Cannesin elokuvajuhlat

Cannesin elokuvajuhlat (ransk. Le Festival international du film de Cannes tai ransk. Le Festival de Cannes) on Cannesin lomakaupungissa Etelä-Ranskassa vuosittain järjestettävä elokuvafestivaali. Cannesin elokuvajuhlat järjestettiin ensimmäisen kerran 20. syyskuuta – 5. lokakuuta 1946. Sen jälkeen elokuvajuhlat on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta järjestetty aina toukokuussa.^[1]

Cannesia pidetään maailman arvostetuimpana elokuvafestivaalina. Festivaali on käynnistänyt monien merkittävien elokuvantekijöiden, kuten Quentin Tarantinon ja Steven Soderberghin, uran.^[2]

Cannesin elokuvanäytösten liput eivät ole yleisessä myynnissä, vaan sisään päästetään ensisijaisesti vain valikoitu joukko elokuva-alan ammattilaisia^[2]. Joitakin julkisiakin näytöksiä järjestetään iltaisin ja toisinaan sisään saattavat päästä esimerkiksi kärsivällisesti lippua jonottaneet ulkopuoliset tai häikäilemättömät kuokkavieraat.^[2]

Cannesin tapakulttuuriin kuuluvat sekä seisten annetut suosionosoitukset että buuaaminen, joskin buuausten syytä tai merkitystä ei ole aina helppoa ymmärtää. Buuauksien kohteeksi Cannesissa joutui mm. Scorsesen Taksikuski.^[2]

Monet elokuvatähdet ottavat osaa Cannesin juhlaan sen saaman valtavan julkisuuden vuoksi. Cannes on myös elokuvatuottajien suosiossa ensi-iltapaikkana, koska elokuvajuhlat tarjoavat hyvät puitteet myydä elokuvia eri maista tuleville levittäjille.

Yksi Cannesin tärkeimmistä tapahtumista on Marché du Film, joka on maailman vilkkain elokuvien myyntitapahtuma.^[2]

Cannesin tärkein palkinto on Kultainen palmu (Palme d'or), joka annetaan parhaalle elokuvalle. Tuomaristo jakaa elokuvajuhlilla muitakin palkintoja, joista Grand Prix on Kultaisen palmun jälkeen arvokkain. Tuomariston palkintoa voidaan pitää kilpailun pronssisijana^[3].

Elokuvajuhlien tuomaristo koostuu valikoiduista kansainvälisistä elokuva-alan ammattilaisista^selvennä. Suomalainen Peter von Bagh kuului kilpailun pääsarjan tuomaristoon vuonna 2004^[4].

Kukaan suomalainen ei ole koskaan voittanut Kultaista palmua^[3]. Sen sijaan Aki Kaurismäen elokuva Mies vailla menneisyyttä sai Grand Prix -palkinnon vuonna 2002^[5] ja Juho Kuosmasen Hytti nro 6 sai Grand Prix'n vuonna 2021^[6]. Kaurismäen Kuolleet lehdet sai Tuomariston palkinnon vuonna 2023^[7].

Cannesin elokuvajuhlien ytimessä on parinkymmenen elokuvan joukko, jota kutsutaan viralliseksi valikoimaksi.^[8] Kilpasarjan elokuvien sanotaan edustavan “taide-elokuvaa, joka houkuttele laajaa yleisöä”^[2]. Nämä elokuvat kilpailevat Kultaisesta palmusta, joka jaetaan juhlien viimeisenä päivänä.^[8] Voittajan valitsee tuomaristo, joka koostuu elokuva-alan ammattilaisista^[9]. Virallisen valikoiman elokuvien näytännöt järjestetään Grand Théâtre Lumièressä, jossa on tiukka pukukoodi^[10].

Virallisen valikoiman ohessa esitetään muita elokuvasarjoja: näihin kuuluvat Keskiyön näytännöt, Erikoisnäytännöt, Cannesin klassikot ja Cannesin ensi-illat^[8].

Kilpasarjan ulkopuolella esitetään elokuvia, jotka valintalautakunta haluaa huomioida, mutta jotka eivät jostakin syystä täytä valintakriteerejä^[9]. Joukkoon kuuluu usein myös suuren budjetin elokuvia^[8].

Un Certain Regard on erillinen kilpailu, joka on tarkoitettu vähemmän tunnetuille ja mahdollisesti uskaliaammille elokuvantekijöille kuin ne suuret nimet, jotka kilpailevat Kultaisesta palmusta^[8]. Un certain regard on virallisen valikoiman ulkopuolisista sarjoista suurin^[10]. Sillä on oma tuomaristonsa^[10]. Tähän kilpailuun otetaan usein mukaan näyttelijöitä, jotka siirtyvät ohjaajan paikalle ja toisinaan myös ohjaajia, jotka ovat jo aiemmin kilpailleet Kultaisesta palmusta^[10]. Un Certain Regardin näytännöt järjestetään Salle Claude Debussyssä, jonka pukukoodi on vapaampi kuin Grand Théâtre Lumièressä^[10].

Cinéfondation, La Cinef^[11]: esityssarja elokuvakoulujen opiskelijoille; pituus ei saa ylittää yhtä tuntia.^[12]

Cannesin elokuvajuhlien aikaan kaupungissa järjestetään myös muita, itsenäisiä elokuvatapahtumia.^[13] Niitä ovat Quinzaine des cinéastes^[14] (aiemmin Quinzaine des réalisateurs, "ohjaajien kaksiviikkoinen"), La Semaine de la Critique^[15] (kriitikoiden viikko) ja ACID^[16].

Kokoillan elokuvat

• Kultainen palmu (Palme d'Or)
• Grand Prix
• Prix de la mise en scène (Palkinto parhaasta ohjauksesta)
• Prix du Jury (Tuomariston palkinto)

• Prix du scénario (Palkinto parhaasta käsikirjoituksesta)
• Prix d'interprétation féminine (Palkinto parhaalle naisnäyttelijälle)
• Prix d'interprétation masculine (Palkinto parhaalle miesnäyttelijälle)

Lyhytelokuvat

• Palme d'Or – court métrage
• Prix du Jury – court métrage

Muut

• Camera d'Or – Vuodesta 1978 jaettu palkinto parhaalle esikoisohjaukselle
• Carosse d'or, "Kultainen vaunu", Ranskan elokuvaohjaajien myöntämä palkinto merkittävästä ohjaajaurasta
• Ekumeenisen juryn palkinto elokuvalle, joka "koskettaa olemassaolomme henkistä ulottuvuutta."^[17]

Epäviralliset palkinnot

• Cannesissa jaetaan myös epävirallinen Palme Dog -palkinto parhaalle koiraesiintyjälle. Vuonna 2002 palkinnon sai Aki Kaurismäen Tähti-koira, joka esitti Hannibal-nimistä koiraa Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä^[18], vuonna 2011 Kaurismäen Laika-koira sai tuomariston palkinnon suorituksestaan elokuvassa Le Havre^[18] ja vuonna 2023 Kaurismäen Kuolleet lehdet -elokuvassa esiintyvä Alma-koira palkittiin Juryn erikoismaininnalla.^[19]

Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjaan valittuja suomalaisia elokuvia ovat olleet mm. Erik Blombergin Valkoinen peura (1953)^[20], Matti Kassilan Elokuu (1956) sekä Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon ohjaama Tulipää (1980).^[21]

Aki Kaurismäen elokuvat ovat olleet usein festivaalin kilpasarjassa. Kultaista palmua ovat tavoitelleet elokuvat Kauas pilvet karkaavat (1996), Mies vailla menneisyyttä (2002), Laitakaupungin valot (2006), Le Havre (2011)^[21] ja Kuolleet lehdet (2023)^[22]. Grand Prix -palkinnon Kaurismäki voitti elokuvasta Mies vailla menneisyyttä ja ekumeenisen juryn palkinnon elokuvasta Kauas pilvet karkaavat.^lähde? Kuolleet lehdet palkittiin Tuomariston palkinnolla 2023^[7].

Juho Kuosmasen elokuva Hytti nro 6 kilpaili Kultaisesta palmusta vuonna 2021.^[21] Se voitti Grand Prix -palkinnon, jonka se jakoi yhdessä Asghar Farhadin elokuvan Ghahreman kanssa^[6]. Kuosmasen elokuvasta tuli kaikkien aikojen toinen suomalainen Grand Prix'n saaja^[6].

Kaarlo Nuorvalan lyhytelokuva Hermoprässi sai vuonna 1963 Grand Prix -palkinnon.^[23]

Erik Blombergin ohjaama Valkoinen peura valittiin vuonna 1953 kilpasarjan parhaaksi taruaiheiseksi elokuvaksi.^[24]

Juho Kuosmasen elokuva Hymyilevä mies valittiin keväällä 2016 parhaaksi Un certain regard -sarjassa^[25].

Kari Juusosen ohjaama Pizza Passionata voitti vuonna 2001 lyhytelokuvien kilpasarjan kolmannen palkinnon^[26].

Teppo Airaksisen ohjaama ja Melli Maikkulan käsikirjoittama Katto valittiin vuonna 2017 lyhytelokuvien kilpasarjaan 4843 ehdokkaan joukosta ja voitti kakkospalkinnon.

J-P Valkeapään elokuva Koirat eivät käytä housuja sai maailmanensi-iltansa Director's Fortnight -sarjassa toukokuussa 2019^[27].

Mikko Myllylahden lyhytelokuva Tiikeri sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlien Kriitikoiden viikolla vuonna 2018^[28]. Myllylahden käsikirjoitus elokuvaan Metsurin tarina palkittiin Kriitikoiden viikon Next Step -palkinnolla vuonna 2019^[28]. Käsikirjoitukseen pohjautuva elokuva Metsurin tarina sai maailmanensi-iltansa vuonna 2022 Kriitikoiden viikko -sarjassa, johon se valittiin historian toisena suomalaiselokuvana Guled & Nasran jälkeen^[28].

Khadar Ahmedin Guled & Nasra valittiin Kriitikoiden viikko (Semaine de la Critique) -esityssarjaan vuonna 2021^[29].

• Cannesin elokuvajuhlat 2011
• Cannesin elokuvajuhlat 2012
• Cannesin elokuvajuhlat 2014

• Bagh, Peter von: ”Kairaus elokuvien juhlaan – muistiinmerkintöjä Cannesista”, Filmihullu 5–6/2010.
• Kuosmanen, Juho: ”Cannes, kaikesta huolimatta”. Filmihullu 4/2016.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cannesin elokuvajuhlat.

• Virallinen sivusto (englanniksi) (ranskaksi)
• Tales of a festival : remembering Cannes in sound and pictures (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)