Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Laation isä oli makkaratehtailija Hjalmar Lindfors, valkoisten tukija Suomen sisällissodassa. Punaiset hävittivät tehtaan, perhe pakeni ensin Loimaalle, isä sittemmin Kanadaan. Gunnar Laatio ryhtyi koulun jälkeen opiskelemaan Teknillisessä korkeakoulussageologiaa 1937. Vuonna 1939 hän lähti talvisotaan vänrikkinä. Jatkosodan alussa hän oli luutnantti. Karhumäen taistelun jälkeen hänet ylennettiin kapteeniksi ja hän toimi Poventsassa pataljoonankomentajana. Myöhemmin hänestä tuli majuri ja Suomen sotaveteraaniliiton puheenjohtaja.
Gunnar Laation poliittisen uran alku on erikoinen. Hän ilmoitti yhtiön johtajalle vuorineuvosPetri Brykille asettuneensa Kokoomuksen ehdokkaana ehdolle eduskuntavaaleissa. Laatio oli kaivosinsinöörinä lähes korvaamattomana pidetty, ja Bryk aikoi kieltää ehdokkuuden. Valtionyhtiö Outokummun tilitarkastajistaSKDL:n kokenut humppilalainenKaino Haapanen totesi ettei sitä todellakaan voi kieltää, mutta ei olisi syytä huoleen, koska Vihanti oli pieni kunta täynnä maalaisliittolaisia ja SKDL:n kannattajia. Vaalit 1970 menivät Kokoomuksen osalta hyvin puolueen saadessa peräti 11 lisäpaikkaa, mutta Gunnar Laatio valittiin eduskuntaan Oulun läänin vaalipiiristä 1970 ainoana kokoomuslaisena, ja hän sai uusituksi valintansa 1972. Hänen kansanedustajauransa päättyi vuonna 1975. Koko kansanedustajakautensa Laatio hoiti myös kaivoksen johdon eikä näin ollen siirtynyt päätoimiseksi poliitikoksi. Lisäksi hän toimi Oulun kaupunginvaltuustossa vuosina 1973–1976. Laatiolle myönnettiin yli-insinöörin arvonimi vuonna 1971.