Heikki Palva

Heikki Väinö Kaleva Palva (5. toukokuuta 1935 Porvoo – 26. marraskuuta 2022 Tuusula)[1] oli suomalainen kielitieteilijä ja arabian kielen professori Helsingin yliopistossa 1982–1998.[2] Palva toimi sitä ennen Göteborgin yliopiston arabian kielen, erityisesti nykyarabian professorina vuosina 1970–1982.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikki Palva oli itämaiden tutkimuksen alalla kansainvälisesti arvostettu tutkija, jolla oli ansioita myös oman tieteenalansa ulkopuolella. Hän toimi teologisessa tiedekunnassa eksegetiikan assistenttina ja tuntiopettajana sekä ansioitui pitkäaikaisena raamatunkäännöskomitean jäsenenä (1983–1990). Palvan luottamustehtäviin lukeutuivat toiminta Uskonnonvapauskomitean jäsenenä, Suomen Itämaisen Seuran puheenjohtajana (1983–1993)[3] ja Suomen Jerusalemin-instituutin (vuodesta 1997 Suomen Lähi-idän instituutti) hallituksen puheenjohtajana.

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palva sai 2001 Väinö Tannerin Säätiön tunnustuspalkinnon Lähi-idän kielten ja kulttuurien tuntemuksen sekä uskonnollisen suvaitsevuuden lisäämisestä. Palva oli Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1986, ja Tiedeakatemian kunniajäsen vuodesta 2012. Palva promovoitiin teologian kunniatohtoriksi vuonna 2005.[4]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikki Palvan veli on professori Antti Palva.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 11.12.2022, s. B 30
  2. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 527. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  3. ↑ Karttunen, Klaus: Vuosisata Aasiaa ja Afrikkaa: Suomen Itämainen Seura 1917–2017, s. 61–64. Suomen Itämainen Seura, 2017.
  4. ↑ Tohtoripromootio 2005. Helsingin yliopisto.
  5. ↑ Facta 2001, osa 12, p. 508. WSOY 1985.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Heikki_Palva&oldid=22370307”