Edmund von Berg
Carl Heinrich Edmund von Berg (30. marraskuuta 1800 Göttingen – 20. kesäkuuta 1874 Schandau, Saksi) oli saksalainen vapaaherra ja ylimetsäneuvos. Hän matkusteli laajasti ja hän oli perehtynyt monien Euroopan maiden metsänhoitoon. Hänen vuoden 1858 tarkastusmatkallaan oli huomattava vaikutus Suomen metsänhoidon kehitykseen.[1]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Von Bergin isä oli Göttingenin yliopiston professori. Myöhemmin isä siirtyi Oldenburgin suurherttuakunnan palvelukseen. Aluksi Edmund von Bergiä opetti kotiopettaja, mutta lukion hän kävi Hannoverissa ja Bückeburgissa. Kaksivuotisen Dreisigackerin metsäakatemian jälkeen von Berg opiskeli Göttingenin yliopistossa matematiikkaa, luonnontieteitä ja oikeustiedettä. Von Berg astui vuonna 1820 apulaismetsänhoitajana Hannoverin valtionmetsien palvelukseen. Vuonna 1821 hän aloitti opettajana metsäkoulussa, jossa hän opetti metsästystä, metsätuhotiedettä ja metsäteknologiaa. Von Berg nimitettiin ylimetsänhoitajaksi vuonna 1830. Aluksi hän toimi Clausthalissa, mutta vuodesta 1833 hän johti tärkeää Lauterbergin ylimetsänhoitajapiiriä. Vuonna 1845 von Berg siirtyi Hannoverin valtionmetsien palveluksesta Tharandtin metsäakatemian johtajaksi, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1866 asti. Vuonna 1866 hän siirtyi eläkkeelle, mutta jatkoi edelleen tutkimustyötä. Esimerkiksi vuonna 1871 ilmestyi Saksan metsien ja metsätalouden historia. Von Berg kuoli vuonna 1874.[1]
Tarkastusmatka Suomeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen metsänhoidon kehittämiseksi Suomen senaatti päätti kutsua ulkomaisen metsäasiantuntijan antamaan neuvoja. Maanmittaus- ja metsähallituksen ylijohtaja C. W. Gyldén ehdotti Edmund von Bergiä. Tharandtin metsäakatemian johtaja von Berg suostui ja hän sai vuonna 1858 tehtäväkseen tarkastaa Suomen metsien tila eri puolilla maata ja tehdä tarkastuksen perusteella selvitys ja toimenpidesuositukset Suomen senaatille.[1]
Von Bergin heinä-elokuussa 1858 tekemä tarkastusmatka kesti noin puolitoista kuukautta. Hän kävi pohjoisessa aina Lapissa asti ja tutki paluumatkalla vielä Kainuun ja Itä-Suomen metsiä. Von Bergin mukana kulkivat C. W. Gyldén ja vapaaherra Rabbe Zakarias Wrede. Von Bergin tarkastusmatkaa onkin pidetty "tilaustyönä" jonka avulla korkeat virkamiehet halusivat saada arvostetun ulkomaisen asiantuntijan hyväksyvän lausunnon jo valmiiksi suunnittelemilleen toimille.
Selvityksessään von Berg oli sitä mieltä että rajoittamaton kaskiviljely, karjan metsälaidunnus ja tervanpoltto olivat tehneet pahoja tuhoja Suomen metsissä. Hän totesi muun muassa että:
»Suomessa löytyvät hoitamattomat, hävitetyt tahi poltetut metsät ovat saattaneet minun ylen surulliselle ja tuiki alakuloiselle mielelle. En tosin suurella toivolla lähestynyt Suomenmaan metsiä, mutta en kuitenkaan luullut niissä niin suuria hävityksiä näkeväni. Ainoasti suurin tyhmyys voi tätä penseydellä katsella. Suomalainen elää metsässä ja metsästä, ja - niin kuin akka tarussa - tappaa hän typeryyden ja ahneuden vimmassa sen kanan, joka hänelle kultamunia munii.»
»Mihin semmoinen talous (kaskiviljely) saattaa (...) osoittaa kieltämättä iso osa Viipurin lääniä. Niin kauas kuin silmä siintää, ei näe matkamies, päivät pitkään kulkiessa, mitään muuta, kuin lepiköitä ja vähäisiä koivumetsiä eli huonukaisia, kitumaalla kasvavia vaivaismäntyjä, taikka aivan paljaita louhikoita. Tosiansa ollaanki jo monessa pitäjässä, niinkuin e.m. Sortavalassa, Jaakkimassa ja Parikkalassa, siihen tilaan joutuneita, että, virkamiesten ja talonpoikain yhtäpitävää mainetta myöten, ei metsässä enää ole mitään tarve- eikä rakennuspuita. »
»Metsänhoitoa tieteellisessä ymmärryksessä ei ensinkään ole Suomessa. Missä metsää maahan hakataan, tapahtuu se ainoastansa voitonpyynnön eikä uudesta kasvattamisen, taikka jo löytyvän metsän säästämisen vuoksi. Tämä on kaikkein turmelevaisin metsän raivaus-hakkuu, sellainen metsänhoito joka vaan ylen selvästi osoittaa, kuinka vähän metsäinarvoa tunnetaan ja kuinka niiden hävittäminen pidetään paljon tärkeämpänä ja voitollisempana, kuin hoitonsa ja säästämisensä.»
Von Berg ehdotti että kaskiviljely olisi kiellettävä ja sahateollisuudelle asetetut rajoitukset olisi poistettava jotta sahatavaran vienti pääsisi käyntiin. Tervanpoltto ei von Bergin mielestä saanut olla metsän pääasiallinen käyttötapa vaan sen olisi oltava vain sivuelinkeino. Samoin Suomeen olisi perustettava metsähallitus joka huolehtisi metsien hoidosta. Hän ehdotti neliportaista hallintomallia jossa ylimpänä olisi keskushallitus, sitten ylimetsänhoitajat, metsänhoitajat ja alimpana tasona metsänvartijat. Von Berg antoi myös suosituksia siitä metsäalan koulutus pitäsi Suomessa järjestää.
Von Bergin selvitys ilmestyi Saksassa 1858 nimellä Die Wälder in Finland ja se julkaistiin samana vuonna Suomessa ruotsin- ja suomenkielisinä käännöksinä (Kertomus Suomenmaan metsistä). Suomessa J. V. Snellman suhtautui kriittisesti von Bergin selvitykseen ja piti sitä suomalaisten virkamiesten tilaustyönä. Snellmanin mielestä talonpojat kykenivät itse hoitamaan metsiä vastuullisesti ilman kallista metsähallinto-organisaatiota ja Suomessa oli päinvastoin lisättävä metsänhakkuita lisämaan saamiseksi maatalouden käyttöön.
Von Bergin vierailun tuloksena Suomeen perustettiin metsähallitus 1859 ja Evolla aloitettiin 1862 metsänhoitajien koulutus saksalaisten esikuvien mukaan. Suomessa otettiin Saksan mallin mukaan käyttöön neliportainen valtionmetsien aluehallinto. Vaikka vuonna 1921 Suomessa lakkautettiin ylimetsänhoitajapiirit, niin neliportainen aluehallinto on säilynyt nykypäivään saakka.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Edmund von Berg: Kertomus Suomenmaan metsistä 1858 sekä kuvia suuresta muutoksesta. Esipuhe Matti Leikola. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti 1995
- Heikki Simola: Kopravaaran Ukkopetäjä. Pohjois-Karjalan luonto 22. vuosikirja s. 22-25 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kalle Michelsen: Suuren metsäkeskustelun aikakirjat[vanhentunut linkki]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
