Bulat-Batyr
| Bulat-Batyr | |
|---|---|
| Булат-Батыр Bulat-Batır بولات باتر | |
 Juliste venäjäksi ja tataariksi. | |
| Ohjaaja | Juri Taritš |
| Käsikirjoittaja |
|
| Kuvaaja |
|
| Tuotantosuunnittelija | Aleksey Utkin (käännä suomeksi) |
| Pääosat |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
| Tuotantoyhtiö | Sovkino |
| Ensi-ilta | 28. helmikuuta 1928 |
| Kesto | 81min |
| Alkuperäiskieli | tataari |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Bulat-Batyr (ven. Була́т-Баты́р, tat. Bulat-Batır, بولات باتر; myös nimellä Pugatšovštšina, Пугачёвщина) on vuoden 1928 neuvostoliitolainen mykkäelokuva, jonka sanotaan olevan ensimmäinen tataarilainen elokuva. Sen käsikirjoitti ohjaaja Juri Taritš yhdessä Natan Zarhin kanssa, perustuen Abdrahman Šakirovin tarinaan. Elokuvan keskiössä on Jemeljan Pugatšovin kapina ja kasvava talonpoikaissota. Kuvauspaikkana toimii pääsääntöisesti Kazan, Tataarien ASNT.[1][2][3]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1926 Tatkino (osakeyhtiö "Vostokkinon" tataarilainen jaos) ilmoitti järjestävänsä kirjoituskilpailun elokuvalle, joka kertoisi "tataarien elämästä feodalismin ajoista nykypäivään". Kilpailun voitti Abdrahman Šakirov, jonka jälkeen tunnettu näytelmäkirjailija Nathan Zarhi teki lopullisen käsikirjoitusversion Juri Taritšin kanssa. Yhtenä apulaisohjaajana toimi myöhemmin ensimmäisenä tataarilaisena elokuvaohjaajana tunnettu Kajum Pozdnjakov.[4]
Kuvausprosessi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan tuotanto aloitettiin Tataarien ASNT:n kansankomissaarien neuvoston hyväksymänä vuonna 1927.[1] Ohjaaja Juri Taritš päätti sijoittaa tapahtumat niiden alkuperäisille paikoille, eli lähinnä Kazaniin.[4]
Kuvausten alku osui samaan aikaan tataarien perinteisen kesäjuhlan sabantuyn kanssa. Taritš sai idean hyödyntää osallistujia elokuvassaan, mutta koki aluksi vastarintaa, koska tataarinaiset ilmaisivat sen olevat "suuri synti, jos nainen ratsastaa hevosella". Taritš kunnioitti tataarien päätöstä ja lähti etsimään avustajia elokuvaansa muualta, kunnes yksi kaupungin johtokunnasta päätti auttaa heitä, ja suostutteli omalla esimerkillään heidät hevosen selkään.[4]
Vaikeuksia tuotti myös ilmasto kuvausten aikaan; "Oli kuuma, metsät paloivat ja tuuli peitti Kazanin paksuun savuverhoon. Savun takia jouduimme siirtämään suunniteltua kuvaamista, ja sillä välin meille Kazanin hyökkäystä varten osoitetut sotilasyksiköt eivät voineet odottaa enää, koska heidän oli mentävä leireille. Lopulta, kuin ihmeen kaupalla, kaikki kuitenkin onnistui ja saimme kuvattua".[4]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vasili Jaroslavtsev (Bulat-Batır)
- Ada Voitsik (Asma)
- Ivan Kljukvin (Asfan)
- Galina Kravtšenko (Elena von Brandt)
- Naum Rogožin (von Kanits)
- Ivan Arkanov (Suleiman Murza)
- Nikolai Vitovtov (Deržavin)
- Aleksandr Žukov (Timur)
- Boris Jurtsev (Murat)
- Eduard Kulganek (kenraali Potjomkin)
- Mstislav Kotelnikov (Beloborodov, Pugatšovin lähettiläs)
- Tatjana Baryševa (voiton nero)
- Kajum Pozdnjakov
- Lev Ivanov (Kajum)
- Stepan Borisov (Jemeljan Pugatšov)
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai positiivisen arvion New York Times -lehdeltä, joka ylisti sen aitoa tunnelmaa.[5] Kirjailija Bryher kehui elokuvan maisemaa ja kuvausta.[2] Yksi elokuvan mielipidekirjoitus ilmaisee: "Pohjimmiltaan tataarien historia ja elämä heijastuvat tarkasti ja totuudenmukaisesti, mutta juonen esitys oli hajanainen, joskus hahmojen psykologinen elämä korvattiin laajoilla kuvateksteillä".[1]
Saksan ensi-illassa elokuvan valkoinen emigrantti -katsoja yritti tuhota sen filmin, koska koki teoksen olevan "bolševikkipropagandaa".[6]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Englanniksi elokuvan vaihtoehtoisnimet ovat Flames on Volga ja Revolt in Kazan.[5][2]
Batır on tataariksi "urhea" / "rohkea".[7] Bulat on miehen nimi.[8]
Pugatšovin kapinallisissa joukoissa taisteli noin 85 000 tataaria. Tunnettuja näistä on eversti Bäxtiyär Qanqayev.[9]
Elokuva julkaistiin ilmaiseksi youtubeen vuonna 2021.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Булат-Батыр tatarica.org. Viitattu 14.6.2023.
- ↑ a b c Bryher (1922). Film Problems Of Soviet Russia. Riant Chateau TERRITET Switzerland. s. 109–111.
- ↑ БУЛАТ БАТЫР (1927) kino-teatr.ru. Viitattu 14.6.2023.
- ↑ a b c d 27 мая 2016 года в Выставочном зале «Манеж» состоялся показ первого татарского игрового фильма «Булат-Батыр» в живом музыкальном сопровождении history-kazan.ru. Viitattu 20.11.2023.
- ↑ a b "TARTARS' REVOLT SHOWN.; "Flames on Volga" a Vivid Picture of Catherine the Great's Days" nytimes.com. Viitattu 14.6.2023.
- ↑ Казань на забытых кинолентах (Из архивов и письменных источников) archive.gov.tatarstan.ru. Arkistoitu 23.3.2016. Viitattu 14.6.2023.
- ↑ Yabalak SÜZLEK - Tataarilainen sanakirja yabalak.fi. Viitattu 19.6.2023.
- ↑ Татар Ир-Ат Исемнәре (Татарские Мужские Имена В Алфавитном Порядке) magarif-uku.ru. Arkistoitu 27.10.2022. Viitattu 19.6.2023.
- ↑ "Krästiännär quzğalışı (1773–75)/Крәстияннәр кузгалышы (1773–75)". Tatar Encyclopaedia (in Tatar). Kazan: The Republic of Tatarstan Academy of Sciences. Institution of the Tatar Encyclopaedia. 2002.
- ↑ "Булат-Батыр" . Казань (1927) youtube.com.