George Wells Beadle
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| George Wells Beadle | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. lokakuuta 1903 Wahoo, Nebraska |
| Kuollut | 9. kesäkuuta 1989 (85 vuotta) Pomona, Kalifornia |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Perinnöllisyystiede |
| Palkinnot |  Nobelin lääketieteen palkinto (1958) |
George Wells Beadle (22. lokakuuta 1903 Wahoo, Nebraska – 9. kesäkuuta 1989 Pomona, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen perinnöllisyystieteilijä, joka tutki geenien kemiallista rakennetta ja vaikutustapaa. Beadle sai puoliksi yhdessä kemisti Edward Lawrie Tatumin kanssa 1958 Nobelin lääketieteen palkinnon (toinen puoli palkinnosta meni Joshua Lederbergille). He tekivät merkittäviä löytöjä koskien geenien vaikutustapoja.
Beadle ja Tatum käyttivät klassisen banaanikärpäsen sijasta koe-eläimenä punaista leipähometta (Neurospora crassa). He käsittelivät sitä röntgensäteillä ja saivat aikaan mutaatioita. Beadle ja Tatum huomasivat, etteivät eräät mutantit kyenneet syntetisoimaan tiettyjä entsyymejä ja siten osoittivat todeksi teorian "yksi geeni - yksi entsyymi". Tiedot geenien ja aineenvaihduntaprosessien välisestä yhteydestä vahvistuivat myöhemmissä tutkimuksissa. Tästä löydöstä he saivat Nobel-palkinnon.
Beadle sai tohtorinpaperit 1931 Cornellin yliopistosta. Hän työskenteli Kalifornian teknillisen yliopiston biologian tutkimuslaitoksen johtajana 1946–1960 ja Chicagon yliopiston rehtorina 1961–1968.
Merkittäviä teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- An Introduction to Genetics (1939; yhdessä Alfred Sturtevantin kanssa)
- Genetics and Modern Biology (1963)
- The Language of Life (1966; yhdessä Muriel M. Beadlen kanssa).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- George Wells Beadlen elämäkerta Nobel-sivustolla (englanniksi)
- Encyclopædia Britannica: George Wells Beadle (englanniksi)
