H-E-Double Hockey Sticks

H-E-Double Hockey Sticks
Ohjaaja Randall Miller
Käsikirjoittaja
Tuottaja Jeffrey Lampert
Säveltäjä Julian Nott
Kuvaaja Mike Ozier
Leikkaaja Jonathan Siegel
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa
Tuotantoyhtiö
Ensi-ilta 3. lokakuuta 1999
Kesto 96 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
AllMovie

H-E-Double Hockey Sticks on vuonna 1999 ensi-iltansa saanut Walt Disney Televisionin tuottama yhdysvaltalainen televisioelokuva, joka perustuu saksalaisen Lukas Fossin luomaan oopperaan Griffelkin. Elokuvan ohjasi Randall Miller ja käsikirjoituksesta vastasivat David Kukoff ja Matt Roshkow. Pääosassa näyttelevät Will Friedle ja Matthew Lawrence.

Elokuva huomioitiin Golden Reel -ehdokkuudella vuonna 2000 parhaista äänitehosteista televisioelokuvan kategoriassa.[1]

Saatana on tekeytynyt rouva Beezlebubiksi, joka opettaa Hadesin ammattikoulussa nuorille paholaisille tulevaa ammattia varten. Beezlebuk päättää että on aika lähettää jälleen yksi oppilaista maanpäälle suorittamaan tehtävää. Valituksi tulee Griffelkin, jonka tehtävänä on saada nuori lupaava jääkiekkoilija Dave Heinrich antamaan sielunsa voittaakseen Stanley Cupin. Griffelkin viettää aikaa Heinrichin kanssa, joka pelaa sarjan heikoimmassa joukkueessa. Samalla Griffelkin alkaa epäiröimään haluaisiko hän pettää uutta ystäväänsä. Maanpäälle on kuitenkin lähetetty toinen demoniopettaja Gabby, jonka tehtävänä on pitää Griffelkin oikealla tiellä.[2]

 Will Friedle  Griffelkin  
 Matthew Lawrence  Dave Heinrich  
 Gabrielle Union  Gabrielle "Gabby"  
 Shawn Pyfrom  Lewis  
 Tara Spencer-Nairn  Anne  
 Kim Greist  Marie Antoinette  
 Brad Nessler  Oma itse  
 Kevin McNulty  Annapolis Angelsin valmentaja  
 Colin Murdock  Delaware Demons kuuluttaja  
 Tyler Labine  Mark  
 Kett Turton  Skid  
 Rhea Perlman  Ms. Beelzebub  
 Paul Kariya  Oma itse  
 Luc Robitaille  Oma itse  
 Keith Dallas  Demons fani #1  
 Ty Olsson  Demons fani #2  
  1. H-E Double Hockey Sticks (1999) IMDb. Viitattu 19.5.2021. (englanniksi)
  2. H-E-Double Hockey Sticks NYTimes Viitattu 11.10.2009 (englanniksi)[vanhentunut linkki]