Jari Litmanen

Jari Litmanen
Jari Litmanen MM-karsinnoissa 2009
Henkilötiedot
Koko nimi Jari Olavi Litmanen
Syntymäaika 20. helmikuuta 1971 (ikä 53)
Syntymäpaikka Lahti, Suomi
Pelipaikka hyökkäävä keskikenttäpelaaja
Pituus 182 cm
Lempinimi Litti, Kuningas
Urheilijan ura
Junioriseurat
1977–1987 Reipas
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1987–1990 Reipas 86 (28)
1991 HJK 27 (16)
1992 MyPa 18 (7)
1992–1999 Ajax 159 (91)
1999–2001 Barcelona 21 (3)
2001–2002 Liverpool 26 (5)
2002–2004 Ajax 20 (5)
2004 FC Lahti 11 (3)
2005 Hansa Rostock 13 (1)
2005–2007 Malmö FF 10 (3)
2008 Fulham 0 (0)
2008–2010 FC Lahti 40 (10)
2011 HJK 18 (1)
Yhteensä 449 (173)
Maajoukkue
1986 Suomi U15 8 (1)
1987 Suomi U16 2 (0)
1987–1988 Suomi U17 10 (3)
1988 Suomi U18 1 (0)
1988–1991 Suomi U21 6 (2)
1989–2010 Suomi 137 (32)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Jari Olavi Litmanen (s. 20. helmikuuta 1971 Lahti) on suomalainen jalkapalloilija. Litmasta pidetään yleisesti Suomen kaikkien aikojen parhaana jalkapalloilijana.[1] Hänestä tuli ensimmäinen suomalainen jalkapallon kansainvälinen supertähti 1990-luvulla. Varsinkin myöhempinä vuosina Litmasen uraa varjostivat useat loukkaantumiset.[2] Suomessa Litmasesta käytetään usein lempinimeä Kuningas.[1][3]

Suomen lisäksi Litmanen pelasi seurajoukkueurallaan Alankomaissa, Espanjassa, Englannissa, Saksassa ja Ruotsissa. Suurimmat meriittinsä hän saavutti alankomaalaisessa Ajaxissa, jonka kanssa hän voitti Mestarien liigan vuonna 1995. Samana vuonna hän sijoittui kolmanneksi Kultainen pallo -äänestyksessä. Litmanen on Suomen maajoukkueen eniten otteluita pelannut ja toiseksi eniten maaleja tehnyt pelaaja Teemu Pukin jälkeen, sekä myös entinen maajoukkueen kapteeni.

Litmanen pelasi yleensä niin sanotulla ”kymppipaikalla” joko hyökkäävänä keskikenttäpelaajana tai vedettynä hyökkääjänä. Hänet tunnettiin pelinäkemyksestään ja syöttötaidostaan, minkä vuoksi häntä pidettiin ensisijaisesti pelintekijänä ja ratkaisusyöttöjen antajana, vaikka hän teki myös paljon maaleja, ja häntä pidettiin luotettavana rangaistuspotkujen laukojana.[4]

Seurajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litmanen on Lahden Reippaan kasvatti. Hän voitti juniorina B-poikien piiricupin vuonna 1986 ja A-poikien Suomen-mestaruuden vuonna 1989.[5] Nuoruudessaan hän harrasti talvisin myös jääkiekkoa.[6]

Reippaan edustusjoukkueessa Litmanen debytoi 16 vuoden iässä 3. toukokuuta 1987 SM-sarjan ottelussa Kopareita vastaan ja ensimmäisen maalinsa hän teki 24. huhtikuuta 1988 ottelussa Oulun Työväen Palloilijoita vastaan.[7] Hänen ensimmäinen täysi kautensa korkeimmalla sarjatasolla oli 1988, jolloin nuorukaisen erikoislaatuiset kyvyt kävivät viimeistään selväksi. Litmanen herätti huomiota tekniikallaan ja pelisilmällään, minkä lisäksi hän kunnostautui myös maalintekijänä. Uuden Veikkausliigan ensimmäisellä kaudella 1990 hän teki 14 maalia ja pelaajayhdistyksen järjestämässä äänestyksessä hänet valittiin vuoden liigapelaajaksi.[8] Lisäksi urheilutoimittajat ja Suomen Palloliitto valitsivat Litmasen vuoden jalkapalloilijaksi, minkä tunnustuksen vain Sami Hyypiä on sittemmin saanut useammin.[9]

Kausi 1990 oli Litmasen viimeinen Reippaassa. Talousvaikeuksien vuoksi useita muitakin pelaajia ja valmentaja Harri Kampmanin menettänyt joukkue putosi seuraavalla kaudella 1. divisioonaan, josta se ei enää palannut korkeimmalle sarjatasolle.[10] Litmanen puolestaan edusti Suomessa vielä yhden kauden sekä Helsingin Jalkapalloklubia että Kampmanin valmentamaa nousijajoukkue Myllykosken Palloa. HJK:ssa hän ylsi Suomen-vuosiensa henkilökohtaiseen maaliennätykseensä, 16 maalia 27 ottelussa.[7] SM-mitaleja hän ei saavuttanut – paras sijoitus sarjassa oli neljäs Reippaassa kausilla 1988 ja 1990 ja MyPassa kaudella 1992. Suomen cupia hän oli MyPassa voittamassa kaudella 1992 ennen siirtymistään ulkomaille. Hän teki maalin 9. heinäkuuta 1992 Jaroa vastaan pelatussa loppuottelussa, joka päättyi MyPan 2–0-voittoon.[11] Reippaassa ja MyPassa Litmasta valmentanut Kampman on myöhemmin toiminut myös hänen managerinaan.[12]

Jari Litmasen siirtyminen HJK:sta (tapahtui 28. marraskuuta 1991) MyPan kautta Ajaxiin (13. elokuuta 1992) siirtyi ratkottavaksi Urheilun oikeusturvalautakuntaan. HJK halusi Litmasen siirto-oikeudet itselleen sillä perusteella, ettei miehen kotimaisesta siirrosta ollut kulunut täyttä vuotta ennen muuttoa Hollantiin. Asiasta oli ollut SPL:n liittohallituksen päätös tammikuulta 1980. Kun MyPa oli kysynyt Ajaxiin siirron yhteydessä SPL:lta, tuosta ei ollut kerrottu mitään. Oikeusturvalautakunta julkisti 8. maaliskuuta 1993 lopullisen päätöksen, missä siirtyminen tapahtui sääntöjen mukaisesti ja MyPa saa pitää siirrosta tulevan korvauksen. Päätöksestä oli pitänyt äänestää.[13]

Menestysvuodet Ajaxissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Litmasen Ajaxissa käyttämä kymppipaita esillä Urheilumuseossa.

Litmanen siirtyi kesällä 1992 juuri UEFA Cupin voittaneeseen alankomaalaiseen suurseuraan Ajaxiin oltuaan myös muun muassa Barcelonan, Leeds Unitedin ja PSV:n kiinnostuksen kohteena.[6] Litmasen sopimus Ajaxin kanssa oli aluksi yhden kauden mittainen ja sisälsi myös osto-option.[14]

Ajaxin joukkueenjohtaja David Endt, joka noihin aikoihin toimi seuran henkilöstöpäällikkönä, kuvasi ensivaikutelmaansa Litmasesta seuraavasti:[15]

»Lehdistötilaisuuden jälkeen Jari Litmanen käveli huoneeseen oven takaa. Katsoin häntä silmiin ja panin jotain merkille hänen silmissään. Ja ajattelin itsekseni, että tällä miehellä on tahdonvoimaa. Koska hän ei ollut ujo tai arka, mutta hän oli vaatimaton. Hän ei ole sellainen ihminen, joka korottaa ääntään, iskee nyrkkiä pöytään ja sanoo: ‘Me teemme tämän asian näin.’ Ei, hän oli enemmänkin diplomaatti, joka ei halunnut olla johtaja, mutta tosiasiassa oli sitä. … Hän halusi tietää kaiken jalkapallosta, hän oli kiinnostunut pelin jokaisesta osa-alueesta. Ja tästä syystä hän sai joukkueen sisällä lempinimen, me kutsuimme häntä ‘professoriksi’, koska häneltä saattoi kysyä mitä tahansa jalkapallosta, ja hän tiesi vastauksen aina.»

Ensimmäisellä kaudellaan Ajaxissa Litmanen pelasi lähinnä reserveissä, ja tiettävästi valmentaja Louis van Gaal oli jo valmis lähettämään hänet takaisin Suomeen, mutta joukkueen fysioterapeutti neuvoi ottamaan hänet kentälle loukkaantuneen Dennis Bergkampin tilalle.[15] Kun Bergkamp siirtyi Inter Milaniin kesällä 1993, Litmanen vakiinnutti paikkansa avauskokoonpanossa.[16] Hän voitti kaudella 1993–1994 Eredivisien maalikuninkuuden 26 maalillaan ja johdatti joukkueen mestaruuteen.[17] Alankomaiden pelaajayhdistys valitsi Litmasen vuoden jalkapalloilijaksi vuonna 1993.[18] Suomen Vuoden urheilija -äänestyksessä hän sijoittui vuonna 1994 kolmanneksi.[19]

Koko jalkapallomaailman tietoisuuteen Litmanen nousi viimeistään kaudella 1994–1995 oltuaan yksi Ajaxin avainpelaajista seuran voittaessa Mestarien liigan.[20] Loppuottelussa Ajax kaatoi AC Milanin 1–0.[21] Samalla Litmasesta tuli ensimmäinen Mestarien liigan voittanut suomalaispelaaja.[22] Vuonna 1995 Litmanen voitti Ajaxin paidassa myös Intercontinental Cupin, jossa Ajax kaatoi brasilialaisen Grêmion rangaistuspotkuilla.[23] UEFA Super Cupissa kukistui Real Zaragoza maalein 5–1. Litmanen valittiin vuoden urheilijaksi Suomessa ja sijoittui ranskalaislehti France Footballin Kultainen pallo -äänestyksessä kolmanneksi edellään vain George Weah ja Jürgen Klinsmann.[24][25] Kaudella 1995–1996 Litmanen voitti Mestarien liigan maalikuninkuuden yhdeksällä maalillaan Ajaxin selviytyessä jälleen loppuotteluun. Hän teki maalin myös loppuottelussa, jonka Ajax hävisi Juventukselle rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[22][26] Kaudella 1996–1997 Ajax ylsi vielä Mestarien liigan välieriin.[27]

Kaikkiaan Litmanen vietti Ajaxissa seitsemän kautta ja saavutti seurassa kansainvälisten mestaruuksien lisäksi myös neljä Eredivisien mestaruutta ja kolme KNVB-cupin voittoa. Hän oli yksi Louis van Gaalin valmentaman menestysjoukkueen monista tähdistä Danny Blindin, Frank ja Ronald de Boerin, Edgar Davidsin, Finidi Georgen, Patrick Kluivertin, Marc Overmarsin, Michael Reizigerin, Frank Rijkaardin, Edwin van der Sarin ja Clarence Seedorfin ohella. Kapteeni Blind on kutsunut Litmasta joukkueen aivoiksi. Hänen mukaansa Litmasen suuruus johtui siitä, että hän on keskikenttäpelaaja, joka pystyy ajattelemaan kuten hyökkääjä.[28]

Barcelona, Liverpool ja uudelleen Ajax

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Litmanen maaottelussa Liechtensteinia vastaan kesäkuussa 2009.

Vuonna 1999 Litmanen siirtyi vapaalla siirrolla espanjalaisjätti Barcelonaan, minkä myötä hänestä tuli ensimmäinen Espanjan Primera Divisiónissa pelannut suomalainen. Joukkueen oli kaksi vuotta aikaisemmin ottanut komentoonsa Ajaxista tuttu van Gaal, joka hankki entisistä pelaajistaan Kataloniaan myös De Boerin veljekset, Bogarden, Kluivertin ja Reizigerin, ja myöhemmin heitä seurasi vielä Overmars.[29][30] Kaudella 1999–2000 Barcelona sijoittui Primeran toiseksi ja ylsi välieriin Copa del Reyssä ja Mestarien liigassa. Litmasta vaivasivat kuitenkin loukkaantumiset, ja kritisoidun van Gaalin erottua vuonna 2000 hän ei ollut uuden valmentajan Llorenç Serra Ferrerin suosiossa.[31][32]

Toisella Barcelona-kaudellaan Litmanen ei pelannut lainkaan sarjaotteluissa, ja tammikuussa 2001 hän siirtyi englantilaisen Liverpoolin riveihin suomalaisen Sami Hyypiän seuraksi.[32] Hän esiintyi hyvin Englannin liigacupin välierissä, kun Liverpool voitti Crystal Palacen, mutta loukkaantumisen vuoksi hän ei osallistunut kauden loppuotteluihin. Seuraavalla kaudella hän joutui istumaan suurimman osan ajasta vaihtopenkillä. Mestarien liigan puolivälierissä hän teki maalin Bayer 04 Leverkusenia vastaan, mutta Liverpool hävisi ottelun.[33]

Vuonna 2002 Litmanen palasi vanhaan seuraansa Ajaxiin,[34] jossa hän sai sankarin vastaanoton. Kauden 2002–2003 Mestarien liigassa Litmanen oli melko merkittävässä roolissa. Hän teki voittomaalin jatkolohko-ottelussa Romaa vastaan ja onnistui toistamiseen puolivälierissä Milania vastaan, mutta Milan meni jatkoon yhteismaalein 3–2. Joukkue voitti kaudella 2003–2004 Eredivisien mestaruuden, mutta Litmanen pelasi loukkaantumisten vuoksi vain kuudessa ottelussa. Huhtikuussa 2004 Ajax ja Litmanen purkivat sopimuksensa yhteisymmärryksessä kaksi kuukautta etuajassa, jotta hänelle jäisi aikaa mahdolliselle paluulle Suomeen ennen toukokuussa alkanutta uutta Veikkausliiga-kautta.[35]

Litmanen sai Palloliiton ja Veikkausliigan Captain’s Ball -erikoispalkinnon ”erityisen positiivisesta ja merkittävästä suomalaisen jalkapalloilun hyväksi tehdystä työstä” vuonna 2002. Hän luovutti palkinnon ikuisesti kiertäväksi.[36]

Paluu Lahteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litmanen palasi Suomen Veikkausliigaan ja kotikaupunkiinsa edustustasolla kuopatun kasvattajaseuransa Reippaan seuraajaan FC Lahteen huhtikuussa 2004 yksivuotisella sopimuksella. Joukkuetta valmensi Harri Kampman.[37] Toukokuun alussa hän pelasi Lahden kanssa Liigacupin loppuottelussa, jonka Allianssi voitti rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[38] Litmasen paluu veti muutamaan otteeseen Veikkausliiga-katsomot täyteen,[39][40] mutta loukkaantumiset rajasivat esiintymiset sarjassa 11 otteluun.[7]

Hansa Rostock, Malmö ja Fulham

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litmanen sai vielä mahdollisuuden pelata huippusarjassa, kun Bundesliigassa putoamistaisteluun ajautunut saksalainen Hansa Rostock hankki hänet tammikuussa 2005 vapaalla siirrolla.[41] Litmanen pelasi Hansan riveissä kevätkaudella 13 ottelua, mutta joukkueen pudottua hän päätti siirtyä muualle jatkosopimustarjouksesta huolimatta.[42]

Heinäkuussa 2005 Litmanen teki ruotsalaisen Malmön kanssa puolen vuoden sopimuksen, jossa oli yhden lisävuoden optio.[43] Hän pystyi pelaamaan syksyllä 2005 vain kahdessa sarjaottelussa. Kaudella 2006 Litmanen esitti Malmön paidassa ajoittain loistokkaita otteita, mutta loukkaantumiset rajasivat hänen ottelumääränsä kahdeksaan. Kesäkuussa 2006 Litmasen vasen silmä vaurioitui epäonnisessa tilanteessa, kun Litmanen sai ottelun jälkeen pukukopissa pullokorkin silmäänsä. Korkki lensi kovalla voimalla Litmasen pitelemästä virvoitusjuomapullosta, kun Malmön urheilujohtaja Hasse Borg avasi pullon nuuskarasialla.[44][45] Huhtikuussa 2007 hän solmi seuran kanssa vuoden jatkosopimuksen.[46] Hän ei kuitenkaan pystynyt pelaamaan kaudella 2007 yhdessäkään Malmön ottelussa. Elokuussa 2007 Litmanen joutui akillesjänneleikkaukseen, jonka oli määrä pitää hänet sivussa koko loppukauden. Samalla Litmanen ja Malmö päättivät sopimuksen purkamisesta.[47]

Suomen maajoukkuetta EM 2008 -karsinnoissa valmentanut Roy Hodgson kutsui Litmasen kymmenen päivän testiin uuteen seurajoukkueeseensa englantilaiseen Fulhamiin tammikuussa 2008. Litmanen vakuutti seurajohdon ja teki loppukauden kattavan sopimuksen seuran kanssa. Samaan aikaan seuraan siirtyi maajoukkuepuolustaja Toni Kallio.[48] Helmikuussa uutisoitiin, että Litmasella olisi ylikunnosta johtuvia sydänvaivoja, minkä lisäksi vääränlaisista pohjallisista seurannut reiden lihasrevähdys ja päähän osuneesta pallosta aiheutunut korvavamma pitivät hänet poissa Fulhamin ottelukokoonpanosta.[49][50] Maajoukkueen keväisissä harjoitusotteluissa hän oli kuitenkin pelikunnossa, mikä sai Hodgsonin kritisoimaan häntä sitoutumisen puutteesta seurajoukkuettaan kohtaan.[51] Litmanen pelasi Fulhamissa lopulta vain kaksi reservisarjan ottelua, joista ensimmäisessä hän teki maalin. Kauden jälkeen Litmasen ja seuran tiet erosivat.[52]

Toinen paluu Lahteen ja HJK

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Litmanen antamassa vapaapotkua cup-ottelussa FC Jazzia vastaan 2009.

Rikkonaisen Fulham-jakson jälkeen Litmanen kuntoutti itseään alkukesän 2008 ja liittyi heinäkuussa FC Lahden harjoitusrinkiin.[53] 12. heinäkuuta hän otti osaa Ranskan vuoden 1998 maailmanmestaruuden 10-vuotisjuhlaotteluun, jossa hän pelasi FIFPron kokoamassa muun maailman joukkueessa.[54] Elokuun alussa julkistettiin loppukauden kestänyt sopimus Lahden kanssa.[55] Paluuottelussaan 11. elokuuta Kuopion Palloseuraa vastaan Litmanen teki ja syötti kaksi maalia ja Lahti voitti 8–1.[56] Litmanen pelasi kauden aikana yhteensä kuudessa ottelussa, joissa hän teki kolme maalia. Lahti sijoittui sarjan kolmanneksi, mikä toi sekä Litmaselle että seuralle heidän ensimmäisen SM-mitalinsa.[7]

Litmasesta tuli joulukuussa 2008 FC Lahden osaomistaja merkittyään osakeannissa FC Lahti Oy:n osakkeita 10 000 eurolla.[57]

Litmanen palasi Lahden harjoituksiin alkuvuodesta 2009 ja pelasi talven mittaan harjoitusotteluissa ja Liigacupissa.[58] Huhtikuussa 2009 julkistettiin kauden 2009 kattava jatkosopimus.[59] Veikkausliiga-kauden 2008 pronssisijoituksen myötä Lahti pääsi kauden 2009–2010 Eurooppa-liigan ensimmäiselle karsintakierrokselle, jossa se kohtasi albanialaisen Dinamo Tiranan. Seuran historian ensimmäisessä euro-ottelussa Litmanen järjesteli joukkueensa kaikki neljä maalia, joista kaksi tuli kulmapotkuista.[60] Hän pääsi myös itse maalin makuun Euroopassa tekemällä toisen Lahden maaleista toisella karsintakierroksella slovenialaista Goricaa vastaan.[61] Lahden ensimmäinen eurocup-taival katkesi lopulta belgialaista Bruggeä vastaan kolmannella karsintakierroksella.[62]

Litmanen pelasi JJK:ta vastaan 23. syyskuuta 2009 sadannen liigaottelunsa Suomessa ja juhlisti tapausta tekemällä kaksi maalia, jotka olivat hänelle kauden ainoat kotimaisessa sarjassa.[63]

Litmanen jatkoi sopimustaan Lahden kanssa kattamaan myös kauden 2010. Hän harjoitteli seurassa myös ennen seuraavan kauden alkua ja oli mukana muun muassa Lahden joukkueessa tammikuun 2011 Uusi Lahti Cupissa.[64]

Helmikuussa 2011 Litmanen ilmoitti, ettei peliura todennäköisesti jatku ainakaan Lahdessa. Helsingistä ja Tallinnasta Lahteen kulkenut Litmanen perusteli päätöstään sillä, että matkustaminen kävi liian raskaaksi ja esti täysipainoisen osallistumisen seuran toimintaan.[65] Maaliskuussa hän liittyi Helsingin Jalkapalloklubin harjoitusryhmään Espanjan Marbellaan suuntautuneen leirin ajaksi.[66] Huhtikuussa julkistettiin kauden 2011 kattava sopimus seuran kanssa.[67]

Jari Litmanen saavutti syksyllä 2011 HJK:n vahvuudessa ensimmäisen Suomen mestaruuden miehissä. Hänestä tuli ensimmäinen 40-vuotiaana SM-kultaa saavuttanut jalkapalloilija. Litmanen oli kaudella 2011 vain kahdesti Veikkausliiga-ottelun avauksessa, mutta tuli vaihdosta kentälle 16 kertaa. Hän teki yhden maalin ja syötti neljä. Litmasen viimeiseksi otteluksi jäi HJK:n kauden päätösottelu, eli kotiottelu Hakaa vastaan, jossa hän oli avauksessa ja tuli toisella puoliajalla vaihtoon.[68]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Litmanen kiittää Suomen maajoukkueen kannattajia Suomi–San Marino-ottelun jälkeen marraskuussa 2010.

Litmasen ensimmäinen maaottelu oli alle 15-vuotiaiden ottelu Tanskaa vastaan 28. heinäkuuta 1986. Hän pelasi 21 poikien ja kuusi nuorten maaottelua. Poikamaajoukkue-esitystensä perusteella Palloliitto valitsi hänet vuoden 1988 poikapelaajaksi Suomessa.[5]

Suomen A-maajoukkueessa Litmanen debytoi Jukka Vakkilan alaisuudessa 18-vuotiaana 22. lokakuuta 1989 ystävyysottelussa Trinidad ja Tobagoa vastaan ja ensimmäisen maalinsa hän teki 16. toukokuuta 1991 EM-karsintaottelussa Maltaa vastaan. Litmanen on edustanut Suomea kuusissa EM- ja viisissä MM-kilpailuiden karsinnoissa.[5] Hän on ollut Suomen tärkeimpiä pelaajia koko maajoukkueuransa ajan ja toimi myös joukkueen kapteenina vuosina 1996–2008. Häntä edelsi Ari Hjelm, ja MM 2010 -karsinnoissa hänet korvasi Sami Hyypiä. Sadannen maaottelunsa Litmanen pelasi 25. tammikuuta 2006 Etelä-Koreaa vastaan.[69] Hän oli Hjelmin jälkeen toinen rajapyykin saavuttanut suomalainen. Hän on Suomen eniten otteluita pelannut ja eniten maaleja tehnyt miespelaaja.[70]

Litmanen nousi maajoukkueen runkopelaajaksi jo EM 1992 -karsinnoissa, joiden alkaessa hän oli 19-vuotias. Hän oli mukana kaikissa kahdeksassa ottelussa, joista seitsemässä hän oli avauskokoonpanossa ja kuudessa hän pelasi täydet 90 minuuttia.[5][71] Henkilökohtaisen maaliennätyksensä Litmanen saavutti EM 1996 -karsinnoissa, joissa hän teki neljä maalia.[5][72]

Litmanen pelasi myös MM 1994- (10 ottelussa yksi maali), MM 1998- (kuudessa ottelussa kolme maalia), EM 2000- (kuudessa ottelussa yksi maali) ja MM 2002 -karsinnoissa (kahdeksassa ottelussa kaksi maalia).[73] Vuonna 2001 Suomen pelatessa Anfield Roadilla Englantia vastaan Litmasen käsi murtui ottelun tuoksinassa. Hän kuitenkin taisteli loppuun asti ”hämärän rajamailla” liikkuen.[74] Hän pelasi myös EM 2004- (viidessä ottelussa ei maaleja) ja MM 2006 -karsinnoissa (kuudessa ottelussa yksi maali).[73]

Litmanen esitti paikoin erinomaisia otteita EM 2008 -karsinnoissa. Hän oli Suomen paras maalintekijä tehtyään kaksi maalia Puolaa ja yhden maalin Kazakstania vastaan. Akillesjänneleikkauksen vuoksi Litmanen oli karsinnoista pitkään poissa, mutta palasi rivistöön marraskuussa 2007 kahteen viimeiseen karsintaotteluun Azerbaidžania ja Portugalia vastaan.[75]

Litmanen jatkoi maajoukkueuraansa ja pelasi ensimmäistä Saksa-ottelua lukuun ottamatta kaikissa 2010 MM-kisojen karsintaotteluissa. Maalinteossa hän onnistui kerran. Litmanen oli mukana EM 2012 -karsinnoissa, joissa hän viimeisteli rangaistuspotkusta maalin San Marinoa vastaan.[5] Maalillaan Litmasesta tuli kaikkien aikojen vanhin EM-karsintamaalin tehnyt pelaaja.[76] San Marino -ottelu jäi myös Litmasen viimeiseksi otteluksi Suomelle.

Peliuran jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktiiviuransa jälkeen Litmanen on toiminut Yle Urheilun tv-kommentaattorina Mestarien liiga-, MM- ja EM -kilpailulähetyksissä. Jalkapallon MM-kisoissa 2014 Litmanen selosti Niki Juuselan kanssa mm. molemmat välierät ja finaalin. Litmanen on myös markkinoinut eri peliyhtiöitä: Betssonia, Veikkausta ja Unibetia[77][78]. Litmanen on lisäksi toiminut Palloliiton neuvonantajana.[79]

Joulukuussa 2020 Litmasen kerrottiin liittyvän Reippaan valmennusryhmään vastuuvalmentajaksi nimetyn Tommi Kautosen pyynnöstä.[80]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litmasen isä Olavi on entinen maajoukkuetason jalkapalloilija, joka voitti Reippaassa SM-kultaa ja useita Suomen cupeja.[81] Perheeseen kuuluvat myös äiti Liisa ja nuorempi sisko Sini, joka on pelannut koripalloa SM-sarjassa.[82][83]

Litmasesta tuli isä marraskuussa 2005, kun hänen virolainen puolisonsa Ly Jürgenson synnytti pojan. Syyskuussa 2007 Litmanen ja Jürgenson saivat toisen poikansa.[84][85] Kummatkin pojat pelaavat myös jalkapalloa. Perhe asuu Tallinnassa Virossa.[86] Jürgenson on työskennellyt mallina ja edusti Viroa vuoden 1998 Miss World -kilpailussa. Harvoin julkisuudessa esiintyvä pari vieraili Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 2007.[87] He avioituivat Roomassa elokuussa 2015.[88]

Litmanen on pitänyt yksityiselämänsä poikkeuksellisen tarkoin omana asianaan. Linjanveto johti takavuosina jopa homoseksuaalisuushuhujen viljelemiseen internetissä, kun jalkapalloilija ei esitellyt naisystäviään julkisuudessa.[89]

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jari Litmanen 3,40 markan postimerkissä vuodelta 1995. Osa Finlandia 95 -sarjaa.

Patsashanke

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litmasen kasvattajaseura Reipas oli suunnitellut Litmasen näköispatsaan sijoittamista Lahden urheilukeskuksen tai Lahden kisapuiston alueelle.[90]

Patsaan kustannuksiksi arvioitiin 100 000 euroa, jonka hankkimiseksi Lahden Reipas ja Palloliitto aloittivat varainkeruukampanjan. Tammikuuhun 2009 mennessä varoista oli kerätty noin kolmannes.[91] Alkuperäisen suunnitelman mukaan patsaan oli määrä valmistua keväällä 2009, mutta maaliskuussa 2009 Reippaan hallitus ilmoitti jäädyttäneensä hankkeen toistaiseksi ”negatiivisen julkisuuden ja taloudellisen tilanteen vuoksi”.[92] Patsasta työsti kuvanveistäjä Satu Loukkola, jonka mukaan työ ehti tulla puolivalmiiksi.[93] Litmanen oli antanut suostumuksensa hankkeelle.[90]

Hanke käynnistettiin uudelleen vuoden 2010 alussa. Lopullisen patsaan budjetti oli 80 000 euroa, ja sen veisti Reijo Huttu. Hutun luonnokset saivat kuitenkin osakseen myös ankaraa vastustusta, muun muassa Suomen kuvanveistäjäliitosta: "Pelaaja on kömpelö, vartalon, pään ja raajojen suhteet eivät täsmää eikä liikkeen tuntua ole saavutettu." Lahden kaupunki päätti osallistua hankkeeseen vaikka Kuvanveistäjäliiton lausunto oli tiedossa.[94] Patsas sijoitettiin Kisapuistoon, ja se paljastettiin Litmasen pelinumeron 10 mukaisesti 10. lokakuuta 2010. Seuraavan kevään huhtikuun 23. päivän vastaisena yönä patsas joutui ilkivallan kohteeksi. Pitkänperjantain jälkeisenä yönä patsasta yritettiin polttaa, sen jalustaa hajotettiin ja se tuhrittiin valkoisella tahmealla aineella, joka sotki patsaan kasvot.[95] Patsas turmeltiin reaktiona Litmasen HJK:n kanssa tekemään sopimukseen. Patsas vietiin Kellokosken valimolle kunnostettavaksi[96] ja palautettiin kunnostettuna takaisin paikoilleen 29. toukokuuta 2012.[97]

Muut tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan jalkapalloliiton pyytäessä 50-vuotisjuhlansa kunniaksi Palloliittoa valitsemaan parhaan pelaajansa viimeisen 50 vuoden ajalta valinta osui odotetusti Litmaseen.[98] Yleisradion järjestämässä Suuret suomalaiset -äänestyksessä hän sijoittui 42:nneksi. Urheilijoista hänen edelleen sijoittuivat Matti Nykänen, Paavo Nurmi, Arto Saari ja Mika Häkkinen.[99] Helsingin Sanomien lukijat äänestivät vuonna 2013 Litmasen ykköseksi kilpailussa, jossa etsittiin ”elävää kansallisaarretta”.[100] Itsenäisyyspäivänä 2020 tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Litmaselle Suomen Leijonan ritarimerkin.[101]

Litmanen pääsi vuonna 1995 suomalaisen 3,40 markan postimerkin aiheeksi. Merkki oli osa Finlandia 95 -sarjaan kuuluvaa joukkueurheilulle omistettua pienoisarkkia, jonka muiden merkkien aiheina olivat pesäpalloilija Päivi Ikola, jääkiekkoilija Jari Kurri ja koripalloilija Lea Hakala. Litmanen esiintyy merkissään Ajaxin peliasussa, ja hänen taustallaan on muita tunnistamattomia pelaajia ja jalkapallokentän ääriviivat.[102] Merkit suunnitteli Tarja Salonen.[103]

Populaarikulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paavo Arhinmäki haastattelee Litmasta omaelämäkerran julkistamisen aikaan.

Useat artistit ja yhtyeet ovat levyttäneet Litmasesta kertovia lauluja: Mika Sundqvistin ”Sun sisällä on pieni Litmanen” (1996), Martti Servo ja Napanderin ”Hitti-Litti Litmanen” (2000), The Blaster Masterin ”Litmanen (He’s on a Bench Again)” (2005), Tommi Läntisen ”Kevät ja minä” -kappaleen uusi versio ”Jari ja minä” (2012) ja JVG:n ”Teemu ja Jari” (2012).[104][105][106][107]

Vuonna 2012 sai ensi-iltansa Litmasesta kertova Kuningas Litmanen -dokumenttielokuva. Elokuvan on tuottanut Mika Kaurismäki ja ohjannut Arto Koskinen. He toimivat myös elokuvan käsikirjoittajina. Yle TV2:n Dokumenttiprojekti on mukana tuotannossa.[108] Litmasen omaelämäkerta Litmanen 10 julkistettiin vuonna 2015. Kirjassa hän vahvisti ammattilaisuransa päättyneen. Kirjasta tuli miltei heti myyntimenestys Suomessa.[109][110]

Lakonisesta puhetyylistään tunnettu Litmanen lukeutuu muun muassa imitaattorien Jarkko Tammisen[111] ja Heikki Hilanderin esittämiin hahmoihin.[112]

Jalkapallofanit sekä kannattajat juhlistivat helmikuussa 2011 40 vuotta täyttänyttä[113] Litmasta muun muassa kakuin[114], seppelein sekä onnittelulakanoin[115].

Litmanen näytteli Risto Räppääjä ja väärä Vincent -elokuvassa, jonka ensi-ilta oli syksyllä 2020.[116]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurajoukkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vain kansallisten sarjojen ottelut. Päivitetty 18. marraskuuta 2011.[7][117][118]
Joukkue Sarja Kausi Ottelut Maalit
Reipas Suomi SM-sarja 1987 11 0
1988 26 8
1989 25 6
Suomi SM-liiga 1990 26 14
HJK Suomi Futisliiga 1991 27 16
MyPa Suomi Veikkausliiga 1992 18 7
Ajax Alankomaat Eredivisie 1992–1993 12 1
1993–1994 30 26
1994–1995 27 17
1995–1996 26 14
1996–1997 16 6
1997–1998 25 16
1998–1999 23 11
Barcelona Espanja Primera División 1999–2000 21 3
2000–2001 0 0
Liverpool Englanti Valioliiga 2000–2001 5 1
2001–2002 21 4
Ajax Alankomaat Eredivisie 2002–2003 14 5
2003–2004 6 0
FC Lahti Suomi Veikkausliiga 2004 11 3
Hansa Rostock Saksa Bundesliiga 2004–2005 13 1
Malmö Ruotsi Allsvenskan 2005 2 1
2006 8 2
2007 0 0
Fulham Englanti Valioliiga 2007–2008 0 0
FC Lahti Suomi Veikkausliiga 2008 6 3
2009 13 2
2010 21 5
HJK Suomi Veikkausliiga 2011 18 1

Maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivitetty 6. huhtikuuta 2011.[5][73]
Joukkue Kilpailu Ottelut Maalit
Suomi EM 1992 -karsinta 8 1
MM 1994 -karsinta 10 1
EM 1996 -karsinta 8 4
MM 1998 -karsinta 6 3
EM 2000 -karsinta 6 1
MM 2002 -karsinta 8 2
EM 2004 -karsinta 5 0
MM 2006 -karsinta 6 1
EM 2008 -karsinta 8 3
MM 2010 -karsinta 9 1
EM 2012 -karsinta 3 1
Ystävyysottelut 60 14
Yhteensä 137 32

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkuesaavutuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävimmät henkilökohtaiset saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumenttielokuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jalkapallon pikkujättiläinen.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Jari Litmanen onnellinen paluustaan Ilta-Sanomat. 17.11.2007. Viitattu 22.11.2007.
  2. ↑ Jari Litmasen ammattilaisuran merkittävimmät loukkaantumiset Lahden Suomalainen Klubi. Viitattu 10.3.2009.
  3. ↑ Jari Litmanen kyynelehti liikutuksesta Sonera Plaza. 17.11.2007. Viitattu 22.11.2007.
  4. ↑ Who are the penalty kings? FIFA.com. 15.3.2008. FIFA. Viitattu 24.9.2009. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g Litmanen Jari Suomen Palloliitto. Viitattu 11.3.2014.
  6. ↑ a b Jari Litmanen Ajax. Viitattu 5.3.2009. (hollanniksi)
  7. ↑ a b c d e Liigapelaajat Veikkausliiga. Viitattu 13.5.2011.
  8. ↑ Jari Litmanen Suomen urheilumuseosäätiö. Viitattu 11.10.2009.
  9. ↑ Finland – Player of the Year Awards RSSSF. Viitattu 12.2.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Lahden Reipas Suomen urheilumuseosäätiö. Viitattu 11.10.2009.
  11. ↑ Suomen Cupin historiaa Suomen Palloliitto. Viitattu 11.10.2009.
  12. ↑ FC Lahti 2009. Veikkausliiga. Viitattu 6.4.2011.
  13. ↑ MyPa saa Jari Litmasen siirtoprahat. Helsingin Sanomat 9.3.1993
  14. ↑ Ajax huurt Fin Jari Litmanen. De Telegraaf, 7.8.1992, s. 21. Artikkelin verkkoversio. (hollanniksi)
  15. ↑ a b David Endt YLE TV2, 28.9.2010, Mestareiden liigan ottelun puoliajalla.
  16. ↑ Leppänen, Janne: Jari Litmanen ja Ajax Elävä arkisto. 8.10.2010. YLE. Viitattu 6.4.2011.
  17. ↑ Netherlands – Eredivisie Top Scorers RSSSF. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  18. ↑ Netherlands – Player of the Year and Other Awards RSSSF. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  19. ↑ Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 11. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2
  20. ↑ Jari Litmanen 123 Football. Viitattu 22.11. 2007.
  21. ↑ 1994/95: Kluivert strikes late for Ajax 24.5.1995. UEFA. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  22. ↑ a b Mestarien liigaa syksystä 1992 24.2.2006. MTV3. Viitattu 22.11.2007.
  23. ↑ Intercontinental Club Cup 1995 RSSSF. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  24. ↑ Vuoden parhaat Urheilutoimittajain liitto. Viitattu 10.3.2009.
  25. ↑ European Footballer of the Year (”Ballon d’Or”) 1995 RSSSF. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  26. ↑ 1995/96: Juve hold their nerve 22.5.1996. UEFA. Viitattu 5.3.2009.
  27. ↑ European Competitions 1996–97 RSSSF. Viitattu 2.4.2009. (englanniksi)
  28. ↑ Kauhala, Topias: Hiljaiset sillat. Urheilulehti, 26.2.2009, 112. vsk, nro 9, s. 30–35. Helsinki: A-lehdet. ISSN 0355-6085
  29. ↑ Barcelona 1999/00 Football Squads. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  30. ↑ Barcelona 2000/01 Football Squads. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  31. ↑ Litmanen Barcelonan miehistölistalle 17.10.2000. Turun Sanomat. Viitattu 22.11.2007.
  32. ↑ a b Litmanen allekirjoitti sopimuksen Liverpoolin kanssa 4.1.2001. MTV3. Viitattu 22.11.2007.
  33. ↑ Jari Litmanen Liverpoolfc.tv. Liverpool FC. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  34. ↑ Jari Litmanen palaa Ajaxiin 30.08.2002. MTV3. Viitattu 10.3.2009.
  35. ↑ Litmasen Ajax-sopimus purettiin etuajassa 9.4.2004. MTV3. Viitattu 22.11.2007.
  36. ↑ Captain’s Ball Simo Syrjävaaralle 3.12.2008. Suomen Palloliitto. Viitattu 11.10.2009.
  37. ↑ FC Lahti vahvisti Litmasen siirron 13.4.2004. MTV3. Viitattu 22.11.2007.
  38. ↑ Finland League Cup 2004 RSSSF. Viitattu 10.3.2009. (englanniksi)
  39. ↑ Kuningas täyttää stadionin 7.5.2004. MTV3. Viitattu 22.11.2007.
  40. ↑ FC Lahti vetää väkeä katsomoihin 10.5.2004. MTV3. Viitattu 22.11.2007.
  41. ↑ Jari Litmanen Hansa Rostockiin 27.1.2005. MTV3. Viitattu 22.11.2007.
  42. ↑ Litmanen lähtee Rostockista 16.6.2005. Turun Sanomat. Viitattu 22.11.2007.
  43. ↑ Jari Litmanen klar för Malmö FF mff.se. 7.7.2005. Malmö FF. Viitattu 14.2.2017. (ruotsiksi)
  44. ↑ Jari Litmasen silmässä pysyvä vamma iltasanomat.fi. 21.9.2012. Viitattu 6.7.2016. fi-FI
  45. ↑ Jari Litmasen silmävamma jäi pysyväksi hs.fi. Viitattu 6.7.2016.
  46. ↑ Litmanen jatkaa Malmö FF:ssä 3.4.2007. Urheiluviikko. Viitattu 22.11.2007.
  47. ↑ Litmasen akillesjänne leikataan – kausi ohi 2.8.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.11.2007.
  48. ↑ Fulham bring in three new players 31.1.2008. BBC Sport. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  49. ↑ Litmanen hakee erikoispohjallisista apua jalkavaivoihin 7.3.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.3.2009.
  50. ↑ Jari Litmanen sivussa korvavamman vuoksi 25.4.2008. Ilta-Sanomat. Viitattu 10.3.2009.
  51. ↑ Lehti: Hodgson kritisoi Litmasta 27.4.2008. Yle Urheilu. Viitattu 10.3.2009.
  52. ↑ Player profile: Jari Litmanen LFC History. Viitattu 2.4.2011.
  53. ↑ ”Kuningas” FC Lahden harjoituksissa 17.7.2008. Veikkausliiga. Viitattu 10.8.2008.
  54. ↑ Litmanen pelaa Ranskan juhlaottelussa 10.7.2008. Suomen Palloliitto. Viitattu 10.3.2009.
  55. ↑ Litmanen palaa Veikkausliigaan 8.8.2008. Veikkausliiga. Viitattu 10.8.2008.
  56. ↑ Lahti haastaa Interin Veikkausliiga. Viitattu 5.3.2009.
  57. ↑ Kuningas sijoitti FC Lahteen 10 000 euroa 17.12.2008. MTV3.fi. Viitattu 10.3.2009.
  58. ↑ Litmanen ottaa viikon kerrallaan 4.3.2009. Veikkausliiga. Viitattu 5.3.2009.
  59. ↑ Jari Litmanen pelaa FC Lahdessa myös kaudella 2009 16.4.2009. FC Lahti. Viitattu 16.4.2009.
  60. ↑ Eurooppa-liiga: FC Lahti upeaan voittoon 3.7.2009. Veikkausliiga. Viitattu 6.7.2009.
  61. ↑ FC Lahti jatkoon Eurooppa-liigan karsinnoissa 24.7.2009. Veikkausliiga. Viitattu 24.9.2009.
  62. ↑ Europa League 2009/10 RSSSF. Viitattu 2.4.2009. (englanniksi)
  63. ↑ Litmanen tehopäällä juhlaottelussaan 23.9.2009. Veikkausliiga. Viitattu 24.9.2009.
  64. ↑ Litmanen pelaa Lahti-cupissa 25.1.2011. Iltalehti. Viitattu 10.3.2011.
  65. ↑ Litmanen ei todennäköisesti jatka Lahdessa 11.2.2011. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 10.3.2011.
  66. ↑ HJK-pomo: Ei Litmanen Espanjassa turistina ole 9.3.2011. MTV3. Viitattu 10.3.2011.
  67. ↑ Litmanen pelaa tulevan kauden HJK:ssa 20.4.2011. Helsingin Jalkapalloklubi. Viitattu 20.4.2011.
  68. ↑ Veikkausliiga numeroina. IS Urheilu, 2011, nro 31.10., s. 5.
  69. ↑ Jari Litmanen sai sata täyteen 25.1.2006. Suomen Palloliitto. Viitattu 10.3.2009.
  70. ↑ Finland – International Player Records RSSSF. Viitattu 10.3.2009. (englanniksi)
  71. ↑ Latecomers steal the show 1.1.2008. UEFA. Viitattu 6.11.2009. (englanniksi)
  72. ↑ Football comes home 1.1.2008. UEFA. Viitattu 6.11.2009. (englanniksi)
  73. ↑ a b c Jari Litmanen – Century of International Appearances RSSSF. Viitattu 9.9.2012. (englanniksi)
  74. ↑ Janne Kosunen: Oliko se siinä?. IS Urheilu, 2011, nro 21.2., s. 8.
  75. ↑ Jari Litmanen ja Sami Hyypiä päättävät maajoukkueuransa jatkosta talvella 22.11.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 22.11.2007.
  76. ↑ Veteran Hitman Jari Litmanen Becomes The Oldest European Scorer During Finland's Victory 18.11.2010. goal.com. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  77. ↑ Väänänen, Ville: Jari Litmanen ryhtyi Veikkauksen mannekiiniksi Ilta-Sanomat. 16.3.2015. Viitattu 11.5.2020.
  78. ↑ Suvinen, Teemu: Jari Litmanen, 49, sairastui koronavirukseen: ”Hengenahdistusta ja kaikkea mahdollista” Ilta-Sanomat. 11.5.2020. Viitattu 11.5.2020.
  79. ↑ Lyhyesti | Litmanen neuvonantajaksi Palloliittoon Helsingin Sanomat. 6.2.2015. Viitattu 11.5.2020.
  80. ↑ ESS: Jari Litmanen liittyy kasvattajaseuransa Reippaan valmennustiimiin "erikoisjärjestelyllä" yle.fi. Viitattu 7.12.2020.
  81. ↑ Veli Elohopea 21/1998. City. Viitattu 22.11.2007.
  82. ↑ Litmasen perhekin läsnä Ajaxin juhlissa 12.12.2002. Turun Sanomat. Viitattu 5.3.2009.
  83. ↑ Jari Litmasen sisko pääsee kentälle veljeään useammin 8.1.2002. Ilta-Sanomat. Viitattu 5.3.2009.
  84. ↑ Jo toinen pikku-Litti! 7.9.2007. Iltalehti. Viitattu 5.3.2009.
  85. ↑ Litmanen: Jalkapallo on minulle harrastus 5.5.2011. Apu-lehti. Viitattu 6.5.2011.
  86. ↑ Nyt jysähti! Talousvaikeuksissa rypevä HIFK hankki Roman Eremenkon www.iltalehti.fi. Viitattu 29.7.2022.
  87. ↑ Litti: Upeaa olla Suomessa 6.12.2007. Iltalehti. Viitattu 5.3.2009.
  88. ↑ Husu, Atte: Jari Litmanen ja Ly Jürgenson menivät naimisiin – katso kuva hääparista ja juhlavieraista Ilta-Sanomat. 8.8.2015. Viitattu 8.8.2015.
  89. ↑ Matti Markkola: Yksisten aika. Ylioppilaslehti, 2009, nro 7, s. 10.
  90. ↑ a b Patsashanke Jari Litmasesta toteutuu 10.3.2010. Veikkausliiga. Viitattu 11.3.2010.
  91. ↑ Litmasen patsas etenee varvas kerrallaan 8.1.2009. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 5.3.2009.
  92. ↑ Litmaspatsas pantiin jäihin 2.3.2009. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 5.3.2009.
  93. ↑ Loukkola surullinen ja harmissaan 2.3.2009. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 5.3.2009.
  94. ↑ Kuvanveistäjät haukkuvat Litti-patsaan Yle.fi. 22.6.2010. Viitattu 22.6.2010.
  95. ↑ Jari Litmasen patsas yritettiin polttaa – katso kuva tuhoutuneesta patsaasta Iltasanomat. 23.4.2011. Viitattu 5.12.2016.
  96. ↑ Litmasen patsas viedään valimoon 7.5.2012. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 9.5.2012.
  97. ↑ Kisapuiston Kuningas taas kotona 29.5.2012. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 29.5.2012.
  98. ↑ Lofty company suits Litmanen 26.4.2004. UEFA. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  99. ↑ Suuret suomalaiset Yleisradio. Viitattu 5.3.2009.
  100. ↑ HS:n lukijat äänestivät Suomen 50 aarretta HS.fi. 8.12.2013. Viitattu 9.12.2013.
  101. ↑ Suomen Leijonan ritarimerkki Jari Litmaselle Suomen Palloliitto. 5.12.2020. Viitattu 12.12.2020.
  102. ↑ Suomi, L. 1280-3 BL15 ** joukkueurheilu Suomen Filateliapalvelu. Viitattu 22.3.2011.
  103. ↑ Suomen postimerkit Postimuseo. Viitattu 22.3.2011.
  104. ↑ Kysymys 25.5.2009. iGS Tietohuoltoasema. Viitattu 24.9.2009.
  105. ↑ Hitti-Litti Litmanen Martti Servo ja Napander. Viitattu 24.9.2009.
  106. ↑ Jari ja minä Ilta-Sanomat. Viitattu 25.1.2012.
  107. ↑ Teemu ja Jari – suosikkiräppärit tekivät biisin Selänteelle ja Litmaselle (Kuuntele) 28.5.2012. YleX. Viitattu 28.5.2012.
  108. ↑ Mika Kaurismäki tuottaa dokumentin Jari Litmasesta 6.10.2010. Veikkausliiga. Viitattu 6.10.2010.
  109. ↑ Litmanen on kuningas, mutta Selänteen lukemiin on vielä pitkä matka (...10 päivän aikana 20 000 kappaletta...) Keskisuomalainen. 23.9.2015. Viitattu 5.12.2016.
  110. ↑ Kirjamyynti kasvuun Suomessakin (...vuoden myydyin tietokirja...) Print & Media Lehti. 29.1.2016. Viitattu 5.12.2016.
  111. ↑ Audio Jarkko Tamminen. Viitattu 24.9.2009.
  112. ↑ Harmitonta huumoria Iltalehti. Viitattu 10.3.2011.
  113. ↑ Kuningas Litmanen täyttää 40 vuotta – katso uran hienoimmat maalit! MTV. 20.2.2011. Viitattu 5.12.2016.
  114. ↑ Litmasen patsaalle kakku ja onnittelukortti – katso kuvat MTV. 20.2.2011. Viitattu 5.12.2016.
  115. ↑ 40-vuotiasta Litmasta muistettiin Helsingissä erikoisella tavalla MTV. 20.2.2011. Viitattu 5.12.2016.
  116. ↑ Tältä näyttää uuden Risto Räppääjän traileri - Jari Litmasella elokuvassa rooli! www.iltalehti.fi. Viitattu 16.1.2020.
  117. ↑ Litmanen Football Database. Viitattu 5.3.2009. (englanniksi)
  118. ↑ Litmasen pelaajakortti Veikkausliiga. Viitattu 13.5.2011.
  119. ↑ http://yle.fi/urheilu/lajit/jalkapallo/euro2012/2010/11/litmasesta_em-karsintahistorian_vanhin_maalintekija_2152525.html

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Jari Litmanen.
Ajax Mestarien liigan loppuottelussa – 1995

1 Van der Sar | 2 Reiziger  | 3 Blind (C)  | 4 Rijkaard  | 5 F. de Boer  | 6 Seedorf  | 7 Finidi  | 8 Davids  | 9 R. de Boer  | 10 Litmanen  | 11 Overmars  | 12 Grim  | 13 Board  | 14 Kanu  | 15 Kluivert  | 16 Van Vossen  |
Tekninen johtaja Van Gaal

Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jari_Litmanen&oldid=22707840”