Andienhirvet
| Andienhirvet | |
|---|---|
 Chilenhirvi (Hippocamelus bisulcus). | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Hirvieläimet Cervidae |
| Alaheimo: | Peurat Capreolinae |
| Suku: | Andienhirvet Hippocamelus Leuckart, 1816 |
| Lajit | |
| |
| Katso myös | |
Andienhirvet[1] (Hippocamelus) on hirvieläinten heimoon kuuluva sorkkaeläinsuku. Niitä tavataan vain Etelä-Amerikassa, ja sukuun kuuluu vain kaksi nykyisin elävää lajia, andienhirvi eli guemuli (Hippocamelus antisensis) ja chilenhirvi (H. bisulcus). Niillä on tukevahko vartalo ja verrattain lyhyet jalat. Ne elävät kesällä korkealla vuoristossa, mutta laskeutuvat syksyisin alemmas ja viettävät talvet suojaisissa metsäisissä laaksoissa. Tavallisesti ne laiduntavat pienissä, 3–14 yksilön ryhmissä. Andienhirvi esiintyy Perussa ja Boliviassa, chilenhirvi taas Chilessä ja Argentiinassa. Märehtijöinä ne ovat kasvinsyöjiä, joiden ravinto koostuu pääosin ruohovartisista kasveista ja pensaiden lehdistä, silmuista ja versoista sekä jäkälästä.
Andienhirvi luetaan nykyisin uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneeksi ja chilenhirvi erittäin uhanalaiseksi.[2]
Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus suvun uudeksi suomenkieliseksi nimeksi oli ”hemulit”[3] (esp. huemul), mutta suomen kielen lautakunnan mielestä tällainen sana muistuttaa lempi- tai jopa pilkkanimeä eikä herätä mielikuvaa nisäkkäännimestä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 73. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4
- ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 30.6.2009.
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) luomus.fi. 2008. Arkistoitu 9.12.2011. Viitattu 30.3.2011.
- ↑ Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.10.2011.