Chymos

Chymos Oy oli vuonna 1906 perustettu^[1] suomalainen yritys, joka valmisti mehuja, hilloja, viinejä, liköörejä ja makeisia. Vuonna 1993 yrityksen makeistuotanto siirtyi Fazerin omistukseen, ja vuonna 2006 Chymos sulautettiin kokonaan Cloetta Fazeriin.

Nimi Chymos tulee kreikan kielen sanasta khymos (kreik. χυμός), joka tarkoittaa mehua. Yhtiön henkilöstölehden mukaan nimen oikea lausumistapa oli ”kyymos”, mutta kansan suussa nimi muuttui muotoon ”hyymos”, ”syymos” tai ”tsyymos”.^[2]

Vuorineuvos Wäinö Tammenoksa perusti vuonna 1906 Ruokolahden kunnan Tainionkoskelle (nyk. osa Imatraa) Alkoholittomien Juomien Tehdas Chymoksen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Suomen metsämarjoja alettiin jalostaa teollisesti.^[1]

Nimi muutettiin vuonna 1918 muotoon Tehdas Chymos. Vuonna 1922 yhtiö muutti Lappeenrantaan.^[1]

Wäinö Tammenoksan poika Jukka Tammenoksa nimitettiin yhtiön toimitusjohtajaksi vuonna 1929, jolloin hän oli vasta 23-vuotias. Hänen toimitusjohtajakaudellaan, joka päättyi vuonna 1952, oli hyvin vähän normaaliksi katsottavaa aikaa. Ensin oli kieltolaki, minkä jälkeen seurasi 1930-luvun lama, talvi- ja jatkosota sekä vielä sotien jälkeinen pula-aika ostokortteineen ja säännöstelyineen.^[3]

Epäluulo teollisesti valmistettuja mehuja kohtaan oli suuri, ja suomalaiset valmistivat mehunsa kotona. Vähitellen tehdasmehujen kauppa alkoi elpyä. Kieltolain kumoamisen jälkeen valikoimaan lisättiin viinit ja liköörit. Alkoholittomia liköörejä oli valmistettu jo aikaisemmin. Tuotantoon tulivat myös hyytelöt, hillot ja marmeladit. Koko 1930-luku oli tasaisen kehityksen aikaa. Tuotevalikoimaan tulivat myös makeiset, joista tunnetuimpia ovat Marianne, Omar, Pantteri ja Lontoo rae.^[3]

Ulkomaan myyntiä varten perustettiin vuonna 1934 Yhdysvaltoihin Chymos Company of America. Vuonna 1937 Chymos Tehdas muuttui osakeyhtiö Chymos Oy:ksi, jonka koko osakekanta tuli Tammenoksan suvun omistukseen. Vuonna 1936 tehtaalla työskenteli noin 150 henkilöä.^[4]

Yhtiön kehitys jatkui myönteisenä sota-aikanakin elintarviketuotannon tiukasta valvonnasta huolimatta. Tehdasta ja tuotantoa laajennettiin, ja kauppaa käytiin muun muassa Puolustusvoimien kanssa. Sodan aikana osa toiminnasta siirrettiin rintaman läheisyyden vuoksi Toijalaan.

Toijala valikoitui tehtaan uudeksi paikaksi hyvän sijaintinsa ja hyvien raideyhteyksien vuoksi. Chymos hankki Toijalasta Nahkialan alueelta yhdeksän hehtaarin laajuisen maa-alueen, jolle uudet tehtaat vuonna 1945 rakennettiin. Tehtaan tarpeisiin rakennettiin betonitiilisiä tuotantorakennuksia sekä neljä puurakenteista asuinrakennusta tehtaan työntekijöitä varten. Tehdas oli ensimmäinen tuotantolaitos, joka liitettiin pistoraiteella Toijalan satamarataan radanvarren alkaessa kehittyä teollisuusalueeksi^[5]. Chymoksen Toijalan tehdasrakennukset ovat edelleen olemassa, ja ne on Pirkanmaan maakuntakaavassa määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Ajallisesti ja rakennushistoriallisesti yhtenäinen rakennuskokonaisuus edustaa maakunnan teollisuushistoriaa, ja on esimerkki harvinaisesta, sota-aikana rakentuneesta, rakennuskannasta. Tehtaan mukana Lappeenrannasta Toijalaan muutti makeisten valmistuksen ammattilaisia.^[6][7] Toijalan tehtaat suunnitteli helsinkiläinen arkkitehti Aulis Kalma. ^[8]

Hyvin menestynyt yhtiö joutui 1950-luvun alussa nopeaan syöksykierteeseen. Tähän vaikuttivat säilöttyjen tuotteiden kysynnän väheneminen sekä henkilöstön määrän ja kustannusten kasvu. Yhtiö oli investoinut myös makaronitehtaaseen, joka osoittautui kannattamattomaksi. Myös toimiminen kahdella paikkakunnalla rasitti taloutta. Toijalan tehdas lakkautettiin vuonna 1952, ja toiminta palasi jälleen Lappeenrantaan. Samalla Jukka Tammenoksa luopui toimitusjohtajan tehtävistä.^[4] Toijalan tehdasrakennukset myytiin Posti- ja lennätinlaitokselle ^[7].

Jukka Tammenoksan veli Olavi Tammenoksa toimi hänen seuraajanaan vuoden verran. Tämä oli viimeinen yritys pitää yhtiö Tammenoksan suvulla. Lopulta taloudelliset vaikeudet olivat niin suuria, että rahoittajapankki siirsi Tammenoksat sivuun vuonna 1953 ja nimitti suvun ulkopuolisen toimitusjohtajan.^[3]

Tammenoksan suku myi Chymos Oy:n osakkeet 1950-luvun puolivälissä Regulus Oy:lle. Se oli holdingyhtiö, joka oli muodostettu, kun Lääketehdas Orion Oy:n lääketuotanto erotettiin yhtiön muusta toiminnasta.^[4]

Lääketehdas Orion oli perustettu vuonna 1917. Siihen oli vuosien mittaan liitetty toimialoja, jotka eivät kuuluneet lääketeollisuuden piiriin. Orion jaettiin 1950-luvun puolivälissä kahteen osaan: perustettiin uusi lääketehdas, joka jatkoi Orion-nimellä. ”Vanha Orion” -yhtiö otti nimekseen Regulus Oy. Sen tytäryhtiöiksi tulivat Oriola Oy ja Noiro Oy. Regulus perusti muitakin tytäryhtiöitä, pelasti vaikeuksiin joutuneita mutta pelastettavissa olevia yhtiöitä ja pyrki elvyttämään niiden toimintaa. Merkittävin tämän periaatteen mukainen osto oli Chymos.^[9]

Chymoksella oli hyvä nimi, ajanmukainen koneistus, vankka elintarvikealan tuntemus ja ammattitaitoinen henkilöstö. Vaikeuksien syynä olivat sodanjälkeisen pula-ajan aiheuttamat huonot taloudelliset olosuhteet ja virheelliset ratkaisut. Vuonna 1955 Chymoksen toimitusjohtajaksi tuli Jouko Keränen Huhtamäki-yhtymästä. Hän lähti vuonna 1959 Orionin toimitusjohtajaksi.^[9]

Keräsen jälkeen toimitusjohtajaksi nimitettiin diplomi-insinööri Yrjö Ylijoki, joka oli tullut Chymokselle käyttöinsinööriksi vuonna 1945. Hän toimi vuosina 1951–1952 Toijalan tehtaiden isännöitsijänä. Toijalan tehtaat lakkautettiin vuonna 1952, ja tuotanto palasi Lappeenrantaan. Ylijoki seurasi mukana ja työskenteli Lappeenrannan tehtaan teknisenä johtajana. Vuonna 1959 hänet nimitettiin Orioniin siirtyneen Keräsen jälkeen Chymoksen toimitusjohtajaksi.^[10]

Ylijoen johdolla tehdas laajeni ja siitä kehittyi alallaan arvostettu tuotantolaitos. Vuoden 1957 toimintakertomuksesta ilmenee, että Chymos valmisti kolmeakymmentä mehu- ja marmeladilaatua, lähes sataa erilaista makeisvalmistetta ja makaronia. Makaronin valmistus tapahtui Reguluksen Keuruun tehtailla.^[9]

Myynnin kehityksessä tapahtui 1960-luvun alussa suuri läpimurto, minkä seurauksena tehdas ajautui toimitusvaikeuksiin, vaikka koneet pyörivät täysillä ja töitä tehtiin kolmessa vuorossa. Tehdasta oli tarpeen laajentaa, ja laajennus toteutui vuonna 1962. Chymos vei tuotteitaan 1970-luvun alussa yli 30 maahan ympäri maailman. Työntekijöiden määrä oli noussut yli neljänsadan, ja yhtiö oli Lappeenrannan kolmanneksi suurin yksityinen työnantaja.^[10]

Seuraava laajennusvaihe toteutettiin 1960-luvun puolivälissä. Uudet tilat tulivat enimmäkseen makeisosastojen ja varastojen käyttöön. Vuonna 1969 hyväksyttiin hallinnollisia muutoksia ja omistusjärjestelyjä, joiden seurauksena vuoden 1970 alussa Regulus Oy, Lääketehdas Orion Oy, Chymos Oy ja Noiro Oy lopettivat erillisinä osakeyhtiöinä ja muodostivat Orion-yhtymä Oy:n.^[9]

Viimeiset maamerkit Tammenoksan perheyhtiön ajalta katosivat vuonna 1972, jolloin vanha pääkonttorirakennus purettiin ja konttoritilat sijoitettiin vähän aikaisemmin ostettuun entiseen maneesiin. Myöhempää käyttöä varten hankittiin maata muualtakin, jolloin lopulta Chymos omisti 27 hehtaaria teollisuusalueita Lappeenrannassa. Chymoksella työskenteli 1970-luvun alussa 650 henkeä.

Yrjö Ylijoki jäi eläkkeelle vuonna 1975.^[9]

Vuonna 1993 yrityksen makeistuotanto siirtyi Fazerin omistukseen.^[11] Vuonna 2006 Chymos sulautettiin kokonaan Cloetta Fazerin osaksi ja siis itsenäisenä yrityksenä lakkautettiin.^[12]

Chymos aloitti makeisten valmistuksen vuonna 1934.^[13] Yrityksen tunnetuin tuote on punavalkoraitaiseen paperiin kääritty minttusuklaamakeinen Marianne. Sitä on tehty vuodesta 1949.^[14] Muita tunnettuja makeisia olivat Julia, Pantteri, Lontoo rae, Omar, Ässä Mix ja Merkkarit.^[13]

Chymos valmisti lastenruokia,^[13] mehuja^[15] ja marmeladeja.^[13] Yritys valmisti myös alkoholijuomia, kuten Polar-likööriä, Minttu-likööriä, Kavaljeeri-kuohuviiniä^[13] ja Lakka-likööriä, jonka valmistus siirtyi V & S Finlandille.^[16] Vuonna 2008 sen emoyhtiö, ruotsalainen V&S Group myytiin Pernod Ricardille. Nykyisiä Chymos-alkoholijuomia markkinoi Pernod Ricard Finland Oy.^[17]

• Leena Kauria (toim.): Meidän tehdas Chymos – Perheyhtiön aika ja muutoksen vuodet. Chymoksen historiikki 1906–2006. Chymoksen perinneyhdistys ry. 2014.
• Kauria, Leena: Tähdenlento Toijalassa: Tarina Chymos-tehtaasta 1944–1952. Lappeenranta: [Leena Kauria], 2019.
• Vuorinen, Aimo: Mestareita ja Tekijöitä. Lappeenranta: Chymos, 1980. ISBN 951-99287-6-6

• Chymos-yritykset Pörssitiedossa