Henrik Lilius (professori)

Henrik Lilius opponoimassa väitöstilaisuutta vuonna 1985.

Johan Henrik Lilius (3. helmikuuta 1939 Viipuri – 12. kesäkuuta 2024 Helsinki[1]) oli suomalainen rakennushistorioitsija, professori ja valtionarkeologi.[2]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henrik Liliuksen vanhemmat olivat Turun hovioikeuden presidentti Lars-Henrik Lilius ja Greta Edelman.[3] Henrik Lilius kävi Heinolan lukiota, josta pääsi ylioppilaaksi 1957.[4] Hän valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1964 ja väitteli siellä tohtoriksi Raahen Pekkatorista vuonna 1967. Lilius aloitti työuransa Muinaistieteellisessä toimikunnassa eri tehtävissä vuosina 1959–1965.[5] Valtion humanistisessa toimikunnassa hän työskenteli tutkijana 1966–1972.[4]

Lilius toimi Suomen Rooman-instituutin (Villa Lante) johtajana vuosina 1972–1976, Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin historian professorina vuosina 1975–1983, Helsingin yliopiston taidehistorian professorina 1983–1993,[2] Suomen Ateenan-instituutin johtajana 1992 sekä Museoviraston pääjohtajana ja valtionarkeologina vuosina 1993–2003.

Lilius oli Helsingin yliopiston taidehistorian dosentti vuodesta 1967[3] ja Suomen Muinaismuistoyhdistyksen puheenjohtaja vuosina 1977–1984[6].

Henrik Liliuksen ja hänen puolisonsa, ruotsin kielen kääntämisen ja tulkkauksen entisen professorin Pirkko Laine Liliuksen[7] (s. 1939) poika on tietotekniikan professori Johan Lilius (s. 1964).[8]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Birgittinekyrkan i Nådendal. SMYA – FFT, Helsingfors 1969.
  • Lilius, Henrik ym. (toim.): Antiikin kulttuurihistoria. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-08638-X
  • Suomalaisen koulutalon arkkitehtuurihistoriaa: kehityslinjojen tarkastelua keskiajalta itsenäisyyden ajan alkuun. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 83, Suomen muinaismuistoyhdistys 1982. ISBN 951-9056-51-3
  • Esplanadi 1800-luvulla, Helsinki, Esplanaden på 1800-talet, Helsingfors, The Esplanade during the 19th century, [Rungsted Kyst]; Hki: Anders Nyborg, 1984.
  • Lilius, Henrik & Riska, Tove: Suomalainen puukaupunki. Trästaden i Finland. The Finnish Wooden Town. Anders Nyborg A/S, Rungsted Kyst, Danmark 1985. ISBN 978-87-8517-623-3
  • Joensuu 1848-1890: Erään suomalaisen puukaupungin vaiheita. Pohjois-Karjalan museo 1984.
  • Carl Ludvig Engel 1778–1840. Toimite. Opetusministeriö 1990.
  • Kuinka tutkia nykytaidetta: Esitelmiä ja keskusteluja. Helsingin yliopiston taidehistorian laitos 1991.
  • Kaupan arkkitehtuuria suomalaisessa puukaupungissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2003.
  • Raahen Pekkatori. Raahe-seura ry. 2006. ISBN 951-98255-1-7

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 28.7.2024, s. B 26.
  2. ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 395–396. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  3. ↑ a b Kuka kukin on 1978, s. 526–527 (Runeberg.org). Viitattu 16.4.2023.
  4. ↑ a b Pääjohtaja teki hurjan hypyn (60-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat. 2.2.1999. Viitattu 20.6.2021.
  5. ↑ Kuka kukin on 2003, s. 539–540. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  6. ↑ Aiemmat toimihenkilöt Suomen Muinaismuistoyhdistys. Viitattu 16.4.2023.
  7. ↑ Esite 1998. Helsingin yliopisto. Viitattu 20.6.2021.
    Nissilä, Katri: Lahjoitukset vuonna 2016 Kansalliskirjasto. 2.3.2017. Viitattu 20.6.2021.
  8. ↑ Pajala, Lasse – Lagerbohm, John – Strengell-Silainen, Ulla (toim.): Kuka kukin on 2011, s. 527. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lilius, Henrik hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Henrik_Lilius_(professori)&oldid=22791913”