Auger’n elektroni

Auger’n elektroni esiintyy esimerkiksi radioaktiivisen hajoamisen yhteydessä. Kun elektroni emittoituu atomin matalan energiatason elektronikuorelta, jättää se vapaan paikan, joka voi täyttyä korkeamman energiatason elektronilla. Elektronin siirtyessä alemmalle energiatasolle vapautuu energiaa. Toisinaan tämä vapautunut energia aiheuttaa karakteristisen röntgensäteilyn fotonin emittoitumisen atomista^[1]. Toisinaan energia siirtyy toiseen elektroniin, joka puolestaan poistuu atomista. Tätä poistunutta elektronia kutsutaan Auger’n elektroniksi ja poistumista Auger’n emissioprosessiksi.

Auger’n elektronin liike-energia voidaan ilmaista muodossa

E_sisin - (E_S1 + E_S2 ),

missä

• E_sisin lähinnä ydintä oleva elektronikuoren sidosenergia
• E_S1 ja E_S2 ulommat elektronikuorten sidosenergiat

Nämä energiatasot riippuvat atomin tyypistä sekä kemiallisesta ympäristöstä, jossa atomi on.

Auger’n elektronispektroskopia stimuloi Auger’n elektronien emissiota pommittamalla näytettä röntgensäteillä tai suurenergiaisilla elektroneilla. Näin aikaansaatua Auger’n elektronien intensiteettiä mitataan ko. elektronien energian funktiona. Tuloksena saadusta spektristä voidaan määrittää säteilevä atomityyppi ja joitakin tietoja atomien kemiallisesta ympäristöstä.

Auger’n emissioprosessin keksi itävaltalainen fyysikko Lise Meitner 1920-luvulla. Myöhemmin ranskalainen fyysikko Pierre Victor Auger teki saman keksinnön. Auger raportoi keksinnöstä Radium-lehdessä vuonna 1925, joten hän sai kunnian antaa nimensä prosessille.

• sisäinen konversio