Doris Lessing

Doris Lessing
Doris Lessing vuonna 2006.
Doris Lessing vuonna 2006.
Henkilötiedot
Syntynyt22. lokakuuta 1919
Kermānšāh, Persia
Kuollut17. marraskuuta 2013 (94 vuotta)
Lontoo, Britannia
Kansalaisuus britti
Ammatti kirjailija
Puoliso Frank Charles Wisdom (1939–1943)
Gottfried Anton Nicolai Lessing (1945–1949)
Kirjailija
Äidinkielienglannin kieli
Tuotannon kielienglannin kieli
Aikakausi 1950–
Aiheet elämäkerta, draama, libretto, romaanit, novellit, runous
Kirjallinen suuntausmodernismi, postmodernismi, sufilaisuus, sosialismi, feminismi, tieteiskirjallisuus
Esikoisteos Ruoho laulaa (1950)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto (2007)
Asturian ruhtinaan palkinto (2001)

Aiheesta muualla
www.dorislessing.org
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Doris May Lessing (o.s. Tayler; 22. lokakuuta 1919 Kermānšāh, Persia – 17. marraskuuta 2013 Lontoo[1][2]) oli brittiläinen kirjailija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2007.[3]

Lessing aloitti kirjoittamisen asuessaan nuorena Etelä-Rhodesiassa, mutta julkaisi ensimmäisen teoksensa ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi vasta muutettuaan Englantiin 1949. Lessingin kirjat ovat hyvin omaelämäkerrallisia, ja monet niistä kumpuavat hänen kokemuksistaan Afrikassa. Romaani Hyvä terroristi (The Good Terrorist, 1985) on saanut useita palkintoja. Monet kriitikot ovat pitäneet osittain omaelämäkerrallista sarjaa Väkivallan lapset (Children of Violence) hänen merkittävimpinä teoksinaan.[4]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe ja lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lessingin molemmat vanhemmat olivat kotoisin Britanniasta.[5] Äiti oli sairaanhoitaja ja ensimmäisessä maailmansodassa vammautunut isä työskenteli Persian keisarillisessa pankissa.[5] Lisäksi perheeseen kuului Harry-veli.[5] Perhe muutti 1925 Persiasta Etelä-Rhodesiaan (nyk. Zimbabwe). Heidät oli houkutellut sinne lupaus maissinviljelyllä rikastumisesta, mutta todellisuudessa kaikki ei käynytkään helposti. Varsinkin perheen isän oli vaikea sopeutua.[5]

Lessing kävi aluksi katolista luostarikoulua. Sen jälkeen hän jatkoi jonkin aikaa koulua pääkaupungissa Salisburyssä (nyk. Harare), mutta keskeytti melko pian. Hänen virallinen koulutuksensa päättyi hänen ollessaan 13-vuotias.[5]

Nuori Lessing pakeni usein todellisuutta Lontoosta lähetettyihin kirjoihin. Aluksi hän luki Walter Scottia, Charles Dickensiä, Robert Louis Stevensonia ja Rudyard Kiplingiä. Myöhemmin hän löysi D. H. Lawrencen, Tolstoin, Stendhalin ja Dostojevskin.[5]

Aikuisvuodet Afrikassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lessing muutti pois kotoa 15-vuotiaana ja sai töitä lastenhoitajana. Työnantajaltaan hän sai luettavakseen politiikan ja sosiologian kirjoja. Työnantajan langosta tuli hänen kosijansa. Siihen aikaan Lessing kirjoitti myös tarinoita ja sai kaksi niistä myydyksi eteläafrikkalaisiin lehtiin.[5]

Vuonna 1937 Lessing muutti Salisburyyn ja työskenteli siellä vuoden puhelinvaihteessa.[5] Hän avioitui 19-vuotiaana Frank Wisdomin kanssa, ja he saivat kaksi lasta. Muutaman vuoden kuluttua Lessing jätti perheensä ahdistuneena, mutta jäi kuitenkin Salisburyyn.[5] Pian hän löysi samanhenkisiä ystäviä Left Book Clubista. Ryhmän jäsenet olivat kommunisteja, jotka Lessingin tavoin lukivat paljon. Ryhmän keskeisiä hahmoja oli Gottfried Lessing, jonka kanssa hän avioitui pian liittymisensä jälkeen. Pariskunta sai pojan. Ryhmän toimintaan pettyneenä Lessing kuitenkin jätti sen vuonna 1954.[5]

Kirjailijanura ja elämä Englannissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lessing muutti poikansa kanssa Lontooseen 1949. Samana vuonna hän julkaisi Englannissa ensimmäisen kirjansa Ruoho laulaa (The Grass Is Singing) ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi.[5] Esikoisteos sijoittuu Rhodesiaan ja kertoo valkoisesta viljelijäpariskunnasta ja heidän afrikkalaisesta palvelijastaan. Vuosina 1952–1969 ilmestynyt viiden romaanin sarja Väkivallan lapset kertoo Martha Questista, joka varttuu eteläisessä Afrikassa ja asettuu Englantiin. Naiskirjailijasta kertova Kultainen muistikirja (The Golden Notebook, 1962) kuuluu Lessingin luetuimpiin teoksiin. Hän julkaisi myös novellikokoelmia.[6]

1970-luvun lopulla Lessing siirtyi kirjoittamaan tieteiskirjallisuutta ja syntyi viisiosainen teossarjalla Canopus Argossa: arkisto. Viides lapsi (1988) on suorastaan kauhuromaani. 2000-luvulla Lessing kirjoitti siihen jatko-osan Ben, in the World. Myöhäistuotantoon kuuluu myös osittain omaelämäkerrallisen romaani Sweetest Dream sekä esseekokoelma Time Bites.[6]

Lessing kieltäytyi aatelisarvosta,[7] mutta otti vuonna 1999 vastaan Kunniaritarien ritarikunnan jäsenyyden.[8] Lisäksi hänet palkittiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeriristillä, mutta hän kieltäytyi siitäkin.[9]

Lessingin tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lessingin teokset ovat hyvin omaelämäkerrallisia, ja monet niistä kumpuavat hänen kokemuksistaan Afrikassa. Hän käsittelee kirjoissaan muun muassa politiikkaa, sosiaalisia suhteita, kulttuurien yhteentörmäystä, rotusyrjintää ja rotujen eriarvoisuutta, ”kamppailua vastakkaisten elementtien lomassa omana yksilöllisenä persoonallisuutena” sekä konfliktia ”invidualistisen omantunnon ja kollektiivisen hyvän” välillä.[5] Monet ovat pitäneet Lessingiä feministisenä kirjailijana – etenkin Kultainen muistikirja on haluttu tulkita tässä valossa – mutta Lessing ei itse mieltynyt tällaiseen tulkintaan.[10] Lessing myös kritisoi lausunnoissaan feministien saavutuksia naisen todellisen aseman parantamisessa.[11]

Lessingin siirtyminen tieteiskirjallisuuteen herätti kriittisiä reaktioita, mutta Lessing itse piti tieteiskirjallisuutta mainiona tapana tuoda esille yhteiskunnallisia kysymyksiä. Hän ilmaisi kyynisen kantansa sivilisaation tulevaisuuteen ja uskoi nykyisen yhteiskunnan pyyhkiytyvän pois uuden jääkauden tai jonkin vastaavan ilmiön myötä.[11] Yhteiskunnan romahdus on yksi Lessingin tuotannossa esiintyvä teema.[12]

Ruotsin akatemian Nobel-palkintoperusteluissa todetaan, että Lessing palkittiin ”naisten tuntojen vahvana eeppisenä kuvaajana, joka on tarkastellut pirstoutunutta sivilisaatiota skeptisesti, kiihkeästi ja näkemyksellisesti”.[13] Toukokuussa 2008 BBC:lle antamassaan lausunnossa Lessing piti Nobel-palkinnon saamista kirottuna onnettomuutena. Hän sanoo lopettaneensa kirjoittamisen palkinnon saatuaan, sillä suurin osa ajasta meni haastatteluihin ja valokuvauksiin.[14]

Lessingilta on suomennettu 25 teosta. Ensimmäinen suomennos ilmestyi vuonna 1968, vuonna 2010 omaelämäkerran toinen osa.[4]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Grass is Singing (1950, suom. Ruoho laulaa)
  • This Was the Old Chief's Country (1951, suom. Vanhan päällikön maa)
  • Martha Quest (1952, Children of Violence 1. Suom. Parempien ihmisten lapsi)
  • Five (1953)
  • A Proper Marriage (1954, Children of Violence 2. Suom. Hyviin naimisiin)
  • Going Home (1957)
  • The Habit of Loving (1957)
  • A Ripple from the Storm (1958, Children of Violence 3. Suom. Myrskyn varjossa)
  • Fourteen Poems (1959)
  • Each His Own Wilderness (1959)
  • In Pursuit of the English (1960)
  • The Golden Notebook (1962, suom. Kultainen muistikirja)
  • Play with a Tiger (1962)
  • A Man and Two Women (1963)
  • African Stories (1964, suom. Afrikkalaisia kertomuksia)
  • Landlocked (1965, Children of Violence 4. Suom. Lumous haihtuu)
  • The Black Madonna (1966, suom. Musta madonna)
  • Winter in July (1966)
  • Particularly Cats (1967, suom. Erittäin kissamaista)
  • The Four-Gated City (1969, Children of Violence 5. Suom. Muutoksen aika)
  • Briefing for a Descent into Hell (1971, suom. Unesta päivää päin)
  • The Story of a Non-Marrying Man (1972, suom. Mies, joka ei halunnut naimisiin ja muita novelleja)
  • The Temptation of Jack Orkney and other stories (1972)
  • The Sun Between Their Feet (1973)
  • The Summer Before the Dark (1973, suom. Kesä ennen pimeää)
  • The Memoirs of a Survivor (1974, suom. Eloonjääneen muistelmat)
  • A Small Personal Voice (1974, esseitä, arvosteluja ja haastatteluja)
  • Stories (1978)
  • To Room Nineteen (1978), Collected Stories 1)
  • Shikasta Re: Colonised Planet 5 (1979, Canopus In Argos: Archives 1, suom. Shikasta: asia: kolonisoitu planeetta 5)
  • The Marriages Beetween Zones Three, Four, and Five (1980, Canopus In Argos: Archives 2, suom. Avioliitot vyöhykkeiden välillä)
  • The Sirian Experiments (1980, Canopus In Argos: Archives 3, suom. Siriuksen kokeet)
  • The Making of the Representative for Planet 8 (1982, Canopus In Argos: Archives 4, suom. Planeetta 8 : edustajien oppiaika)
  • The Sentimental Agents in the Volyen Empire (1983, Canopus In Argos: Archives 5)
  • The Diary of a Good Neighbour (1983, suom. Lähimmäinen)
  • If the Old Could (1984)
  • The Diaries of Jane Somers (1984)
  • The Good Terrorist (1985, suom. Hyvä terroristi)
  • Prisons We Choose to Live Inside (1987)
  • The Wind Blows Away Our Words (1987)
  • The Fifth Child (1988, suom. Viides lapsi)
  • The Doris Lessing Reader (1989)
  • Particulary Cats and More Cats (1989)
  • Through The Tunnel (1990)
  • Particulary Cats... and Rufus (1991)
  • London Observed (1992)
  • The Real Thing (1992)
  • African Laughter (1992)
  • Shadows on the Wall of the Cave (1994)
  • Conversations (1994)
  • Under My Skin (1994, suom. Ihon alla)
  • Spies I Have Known and other stories (1995)
  • Playing the Game (1995)
  • Love, Again (1996)
  • Putting the Questions Diffrently (1996)
  • The Pit (1996)
  • Play With a Tiger and Other Plays (1996)
  • Walking in the Shade (1997)
  • Mara and Dann (1999)
  • Problems, Myths and Stories (1999)
  • Ben, in the World (2000)
  • The Old Age of El Magnifico (2000)
  • The Sweetest Dream (2001)
  • The Wolf People INPOPA anthology 2002 (2002)
  • On Cats (2002, suom. Kissoista)
  • The Grandmothers (2003)
  • Time Bites (2004)
  • The Story of General Dann (2005)
  • The Cleft (2007)

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ruoho laulaa (1950)
  • Kultainen muistikirja. (The golden notebook, 1962.) Suomentanut Eva Siikarla. WSOY, 1968.
  • Unesta päivää päin. (Briefing for a descent into hell, 1971.) Suomentanut Irmeli Sallamo. Kirjayhtymä, 1973. ISBN 951-26-0310-1
  • Kesä ennen pimeää' (1973)' Kirjayhtymä, 1974
  • Eloonjääneen muistelmat. (The memoirs of a survivor, 1974.) Suomentanut Kyllikki Villa. Otava, 1988. ISBN 951-1-09967-1
  • Lähimmäinen (1983)) Otava, 1987
  • Hyvä terroristi (1985) Otava, 1987
  • Viides lapsi. (The Fifth Child, 1988.) Suomentanut Heidi Järvenpää. Otava, 1989. ISBN 951-1-10204-4

Novellikokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vanhan päällikön maa (1951) suom. Eva Siikarla. Kirjayhtymä, 1985
  • Afrikkalaisia kertomuksia (1964) suom. Eva Siikarla. Kirjayhtymä, 1986
  • Erittäin kissamaista (1967) suom. Sinikka Buckley. Kirjayhtymä, 1988
  • Mies, joka ei halunnut naimisiin ja muita novelleja (1972) suom. Eva Siikarla, Kirjayhtymä, 1979
  • Musta madonna (1973) suom. Eva Siikarla, Kirjayhtymä, 1989
  • Kissoista. (On Cats, 2002.) Suomentanut Kristiina Rikman. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22850-9

Väkivallan lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Väkivallan lapset
  • Parempien ihmisten lapsi (1952) suom. Heidi Järvenpää. Otava, 1977
  • Hyviin naimisiin (1954) suom. Heidi Järvenpää. Otava, 1979
  • Myrskyn varjossa (1958) suom. Heidi Järvenpää. Otava, 1980
  • Lumous haihtuu (1965) suom. Heidi Järvenpää. Otava, 1982
  • Muutoksen aika (1969) suom. Heidi Järvenpää. Otava, 1986

Canopus Argossa: Arkisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Canopus Argossa: arkisto
  • Shikasta: Asia: Kolonisoitu planeetta 5 (1979) suom. Erkki Jukarainen, Otava, 1982
  • Avioliitot vyöhykkeiden välillä (1980) suom. Eva Siikarla, Otava, 1983
  • Siriuksen kokeet (1980) suom. Erkki Jukarainen, Otava, 1983
  • Planeetta 8: Edustajien oppiaika (1982) suom. Erkki Jukarainen, Otava, 1984

Muistelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Under My Skin: Volume One of My Autobiography, to 1949 (1994) Ihon alla, suom. Eva Siikarla, Otava 2008
  • Walking in the Shade: Volume Two of My Autobiography 1949 to 1962 (1997) Varjossa vaeltaja, Omaelämäkerran toinen osa 1949-1962, suom. Eva Siikarla, Otava 2010

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Leena Pallari: Nobelisti Doris Lessing on kuollut. Helsingin Sanomat, 18.11.2013, s. A 21. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.11.2013.
  2. ↑ Doris Lessing, Nobel Prize-winning author, dies aged 94 BBC News. 17.11.2013. Viitattu 18.11.2013. (englanniksi)
  3. ↑ The Nobel Prize in Literature 2007 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
  4. ↑ a b Petri Liukkonen: Doris (May) Lessing (1919- ) original surname Tayler Author's Calendar. 2008-. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l Biography dorislessing.org. Viitattu 31.7.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b Doris Lessing Encyclopedia Britannica. Viitattu 9.2.2016. (englanniksi)
  7. ↑ Why Lessing turned down damehood 22.10.2008. The First Post. Arkistoitu 25.10.2008. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
  8. ↑ Doris Lessing: About the Author Harper Collins Publishers. Viitattu 19.11.2013. (englanniksi)
  9. ↑ Stephen Adams: Doris Lessing rejected top honour for being 'in the name of a non-existent Empire' The Telegraph. 21.10.2008. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Lesley Hazelton: Doris Lessing on Feminism, Communism and 'Space Fiction' The New York Times. 25.7.1982. Viitattu 2.8.2010. (englanniksi)
  11. ↑ a b Markkanen, Kristiina: Vuosisadan ihminen. Helsingin Sanomat. 1.8.1999. Arkistoitu 19.11.2013. Viitattu 19.11.2013.
  12. ↑ Kosonen, Päivi: Kesäklassikko: Pohdittavaa ennen systeemin romahdusta Kiiltomato.net. 2.7.2008. Viitattu 19.11.2013.
  13. ↑ Nobelpriset i litteratur år 2007 Doris Lessing (peruste ruotsiksi: ”den kvinnliga erfarenhetens epiker, som med skepsis, hetta och visionär kraft har tagit en splittrad civilisation till granskning”) Nobelprize.org. 11.10.2007. Viitattu 18.11.2013.
  14. ↑ Lessing: Nobel win a 'disaster' BBC News. 11.5.2008. Viitattu 9.2.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa (toim.): Ulkomaisia nykykertojia 2. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
  • Tapola, Päivi: Doris Lessingin Kultainen muistikirja, teoksessa Päivi Tapola: Äitini puutarhassa - Polkuja naiskirjallisuuteen, Kääntöpiiri/Like, 2002, ISBN 951-8989-61-3
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Doris_Lessing&oldid=22760579”