James Stewart

Tämä artikkeli käsittelee elokuvanäyttelijää. Muita James Stewart -nimisiä henkilöitä on lueteltu täsmennyssivulla.
James Stewart
James Stewart
James Stewart
Henkilötiedot
Koko nimi James Maitland Stewart
Syntynyt20. toukokuuta 1908
Indiana, Pennsylvania, Yhdysvallat
Kuollut2. heinäkuuta 1997 (89 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Puoliso Gloria Hatrick (1949–1994)
Lapset 4
Näyttelijä
Taiteilijanimet Jimmy Stewart
Aktiivisena 1935–1991
Merkittävät roolit
Palkinnot

Parhaan miespääosan Oscar
1940 Skandaalihäät

Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

James Maitland "Jimmy" Stewart (20. toukokuuta 1908 Indiana, Pennsylvania2. heinäkuuta 1997 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä.

James Stewart elokuvan Teräskannus trailerissa (1953).

Stewart aloitti elokuvauransa 1930-luvulla. Hän esiintyi useissa Frank Capran elokuvissa, muun muassa Herra Smith lähtee Washingtoniin (1938) ja Ihmeellinen on elämä (1946), josta on tullut osa anglosaksista jouluperinnettä. Elokuvasta Skandaalihäät (1940) Stewart sai Oscar-palkinnon.

Stewartin uran katkaisi toinen maailmansota. Hän haki Yhdysvaltain maavoimien lentojoukkoihin, joiden palvelukseen hän pääsi maaliskuussa 1941. Yhdysvaltain liityttyä mukaan toiseen maailmansotaan hän lensi B-17 Flying Fortress- ja B-24 Liberator -pommikoneita osana 8. ilmavoimia 20 taistelulennolla. Myöhemmin hän näytteli useissa ilmailuaiheisissa elokuvissa. Hän yleni lopulta prikaatikenraalin arvoon ilmavoimien reservissä ennen kuin jäi eläkkeelle siitä vuonna 1968.[1][2]

Hän oli Alfred Hitchcockin luottonäyttelijä ja esiintyi neljässä ohjaajan elokuvassa: Köysi (1948), Takaikkuna (1954), Mies joka tiesi liikaa (1956) ja Vertigo (1958). Hän teki muitakin jännityselokuvia ja lännenfilmejä kuten Mies joka ampui Liberty Valancen (1962).

Stewart esiintyi aktiivisesti radiossa koko uransa ajan. Vuosina 1953–1954 hänellä oli myös oma lännensarjansa The Six Shooter.[3]

Stewartille myönnettiin Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto vuonna 1980 ja hänet palkittiin Kunnia-Oscarilla 1985. Vuonna 1999 American Film Institute valitsi Stewartin vuosisadan kolmanneksi merkittävimmäksi miesnäyttelijäksi. Hän on saanut elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle ja hänen käden- ja jalanjälkensä on ikuistettu Grauman's Chinese Theatren edustalla olevaan betonilaattaan vuonna 1948 tapahtuneessa seremoniassa.

James Stewart oli näyttelijänä ja ihmisenä erittäin pidetty; Markku Tuuli totesi eräässä arvostelussaan, että Stewartia katseli elokuvassa mielellään, vaikka tämä olisi vain istuskellut ongella ilman ensimmäistäkään repliikkiä.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
James Stewart vuonna 1981

Politiikassa Stewart kuului republikaanisen puolueen tukijoihin[4] ja kampanjoi aktiivisesti Richard Nixonin ja Ronald Reaganin puolesta. Hän tuki myös vahvasti kommunismin vastaista liikettä ja huhujen mukaan hän toimi vakoojana J. Edgar Hooverille kommunismin vastaisessa toiminnassa.[5] Hänellä ei kuitenkaan koskaan ollut kiinnostusta luoda omaa poliittista uraansa, vaikka häntä kannustettiin useasti pyrkimään senaattoriksi Kalifornian osavaltiosta.[1]

Vuonna 1949 Stewart meni naimisiin Gloria Hatrick McLeanin kanssa. Avioliitto kesti vaimon syövästä johtuneeseen kuolemaan asti 1994.[1] Vuonna 1951 he saivat kaksostyttäret Judyn ja Kellyn. Stewart myös adoptoi vaimonsa aiemmassa avioliitossaan saamat kaksi poikaa. James Stewart kuoli sydänvaivoihin 89-vuotiaana. Hän sairasti myös Alzheimerin tautia.[6]

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c Nolasco, Stephanie: James Stewart was 'approached several times' to pursue Senate run but chose to stay out of politics, book claims FOX News. 15.5.2018. Viitattu 9.5.2019. (englanniksi)
  2. Almanac: James Stewart CBS News. 22.3.2015. Viitattu 9.5.2019. (englanniksi)
  3. otrsite.com:The Six Shooter jaksoluettelo
  4. Political Donations
  5. The Celebrity Blog
  6. Danielle and Andy Mayoras: What You Can Learn From Gene Wilder's Struggle With The 'Illness-Pirate' Forbes. Viitattu 27.12.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]