Jussi Lappi-Seppälä

Johannes (Jussi) Lappi-Seppälä (sukunimi vuoteen 1915 Seppälä, 26. helmikuuta 1911 Tampere – 24. tammikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti, rakennushallituksen pääjohtaja ja kokoomuksen kansanedustaja. Lappi-Seppälä kirjoitti 1930-luvulla myös muutamia poikien seikkailukirjoja.

Lappi-Seppälän vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Seppälä ja Karoliina Aleksandra Sundell. Hän pääsi ylioppilaaksi 1931 ja valmistui diplomi-arkkitehdiksi 1936. Lappi-Seppälä oli Arkkitehtuuritoimisto Lappi-Seppälä ja Martaksen perustaja yhdessä Iikka Martaksen kanssa ja toimi toimiston johtokunnan puheenjohtajana 1935–1960. Lappi-Seppälä toimi maatalousministeriössä asutusasiainosaston arkkitehtina 1938–1945 ja rakennustoimiston päällikkönä 1945–1949. Tämän jälkeen Lappi-Seppälä oli Helsingin maistraatin raatimiehenä ja Helsingin yliopiston puurakennusopin opettajana 1949–1953 ja rakennushallituksen pääjohtajana 4. tammikuuta 1954^[1]–1971. Lappi-Seppälän nimitys rakennushallituksen pääjohtajaksi aiheutti 1950-luvulla niin sanotun arkkitehtisodan. Arkkitehtiliitto oli ajanut puheenjohtajaansa Alvar Aaltoa tähän virkaan, ja vastalauseeksi Aallon syrjäyttämiselle liitto julisti rakennushallituksen työt liiton jäsenten saartoon. Tätä saartoa jatkui vuoteen 1957.

Näiden tehtävien ohella Lappi-Seppälä oli valtiovarainministeriön sotavahinkojen korvaustoimiston toimistopäällikkönä 1940–1942, Maatalousseurojen keskusliiton jälleenrakennusvaliokunnan johtavana arkkitehtina 1942–1949 ja Miten rakennan -lehden päätoimittajana 1945–1967.

Lappi-Seppälä oli kokoomuksen kansanedustajana 1945–1953 edustaen Uudenmaan läänin vaalipiiriä. Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä ja presidentin valitsijamiehenä vuosien 1950 ja 1956 presidentinvaaleissa. Lappi-Seppälällä oli myös lukuisia luottamustehtäviä eri järjestöissä ja yrityksissä. Hän sai professorin arvonimen 1969.

Lappi-Seppälä oli naimisissa Aamu Aulikki Kotivalo Koskimiehen kanssa 1936–1965. Avioeron jälkeen hän avioitui 1965 Mirja Inkeri Teräsvirran (ent. Wilenius) kanssa.^[2] Suomentaja Jyrki Lappi-Seppälä (s. 1945) on hänen poikansa.^[3]

• Keminjoen Uittoyhdistyksen toimitalo, Rovaniemi 1937
• Kauhajoen kunnantalo, 1952
• Sanomalehti Kalevan toimitalo, Kirkkokatu, Oulu, 1953^[4]
• Limingan kunnantalo, 1955^[5]
• Harjavallan vanha kaupungintalo, 1959

• Vaeltajavartion urotyö: Seikkailukertomus. Poikien seikkailukirjasto 37. Otava 1933, 2. painos 1959.
• Partiolaisen muistikirja 1. Otava 1934.
• Tulevan polyteekkarin opiskeluopas. Akateeminen kirjakauppa, Helsinki 1934, 2. painos 1940.
• Pelastus perikadosta: Seikkailukertomus. Poikien seikkailukirjasto 44. Otava 1934.
• Stålhandsken kasvinkumppani: Historiallinen kertomus. Poikien seikkailukirjasto 55. Otava 1935, 2. painos 1957.
• Aina valmiina: Vaeltajavartion seikkailuja. Poikien seikkailukirjasto 64. Otava 1936, 2. painos 1960, 3. painos Skaudivarustus, Tallinna 1993.
• Elävältä se maistui: Muistelmateos. Muistiin merkitsemisessä avusti Mirja Lappi-Seppälä. Kirjayhtymä 1972. ISBN 951-26-0112-3 (nid.), ISBN 951-26-0111-7 (sid.)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jussi Lappi-Seppälä Wikimedia Commonsissa

• Jussi Lappi-Seppälä Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Jussi Lappi-Seppälän ja Iikka Martaksen suunnittelemia taloja Helsingissä.
• Lappi-Seppälä, Jussi hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Saksa Suomi (KANTO) Henkilöt Elonet Eduskunta Uppslagsverket Finland