suurin osa kaupungista tuhoutui. Julistettiin poikkeuslaki, joka vahvisti Somozan suvun hallinnon virallisesti. Somozan sukua arvosteltiin liian hitaasta avustustyöstä ja avun jakamisesta. Moni Managuan rakennuksista on yhä jätetty uudelleen rakentamatta.

Somoza valittiin uudelleen presidentiksi vuoden 1974 vaaleissa, joita oppositio boikotoi. Samoihin aikoihin katolinen kirkko alkoi arvostella maan hallitusta. 1970-luvulla nicaragualaisten ihmisoikeuksia poljettiin ja maassa tehtiin monia pidätyksiä.

17. heinäkuuta 1979 Somoza erosi presidentin virastaan ja pakeni Miamiin Curtiss C-46 lentokoneella. Hän otti mukaansa isänsä ja veljensä arkut ja, väitetään, suuren osan Nicaraguan kansallisomaisuudesta. Maalle jäi 1,6 miljardin dollarin ulkomainen velka, joka on Keski-Amerikan korkein. Kun Somoza oli paennut, sandinistit löysivät alle 2 miljoonaa dollaria valtionkassasta.

Presidentti Jimmy Carter eväsi Somozalta turvapaikan Yhdysvalloista. Somoza asettui asumaan Paraguayhin, jonka presidentti Alfredo Stroessner myönsi hänelle turvapaika. Somoza osti maatilan ja aidatun talon Avenida España 433:sta Asunciónissa. Nicaraguan edustajainhuoneen puhemies Francisco Urcuyo vannoi virkavalan presidenttinä mutta hänen valtakausi kesti kesti vain päivän ennen kuin sandistit valtasivat Managuan ilman vastarintaa.

Anastasio Somoza Debayle tapettiin 17. syyskuuta 1980 kello 10.10 Asunciónissa Paraguayssa. Ampujaksi väitettiin heti tapahtuman jälkeen Hugo Irurzún -nimistä sandinistisissiä. Somoza istui Mercedes-Benz W116 -autossaan, kun autoa ammuttiin neuvostovalmisteisellä RPG-7-singolla. Kaikki autossa olleet henkilöt kuolivat.[2][3]Seitsemästä salamurhaajasta kuusi pakeni. Ampuja Iruzun kuoli tulitaistelussa Paraguayn poliisin kanssa seuraavana päivänä[4].

Somoza haudattiin Woodlawn Parkin hautausmaalle Miamissa, Floridassa olevaan mausoleumiin.

CIA:n entinen agentti Brian Latell on esittänyt kirjassaan, että Somozan murhan takana olisi ollut Fidel Castro ja hänen palkkaamansa sandinistisalamurhaajat joita johti argentiinalainen Enrique Gorriarán Merlo joka kuului aiemmin marxilaiseen Ejército Revolucionario del Pueblo ryhmään[5]. Latellin arvion mukaan sandinisteilla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta päästä valtaan vuoden 1979 vallankumouksessa ilman Kuuban armeijan tukea.

Latell väittää, että Fidelin veli Raúl Castro oli vastuussa sandinistien menestyksestä. Kuuban salainen palvelu toimitti neuvonantajia sandinisteille ennen valtaannousua. Kuuban mukaan Somoza oli pääarkkitehtina Yhdysvaltain vuonna 1961 tekemässä Sikojenlahden maihinnousussa, joka kuitenkin epäonnistui.

  1. Anastasio Somoza Debayle Encyclopedia Britannica
  2. Celebration follows Somoza assassination (Google News) The Lewiston Journal. Viitattu 28.12.2013. (englanniksi)
  3. Police Kill Guerilla Sought In Somoza's Assassination The Dispatch. Viitattu 28.12.2013. (englanniksi)
  4. "Paraguay Says a Suspect In Somoza Case Is Slain", by Edward Schumacher, The New York Times, September 19, 1980, p. A4
  5. Gorriarán Merlo, Enrique. Memorias ("Memories")  ISBN 950-49-1063-7