Heteka
Heteka on teräsrakenteinen joustinsänky. Nimitys tulee Kalle Kärkkäisen perustamasta Helsingin Teräshuonekalutehdas Oy:stä, joka aloitti Heteka-sänkyjen valmistuksen vuonna 1932. [1] Heteka-sänkyjen valmistus on lopetettu, mutta vastoin usein esitettyjä väitteitä[2] Heteka on edelleen rekisteröity tavaramerkki[3]. Ennen talvisotaa Suomessa oli kuusi kaksoisleposohvia valmistavaa rautasänkytehdasta, joista Helsingin Teräshuonekalutehdas menestyi parhaiten.[4]
Hetekaan kuuluu kaksi sisäkkäistä sänkyä, joista toisen voi vetää esiin toisen alta. Sängyissä on teräsputkikehikko ja metalliverkkopohja, lisäksi sisemmässä on usein alla pienet pyörät. Sisemmän sängyn pohja nostetaan yöksi ylös ja näin saadaan käyttöön toinen sänky. Päiväksi pohja taas lasketaan alas ja sänky vuodevaatteineen työnnetään takaisin ulomman sängyn alle. Hetekasta tulee päiväpeitolla peitettynä selkänojaton ja kädensijaton sohva, jolla voi istua.
Hetekaa markkinoitiin luteenkarkottajana, koska vanhoissa puusängyissä viihtyneet lutikat ja muut syöpäläiset eivät kyenneet pesimään metallirunkoisessa vuoteessa.
»Ihannevuoteessa on nyt
- 12 JALKAA!
- PÄIVÄ- JA YÖJALAT ERIKSEEN!
- Heteka 37:n sisäsänky on päivisin ja siirrettäessä pyöräjaloillaan. Yöllä se pysyy vankasti paikoillaan tärinää eristävillä ja lattiaa säästävillä kumitulppajaloillaan. Sen vuode voidaan jo aamulla sijata, yöjaloille nostettaessa se nousee normaalikorkeudelle.
- Yläsängyn toinen reunaputki on taivutettu alaspäin, niin että se ei paina sängyn laidalla istuttaessa. – Kierukkajoustinpohjat ovat äärimmäisen lujia ja äänettömiä. Runko ja jalat paksua, umpisaumaista teräsputkea.»
(Hetekan mainos 1930-luvun lopulla)
Heteka nautti suurta suosiota 1930-luvulta 1950-luvulle asti. Niitä valmistettiin kaikkiaan kaksi miljoonaa kappaletta ennen kuin Helsingin Teräshuonekalutehdas lakkautettiin vuonna 1964, ja Heteka löytyi lähes jokaisesta suomalaisesta kodista. Pienemmissä kodeissa, joissa ei ollut erillistä makuuhuonetta, Heteka toimi tavallisesti päivisin sohvana ja levitettiin iltaisin parisängyksi.
Alussa Hetekassa käytettiin pienikierteisestä teräslangasta valmistettua kierukkajoustinpohjaa, joka oli markkinalupausten mukaan äänetön. Päällysosan jaloissa oli niissäkin aluksi vaimentimena kumitulpat. Myöhemmin, ilmeisesti kustannussyistä varsinkin sodan aikaan, pohja harveni rautalankaverkoksi, joka narisi etenkin vanhuuttaan äänekkäästi. Verkkopohja venyi pitkän nukkumisen seurauksena notkolle ja menetti muotonsa.[5] Selkälääkärit arvostelivat pilalle maattuja Hetekoita ja neuvoivat korjaamaan ne vanerilevyllä. Kumitulpatkin jäivät pois joistakin malleista, jolloin jalat naarmuttivat lattiaa. Sota-aikoina teräsrunko jouduttiin muuttamaan välillä jopa puutekoiseksi.[4]
Populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heteka on jättänyt jälkensä suomalaiseen populaarikulttuuriin. Sille on omistettu useampia iskelmä- ja popkappaleita: Veikko Lavin ”Serenadi hetekalle” (1978) ja Kunto Korlinin ”Vanha heteka” (1992); mukaan voitaneen laskea myös Ilona-yhtyeen (termiä hiukan väärin käyttävä) ”Rottinkihetekka” (1987). Mainintana heteka löytyy Juha Vainion kappaleessa ”Eräänlainen sotaveteraani”: ”Mä oon vain yksinäinen sotaveteraani, eikä kukaan lämmitä mun hetekaani”. Lisäksi Pekka Ruuskan kappaleessa ”Matalassa majassa” lauletaan: ”On hetekan syli niin hellä, se mua kannattaa kainosti kitisten – on kuin lepäisi höyhenellä.” Myös Palle lauloi, kuinka ”vaikk’ näyttää että yhdelle, se antaakin unen kahdelle. Ihme tavaton tuo hetekamme on.” Ennen saappaanheiton ja eukonkannon aikaa humorististen suomalaisten urheilulajien kirjoon kuului myös hetekantyöntö[6] ja hetekanveto[7] (tarkemmin ottaen Hetekan sisemmän sängyn, jossa oli pyörät).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Oksanen, Juha et al.: Suomalaisia innovaatioita Suomi-konepistoolista Habbo Hotelliin, s. 32. Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-8368-8
- ↑ Hurtta, Heikki: Donjuanin heteka (julkaistu Helsingin Sanomissa Kieli-ikkuna-palstalla 22.6.2004) 27.6.2007. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 27.11.2017.
- ↑ Tavaramerkkitietokanta epalvelut.prh.fi. Viitattu 27.11.2017.
- ↑ a b Seppovaara, Juhani: ”Natisuta hetekata”, Muistojen markkinoilla – sinivalkoisen arjen klassikot. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19003-2
- ↑ Pilhjerta, Matti: Rautainen kaksoisleposohva Yks’Kaks 9/1993. Arkistoitu 23.5.2012. Viitattu 13.1.2007.
- ↑ Pirkko Kolbe: Päivästä päivään. (hetekantyöntö mainittu kolumnissa) Helsingin Sanomat, 23.9.1982, s. 15. Sanoma Osakeyhtiö.
- ↑ nimimerkki Entinen hetekanvedon ME-mies: Hetekanvedon ME. (Yleisöltä-palstan mielipidekirjoitus) Helsingin Sanomat, 25.3.1964, s. 33. Sanoma Osakeyhtiö.