Eleanor Roosevelt
| Eleanor Roosevelt | |
|---|---|
 Eleanor Roosevelt vuonna 1933 | |
| Yhdysvaltain ensimmäinen nainen | |
| Edeltäjä | Lou Henry Hoover |
| Seuraaja | Bess Truman |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. lokakuuta 1884 New York |
| Kuollut | 7. marraskuuta 1962 (78 vuotta) New York |
| Puoliso | Franklin Delano Roosevelt |
| Tiedot | |
| Uskonto | Episkopaali |
 Nimikirjoitus | |
Anna Eleanor Roosevelt (11. lokakuuta 1884 – 7. marraskuuta 1962) oli yhdysvaltalainen ihmisoikeusaktivisti, diplomaatti ja Yhdysvaltain presidentin Franklin Delano Rooseveltin vaimo. Miehensä kuoltua 1945 hän jatkoi yhteiskunnallista uraansa ja työskenteli YK:ssa maansa yleiskokousedustajana ja ihmisoikeuskomission puheenjohtajana.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eleanor Roosevelt syntyi yläluokkaiseen yhdysvaltalaiseen perheeseen; presidentti Theodore Roosevelt oli hänen setänsä. Eleanor jäi orvoksi alle kymmenvuotiaana ja kasvoi isoäitinsä luona New Yorkissa. Hänet lähetettiin Englantiin Allenswoodin kouluun, jota johti kuuluisa feministi Marie Souvestre. Siellä hän oppi myös puhumaan sujuvasti ranskaa.
Eleanor Roosevelt palasi Yhdysvaltoihin 17-vuotiaana vuonna 1902. Hän tutustui kaukaiseen sukulaiseensa Franklin Delano Rooseveltiin ja meni tämän kanssa naimisiin 1905.[1]
Vuonna 1921 Franklin Roosevelt sairastui vakavasti ja halvaantui osittain. Eleanor Roosevelt alkoi esiintyä julkisesti politiikassa sekä miehensä puolesta että omissa nimissään.
Vuosina 1933–1945 Franklin Roosevelt oli Yhdysvaltain presidentti, ja Eleanor Rooseveltin päätoimi oli olla presidentin vaimo, Yhdysvaltain ensimmäinen nainen. Hän jatkoi kuitenkin poliittista uraansa kirjoittamalla mm. sanomalehtikolumnia. Tätä palstaa hän jatkoi kuolinvuoteensa asti.
Poliittinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eleanor Roosevelt matkusti ympäri Yhdysvaltoja promotoimassa New Dealiä ja vieraili sotajoukkojen luona toisessa maailmansodassa. Hän oli feministi ja aktiivinen amerikkalaisen ihmisoikeusliikkeen kannattaja. Hän esimerkiksi poseerasi kuvissa YK:n ihmisoikeuksien julistus vierellään.
Vuonna 1946 Harry S. Truman nimitti Eleanor Rooseveltin Yhdysvaltojen edustajaksi YK:n yleiskokoukseen. Hän nousi YK:n ihmisoikeuskomission puheenjohtajaksi ja osallistui aktiivisesti ihmisoikeuksien julistuksen luonnostelemiseen.[2]
Roosevelt arvosteli Trumanin politiikkaa useasti, mutta asettui vastahakoisesti tukemaan tämän uudelleenvalintaa. Hän vieraili pakolaisleireillä ja tuki Intian itsenäistymistä.[3]
Trumanin kauden jälkeen Roosevelt matkusti paljon ulkomailla. Hän tutustui poliittisiin oloihin vuonna 1955 matkoillaan Israelissa, Japanissa, Hongkongissa, Kamputseassa ja Indonesiassa ja pääsi Moskovaan vuonna 1957 haastattelemaan Nikita Hruštšovia. Sekä Neuvostoliitossa että Israelissa hän vieraili useita kertoja.[4] Vuonna 1950 hän vieraili Suomen Huolto -järjestön kutsumana myös Suomessa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Anna Eleanor Roosevelt The White House. Arkistoitu 17.11.2008. Viitattu 9.7.2008.
- ↑ The Correspondence of Eleanor Roosevelt and Harry S. Truman, 1951 Truman Library. Arkistoitu 30.5.2008. Viitattu 9.7.2008.
- ↑ Eleanor Roosevelt: 1946-1952 The George Washington University.
- ↑ Eleanor Roosevelt: 1953-1962 The George Washington University.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anelma Vuorio : Amerikan ensimmäinen lady. Mrs. Eleanor Roosevelt, Helsingin Sanomat, 23.01.1938, nro 21, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||||||||||
