Eric von Rosen

Eric von Rosen (1919)

Carl Gustaf Bloomfield Eric von Rosen (2. kesäkuuta 1879 Tukholma25. huhtikuuta 1948 Tukholma) oli ruotsalainen natsi, kreivi, filosofian kunniatohtori, lahjoittaja, tutkimusmatkailija ja etnografi.[1]

Eric von Rosen oli kreivi Carl Gustaf von Rosenin ja Ella Carlton Mooren poika ja Clarence von Rosenin veli. Von Rosen oli naimisissa vapaaherratar Mary Fockin (1886–1967) kanssa.[2] Von Rosen oli lentäjänä kuuluisuutta saaneen Carl Gustav von Rosenin isä.

Von Rosen otti osaa jo 1900-luvun alussa tutkimusmatkoihin Lappiin. Hän oli Erland Nordenskiöldin retkikunnan mukana Etelä–Amerikassa 1901–1902 ja vuonna 1909 Valkoisella Niilillä. Vuosina 1911–1912 von Rosen johti omalla kustannuksellaan Rhodesiaan ja Kongoon tehtyä tutkimusmatkaa, jonka aikana hän tutki Bangweulujärven ympäristön suosendulla asuvan batua-kansan etnografiaa. Vuonna 1928 von Rosen teki vielä laajan sosiaalitieteellisen tutkimusmatkan Egyptiin, Palestinaan, Syyriaan ja Kreikkaan. [1]

Von Rosen lahjoitti matkoiltaan keräämänsä runsaat kokoelmat Ruotsin Naturhistoriska Riksmuseumille ja julkaisi myös kirjoja tutkimusmatkoistaan. Von Rosen harrasti myös Ruotsin keskiajan taiteen tutkimista ja hän keräsi taideteoksia, kirjoja ja aseita. Hän otti osaa väestönsuojelutyöhön ja partioliikkeeseen ja oli tunnettu metsästäjänä ja lentäjänä.[1]

Von Rosen, kuten myös veljensä Clarence, oli 1930- ja 1940-luvulla aktiivi Ruotsin natsipiireissä. Rosen perusti Nationalsocialistiska Blocket -järjestön. Saksaan suvulla oli toinenkin, läheisempi yhteys: Ruotsissa 1920 ammattilentäjänä toiminut Hermann Göring avioitui vuonna 1923 (toisissa lähteissä helmikuussa 1922) Eric von Rosenin vaimon sisaren Carin von Kantzowin kanssa.

Von Rosen ja Suomen ilmavoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Von Rosenin lahjoittama
Suomen ilmavoimien ensimmäinen palvelukäytössä ollut lentokone, F1

Von Rosen lahjoitti Suomen valkoiselle armeijalle ensimmäisen palvelukäyttöön päässeen lentokoneen, Thulin Typ D:n 6. maaliskuuta 1918[3] ja tätä päivämäärää on vietetty Suomen ilmavoimien vuosipäivänä 1923 alkaen. Von Rosen saapui koneellaan Vaasaan 6. maaliskuuta 1918 luutnantti N. Kindbergin toimiessa koneen ohjaajana ja von Rosen oli itse tähystäjänä. Samana päivänä von Rosen lahjoitti koneensa Suomen valkoisten armeijalle, joka siten sai ensimmäisen lentokoneensa.[1] Von Rosen oli maalauttanut koneen siipin onnenmerkkinsä, sinisen hakaristin, johon oli tutustunut kaukomatkoillaan. Hakarististä tuli Suomen ilmavoimien laajasti käyttämä tunnus,[4] joka tosin vaihdettiin toisen maailmansodan jälkeen huhtikuussa 1945 valko-sini-valkoiseen kansallisuustunnukseen liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta.[5]

  • Forsman, Jaakko; Wecksell, J. A., Havu, I & Salovaara, Hannes (toim.): Pieni tietosanakirja, s. 1301. (digitaalinen näköispainos 2011) Otava / Project Runeberg, 1925-1928 (2011). Teoksen verkkoversio.
  • Saukkoriipi, Tommi & Teskeredzic, Sergej: Nationalsocialismen i Sverige 1924-1950, s. 17. Luleå tekniska universitetet, 2005. ISSN 1402-1773 Teoksen verkkoversio (viitattu 27.7.2011). (englanti) (Arkistoitu – Internet Archive)
  1. a b c d 60-vuotias. Kreivi Eric von Rosen, Helsingin Sanomat, 03.06.1939, nro 146, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 26.05.2024
  2. Saukkoriipi, Tommi & Teskeredzic, Sergej: Nationalsocialismen i Sverige 1924-1950, s. 17. Luleå tekniska universitetet, 2005. ISSN 1402-1773 Teoksen verkkoversio (viitattu 27.7.2011). (englanti) (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Kreivi Rosen tuomittu siitä, että hän Suomelle lahjoitti lentokoneen.. Pohjolan Sanomat, 25.10.1918, nro 130, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 06.03.2018.
  4. Heikki Nikunen, Jyrki K. Talvitie, Kalevi Keskinen (toim.): Suomen ilmasodan pikkujättiläinen, s. 16–17. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-36871-8
  5. Ilmavoimien tunnus puolustusvoimat.fi. 13.10.2011. Suomen puolustusvoimat. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 21.4.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]