Elintarviketeollisuus

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähteitä vain Suomi-osuudessa, sielläkään ei riippumattomia

Elintarviketeollisuus on teollisuuden ala, joka tuottaa elintarvikkeita^[1] tai elintarvikkeiden raaka-aineita. Järjestelmänä elintarvikkeiden tuottaminen on mutkikas, maailmanlaajuinen joukko erilaisia liiketoiminnan aloja joka tuottaa suurimman osan maailman väestön kuluttamasta ruoasta. Vain kotitarveviljelyn voidaan katsoa olevan modernin elintarviketeollisuuden vaikutuksen ulkopuolella.^{kenen mukaan?}

Elintarviketeollisuuden piiriin kuuluvat:

• sääntely: paikalliset, alueelliset, kansalliset ja kansainväliset säännöt ja määräykset ruoan tuotannolle ja myynnille, sisältäen ruoan laadun ja ruoan turvallisuuden, ja teollisuuden lobbaustoiminta
• koulutus: yliopistot, ammattikorkeakoulut, ammattikoulut, konsultointi
• tuotekehitys: elintarviketeknologia, elintarvikekemia, elintarvikemikrobiologia
• tuotanto: maatalouskemikaalit, siemenet, maatalouskoneet ja tarvikkeet, maatalousrakennukset yms.
• maatalous: viljan ja karjan kasvatus, meren antimet
• elintarvikkeiden jalostus: tuoretuotteiden esikäsittely, eineksien valmistus
• markkinointi: tuotteiden myynninedistäminen, uudet tuotteet, yleinen mielipide, mainostaminen, pakkaukset, suhdetoiminta yms.
• tukkukauppa ja jakelu: varastointi, kuljetus, logistiikka
• vähittäiskauppa: marketit, suoramyynti, ravintolat^[2]

Pohjimmiltaan elintarviketeollisuus on kaupallista ruoan liikettä pellolta lautaselle. Nykyaikainen elintarviketeollisuus on viimeisten 150 vuoden aikana tapahtuneen teknologian ja kulttuurin muutosten tulosta. Perinteisesti, tuhansien vuosien ajan, ruoan tuotanto keskittyi kahden toiminnon ympärille:

1. työvoima-intensiiviin maanviljelystoimintoihin, viljan viljelyyn ja karjan kasvatukseen
2. Henkilökohtaiseen ruoan valmistukseen, jossa yksilöt ja perheet hankkivat raakoja tai vähän käsiteltyjä raaka-aineita, joista valmistavat itselleen ruokaa omaan käyttöön

Huomattava osa väestöstä oli suoraan tekemisissä maatalouden kanssa. Samalla moni ruokki itsensä suoraan pellolta. Nykyaikainen elintarviketeollisuus perustuu huomattavasti enemmän tekniikkaan, erityisesti koneellistumiseen ja biokemiaan, eikä ihmis- tai eläintyövoimaan. Elintarviketeollisuus koostuu tällaisestä ruoan kasvatuksesta, käsittelystä, varastoinnista ja liikuttelusta. Teollisuus on globaalia ja raaka-aineita voidaan kuljettaa maapallon toiselta puolelta saakka. Esimerkiksi eurooppalaisia maatalouskoneita ja pohjoisamerikkalaisia kemikaaleja voidaan säännöllisesti kuljettaa maatiloille Etelä-Amerikkaan, jossa maataloustuotteet kasvatetaan ja maataloustuotteet kuljetaan takaisin joko kulutettavaksi tai edelleen jalostettavaksi. Ruoan alkuperä ja jalostuspaikka on muuttunut epäselvemmäksi, syömämme ruoka on koottu useista lähteistä.

Nykyinen elintarvikejärjestelmä on suuresti riippuvainen teknologiasta, kuljetuksesta ja logistiikasta fyysisten tuotteiden kannalta sekä markkinoinnista ja lainsäädännöstä tehokkaiden kuluttajamarkkinoiden kannalta. Suunnattoman suuri määrä yrityksiä ja ihmisiä on osallisena tässä suuressa ja mutkikkaassa järjestelmässä. Jatkuvaa materiaalin, ruokatuotteiden ja niihin liittyvän tiedon virtaa valvoo suuri joukko säädöksiä ja iso virkakoneisto.

Suomessa elintarviketeollisuus on neljänneksi suurin teollisuuden ala metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden jälkeen. Vuonna 2017 tuotannon bruttoarvo oli 11,9 miljardia euroa ja jalostusarvo 2,5 miljardia euroa.^[3] Itse elintarviketeollisuudessa työskentelee lähes 38 000 työntekijää yli 1 700 yrityksessä.

Suomessa toimivia elintarvikealan yrityksiä oli 1776 kappaletta vuonna 2018. Elintarvikeala on mikroyritysvaltainen: alle 10 henkilöä työllistäviä yrityksiä on 89 %. Yli 250 henkilöä työllistäviä elintarviketeollisuuden yrityksiä on vain 25.^[3]

Elintarviketeollisuuden tuotanto on raaka-ainevaltaista. Suurin osa käytetyistä raaka-aineista on kotimaisia, mutta myös tuontiraaka-aineita tarvitaan. Suomessa valmistettujen elintarvikkeiden kotimaisuusaste on korkea, noin 80 %.^[3]

Suurin osa suomalaisista elintarvikkeista ja juomista kulutetaan kotimaassa. Kuitenkin yhä useampi yrityksistä on suuntautunut kansainvälisille markkinoille, ja samaan aikaan suomalaisten vientiosaaminen on parantunut mikä näkyy vientimarkkinoille kehitettyjen tuotteiden määrässä. Vuonna 2018 Suomesta vietiin elintarvikkeita ja juomia 1,55 miljardilla eurolla ja vuonna 2019 1,75 miljardilla eurolla.^[3][4] Eniten elintarvikkeita vietiin Ruotsiin, Viroon, Ranskaan, Venäjälle ja Saksaan. Merkittävimpiä suomalaisia vientituotteita ovat kala, alkoholijuomat, voi ja muut maitorasvat. Tuoteryhmistä nousussa ovat mm. liha, kaura, makeiset ja myllytuotteet.^[4]

Elintarvikkeiden tuonti Suomeen on noin kolminkertainen vientiin verrattuna. Suurin osa tuonnista on tuotteita, joita Suomessa ei tuoteta tai valmisteta. Eniten Suomeen tuotiin elintarvikkeita Saksasta, Ruotsista ja Alankomaista. Merkittävimpiä tuontituotteita ovat hedelmät ja tuore kala.^[3]

• Säilöntä
• Suojakaasu

• Kylli, Ritva: Suomen ruokahistoria — Suolalihasta sushiin. Gaudeamus, 2021.
• Laatikainen, Reijo: Pötyä pöydässä - Älä usko kaikkea, mitä ravinnosta sanotaan. Kirjapaja, 2018. ISBN 9789522889270
• Nilsson, Mats-Eric: Petos lautasella: Tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet?. ((Den hemlige kocken, 2007.) Suomentanut Tuulikki Valta) Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34539-9