HMS Brunswick (1790)

HMS Brunswick
Aluksen vaiheet
Rakentaja Deptfordin telakka
Kölinlasku toukokuu 1786
Laskettu vesille 30. huhtikuuta 1790
Palveluskäyttöön toukokuu 1790
Loppuvaihe romutettu 1826
Tekniset tiedot
Uppouma 1 836 13/94 bm
Pituus 53,71 m (tykkikansi)
44,27 m (köli)
Leveys 14,86 m
Syväys 5,94 m
Koneteho täystakiloitu purjealus
Miehistöä 650
Aseistus
Aseistus 74 tykkiä

HMS Brunswick oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1790 vesillelaskettu 74-tykkinen kolmannen luokan linjalaiva, joka oli ensimmäinen Yhdysvaltain vapaussodan jälkeen suunniteltu ja vesillelaskettu 74-tykkinen linjalaiva. Alus oli merkittävästi suurempi kuin sodassa palvelleet vastaavat alukset ja sen ylemmälle tykkikannelle oli asennettu yksi tykkipari enemmän.

Amiraliteetti hyväksyi 10. tammikuuta 1785 aluksen piirustukset. Aluksen aseistuksena oli alemmalla tykkikannella 28 kappaletta 32 naulan tykkejä ja ylemmällä tykkikannella 30 kappaletta 18 naulan tykkejä. Lisäksi aluksen puolikannella oli kaksitoista ja etukannella neljä 9 naulan tykkiä. Aluksen aseistus muutettiin joulukuussa 1806, jolloin kaikki tykit vaihdettiin 24 naulan tykeiksi. Kummallakin tykkikannella oli 24 kappaletta, puolikannella kaksi 24 naulan tykkiä ja kymmenen 24 naulan karronadia ja etukannella kaksi 24 naulan tykkiä ja neljä 24 nualan karronadia.[1]

Se tilattiin 7. tammikuuta 1786 Deptfordin telakalta, jossa rakennustöistä vastasi maaliskuuhun 1787 Henry Peake ja sen jälkeen Martin Ware. Köli laskettiin toukokuussa 1786. Alus laskettiin vesille 30. huhtikuuta 1790. Valmistuskustannukset olivat 43 024 puntaa. Alus oli 17. toukokuuta - 18. kesäkuuta takiloitavana ja varustettavana Woolwichissa, mikä maksoi 4 757 puntaa.[1]

Alus otettiin palvelukseen toukokuussa 1790 Espanjan laivaston varustamiseksi päällikkönään Sir Hyde Parker ja uudelleen Venäjän aseistamiseksi päällikkönään Sir Roger Curtis. Alus palautettiin palvelukseen elokuussa 1791 Portsmouthissa vartiolaivana ja palautettiin jälleen palvelukseen heinäkuussa 1793 kontra-amiraali George Bowyerin lippulaivana päällikkönään John Harvey.[1]

Alus taisteli 1. kesäkuuta 1794 toisessa Ushantin taistelussa 74-tykkisen Ranskan laivaston linjalaivan Le Vengeur du Peuplen kanssa, jolloin 41 miehistönjäsentä sai surmansa ja 114 haavoittui. Kuolleiden joukossa oli aluksen päällikkö Harvey. Alus poistettiin korjausten ajaksi palveluksesta ja palautettiin palvelukseen syyskuussa päällikkönään lordi Charles Fitzgerald.[1]

Alus muutettiin Chathamissa heinäkuusta 1814 elokuuhun 1815 ruutiproomuksi ja se oli sairaalalaivana Stangate Creekissä lokakuusta 1815 alkaen. Aluksen romutus saatiin elokuussa 1826 päätökseen Sheernessissä.[1]

  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6 (englanniksi)
  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4 (englanniksi)
  1. a b c d e Winfield, Rif s. 89