Joukkosukupuutto

Fossiileista tunnettujen merieläinsukujen määrä eri aikakausina. Monimuotoisuushuippuja seuraavat romahdukset edustavat joukkosukupuuttoja.

Joukkosukupuutto, joukkotuho tai sukupuuttoaalto tarkoittaa hyvin monien eliölajien tai -ryhmien samanaikaista sukupuuttoa. Maan geologisen historian aikana on useissa vaiheissa 50–90 % kerrostumista tunnetuista eliölajeista hävinnyt geologisessa mittakaavassa katsottuna lyhyessä ajassa.[1]

Joukkosukupuuttojen syinä pidetään muun muassa asteroiditörmäyksiä, jättimäisiä tulivuorenpurkauksia, suuria ilmastonmuutoksia,[2] tauteja sekä suuria geologisia muutoksia, jotka yhdistävät mantereita ja sekoittavat eri mantereiden eläimistöjä keskenään. Meren eläimistöä saattaa kuolla merenpinnan korkeuden muutosten takia.

Viisi suurta joukkosukupuuttoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuria joukkosukupuuttoja tunnetaan viisi:

Nimi Lyhenne Kausi Aika miljoonia vuosia sitten[1] Tuhoutunut %
merieläinsuvuistalähde?
Ordovikikauden joukkotuho Ordoviki/Siluuri 440 75 %
Devonikauden joukkotuho Devoni 360 50 %
Permikauden joukkotuho P/Tr Permi/Trias 250 95 %
Triaskauden joukkotuho Tr/J Trias/Jura 200 48 %
Liitukauden joukkotuho K/T Liitu/Tertiääri 65 50 %

Nykyisin puhutaan myös käynnissä olevasta ihmisen aiheuttamasta kuudennesta joukkosukupuutosta.[3]

Joukkosukupuuttojen välissä on tapahtunut pienempiä joukkotuhoja, joissa alle 30 % lajeista on hävinnyt. Viimeisen 500 miljoonan vuoden aikana on ollut ainakin 54 suurempaa ja pienempää joukkosukupuuttoa[4].

Perusteellisin tunnettu joukkotuho oli permikauden joukkotuho. Merkittäviä joukkosukupuuttoja ovat myös dinosaurusten tuhoutuminen liitukauden lopulla ja megafaunan tuho viimeisimmän jääkauden päättyessä.

Mahdollisia aiheuttajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkosukupuuttojen syitä ei tiedetä varmasti. Yleisin syy on saattanut olla maapallon tulivuoritoiminta, sillä sen arvellaan olleen osallisena neljässä maapallon viidestä joukkosukupuutosta.[5] Laavaa voi purkautua valtavina laakiopurkauksina, jotka kestävät tuhansia vuosia ja peittävät satoja tai tuhansia neliökilometrejä. Niissä vapautuu viilentäviä ja/tai kuumentavia aineita Maan kaasukehään.[6]

Hyvin suuri asteroiditörmäys on tuhoisa, koska se paineaallon, kuumuuden aiheuttamien metsäpalojen, mahdollisen hyökyaallon ja muiden välittömien tuhojen lisäksi pimentää ilmaan nostamallaan tuhkapölyllä Auringon kuukausiksi, jopa vuosiksi.[7]

Ilmastonmuutokset ja ilmaston kylmenemisestä seuranneet jääkausijaksot voivat aiheuttaa joukkosukupuuttoja esimerkiksi alentamalla merenpinnan tasoa. Muita syitä ovat saattaneet olla ilmakehän ja meriveden kemiallisen koostumuksen vaihtelu ja syvän meren happikato.[5] Merenpohjasta tai ikirouta-alueilta vapautuvaa metaania on pidetty yhtenä mahdollisena joukkosukupuuttojen aiheuttajana.[6]

Muutamat paleontologit ovat väittäneet joukkosukupuuttojen toistuneen säännöllisesti 26 miljoonan vuoden välein. Syyksi on esitetty Aurinkoa kiertävää hypoteettista Nemesis-tähteä, joka säännöllisin väliajoin joutuisi Oortin pilveen ja häiritsisi komeettojen kiertoliikettä niin, että niitä tällöin joutuisi tavallista enemmän aurinkokunnan sisäosiin, jolloin jotkin niistä saattavat törmätä Maahankin.[8]

  1. a b Mass Extinctions National Geographic. Viitattu 18.2.2013.
  2. Mass extinction theories 2.3.2011. BBC Nature. Viitattu 18.2.2013.
  3. The Current Mass Extinction Event
  4. Peter Ackroyd, Maailman synty, Kirjalito 2004, ISBN 951-28-3997-0 "Hiilen aikakausi", sivu 57
  5. a b What causes mass extinctions? University of California. Viitattu 30.9.2021.
  6. a b Mass extinction theories BBC. Viitattu 9.3.2013.
  7. Meteorites, Impacts, and Mass Extinction Tulane University. Viitattu 9.3.2013.
  8. Does a companion start to Sun cause Earth's periodic mass extinvtions? Berkeley Lab. Arkistoitu 29.3.2013. Viitattu 9.3.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]