Iro Haarla

Iro Haarla vuonna 2014.

Iro Helena Maaria Haarla-Krokfors (s. 7. marraskuuta 1956 Tampere) on suomalainen jazzpianisti, -harpisti, -kosketinsoittaja, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja.[1] Hän opiskeli pianonsoittoa ja säveltämistä Sibelius-Akatemiassa Helsingissä 1970-luvulla. Hän soitti puolisonsa Edward Vesalan yhtyeissä 1970-luvun loppupuolelta saakka ja toimi myös Vesalan musiikin sovittajana. Vesalan kuoltua 1999 Haarla aloitti soolouran. Hän on soittanut myös muun muassa RinneRadion ja UMO Jazz Orchestran kanssa. Haarlan nykyinen puoliso on basisti Ulf Krokfors.[1]

Suomen Jazzliitto myönsi Haarlalle vuoden 2006 Yrjö-palkinnon.[2][3] Musiikkiarkisto myönsi Haarlalle vuonna 2020 Suomen Jazzlegenda -palkinnon.[4] Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2020[5].

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Juhani Aaltonen: Springbird (1979)
  • Edward Vesala: Neitsytmatka (1981)
  • Edward Vesala: Heavy Life (1980)
  • Edward Vesala – Arto Melleri: Mau-Mau (1982)
  • Edward Vesala: Bad Luck, Good Luck (1983)
  • Edward Vesala: Kullervo (1985)
  • Edward Vesala Sound & Fury: Lumi (1986)
  • Rinneradio: Rinne Radio (1988)
  • Edward Vesala Sound & Fury: Ode to the Death of Jazz (1989)
  • Vesala Klaani: Afrikan Tähdet (1989)
  • Edward Vesala Sound & Fury: Invisible Storm (1991)
  • Jimi Sumén: Paintbrush, Rock Penstemon (1991)
  • Edward Vesala Sound & Fury: Nordic Gallery (1994)
  • Pepa Päivinen: Saxigon (1997)
  • Iro Haarla – Pepa Päivinen Duo: Yarra, Yarra (2001)
  • Terje Isungset: Iceman Is (2001)
  • Rolling Thunder: Live in Japan (2002)
  • Meri Tiitola –cd (2003)
  • Tapani Rinne: Nectic (2003)
  • Uffe Krokfors – Iro Haarla Duo: The Heart of a Bird (2003)
  • Slowhill: Fennika (2005)
  • Iro Haarla – Ulf Krokfors: Penguin Beguine (2005)
  • Iro Haarla Quintet: Northbound (2005)
  • UMO with Juhani Aaltonen, Raoul Björkenheim & Iro Haarla: The Sky is Ruby (2007)
  • Juhani Aaltonen Quartet: Conclusions (2009)
  • Wimme: Mun (2010)
  • Iro Haarla Quintet: Vespers (2011)
  • Matti Johannes Koivu: Toisen maailman nimi (2011)
  • Iro Haarla Sextet: Kolibri (2013)
  • Juhani Aaltonen & Iro Haarla: Kirkastus (2015)
  • Iro Haarla Quintet & NorrlandsOperans Symfoniorkester: Ante Lucem (2016)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: Mihin nämä kohdistuvat?

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 137. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Iro Haarla, Jazzfinland.fi
  3. ↑ Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto Jazz Finland. Jazzliitto. Viitattu 30.7.2018.
  4. ↑ Suomen Jazzlegenda -palkinnot Wiola Talvikille ja Iro Haarlalle
  5. ↑ Taiteilijaeläke 61 ansioituneelle taiteilijalle Päivän Lehti. 27.2.2020. Viitattu 6.3.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Iro_Haarla&oldid=21504386”