Hanna Stenvall

Johanna (Hanna) Stenvall (Kivi) (14. tammikuuta 1860 Siuntio – 16. elokuuta 1938 Nurmijärvi) oli suomalainen ompelija, postitoimiston hoitaja ja kansanrunoilija. Hanna Stenvallin isä oli kirjailija Aleksis Kiven vanhempi veli Juhani Stenvall (1825−1908).^{[1][2][3][4][5]}

Hanna Stenvall syntyi Siuntiossa Purnuksen ratsutilalla, jonka hänen isänsä Aleksis Kiven vanhempi veli Juhani (Johan) Stenvall oli vuokrannut vuonna 1856. Vuonna 1862 Juhani Stenvall vuokrasi Nurmijärven Palojoella sijainneen Myllymaan tilan. Aleksis Kivi vieraili usein perheen luona Myllymaalla mutta kun Juhani Stenvall muutti työnjohtajaksi Porvoon Merilahteen katkesivat vierailut. Juhani Stenvallin perheen palattua Myllymaalle Aleksis Kivi oli jo muuttanut Siuntioon.^[1][6][3][4]

Juhani Stenvallin perheen toimeentulo oli niukkaa ja he joutuivat muuttamaan usein asuntoa. Perheen äiti toimi ompelijana ja opetti Hanna Stenvallille ompelutaidon. Hanna toimi sitten kyläompelijana ja myöhemmin hänestä tuli myös Palojoen kylän postipysäkin hoitaja ja tätä tointa hän hoiti vuoteen 1935 saakka. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura osti Hannan asuman mökin ja lahjoitti sen hänelle vuonna 1915. Mökki sijaitsi vastapäätä Aleksis Kiven syntymäkotia Palojoen kylässä.^{[1] [3]}

Hanna Stenvall kävi vuoden verran kansakoulua ja kirjoitti kirjoitustaitoisena kirjeitä kylän nuorille. Hän luki myös paljon kirjoja ja alkoi kirjoittaa itsekin runoja. Osan runoista hän kirjoitti ruotsin kielellä koska Stenvallin perheessä oli käytetty myös ruotsia keskustelukielenä. Hän käänsi myös runoja suomeksi muun muassa Oksasen Koskenlaskijan morsiamet-runon. Vanhimmat säilyneet Stenvallin runot ovat vuodelta 1880 kokoelmassa Kanervankukkia. Tämä kokoelma julkaistiin vuonna 1905. Kirjan runot oli jaettu kolmeen ryhmään : Uskonto ja isänmaa, Luonto ja elämä sekä Lemmen muistoja ja tarinoita. Stenvall omisti runokokoelmansa Aleksis Kiven muistolle. Runoilija J. H. Erkko sekä kokoelman runot toimittanut tohtori A. V. Forsman kirjoittivat kokoelmaan alkulauseen ja runomuotoisen esipuheen. Aleksis Kiven 100-vuotisjuhlaan vuonna 1934 Hanna Stenvall kirjoitti runon Aleksis Kiven 100-vuotismuisto.^[1][3][4][7]

Hanna Stenvall kuoli elokuussa 1938 kotonaan Nurmijärven Palojoella vatsasyöpään. Hänen kuollessaan Aleksis Kiven lähiomaisista oli elossa enää Hanna Stenvallin serkku ja Aleksis Kiven toisen veljen Emmanuel Stenvallin (1828−1885) poika Nurmijärven Raalan kartanon postitoimiston hoitaja Arvid Stenvall (1866−1938), joka kuoli myöhemmin samana vuonna. ^{[1][3][4][8][5]} Hanna Stenvall haudattiin Nurmijärven vanhalle hautausmaalle isänsä Juhani Stenvallin ja setänsä Emmanuel Stenvallin viereen.^[9]

• Kanerwakukkia: runokiehkura; solmiellut Hanna Stenwall (Kiwi), alkusanat J. H. Erkko, runot toim. A. V. Forsman. Yrjö Weilin, Helsinki 1905
• Eräs jouluilta Aleksis Kiven kodissa. Aika 5/1911
• Runoja; toim. Saima Manner. S. Manner, Helsinki 1980

• Hanna Stenvall (Kivi), Uusi Kuvalehti, 01.12.1898, nro 24, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Aleksis Kiven ja "Seitsemän veljeksen" syntymäsijoilla, Maailma, 01.12.1929, nro 12, s. 52, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Aleksis Kiven muiston vaalijoita. Kaksi runoilijan lähintä sukulaista, Ilta-Sanomat, 10.10.1933, nro 233, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Hanna Stenvallia tapaamassa, Kotiliesi, 01.10.1934, nro 19, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Tiitus : Kaksi, jotka ovat tunteneet Aleksis Kiven, Helsingin Sanomat, 04.10.1934, nro 267, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Aleksis Kiven veljentyttären - palojokelaisen kansanrunoilijan - muistolle, Ilta-Sanomat, 17.08.1938, nro 188, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot