Tieteellisten yliopistotutkintojen opinnäytetyöt

Suomalaisiin tieteellisiin yliopistotutkintoihin liittyviä opinnäytetöitä ovat nykyisin alemman korkeakoulututkinnon yhteydessä laadittava kandidaatintutkielma, ylemmän korkeakoulututkinnon yhteydessä laadittava pro gradu -tutkielma tai diplomityö sekä tieteellisen tieteellisen jatkotutkinnon eli tohtorin- tai lisensiaatintutkinnon yhteydessä laadittava väitöskirja tai lisensiaatintutkielma.

Aiemmin on ollut käytössä myös pro exercitio -väitöskirja, jonka tarkoituksena oli harjoitella tieteellisen ajattelun ja argumentoinnin lisäksi myös tieteellistä ilmaisua latinan kielellä^[1].

Ylempään korkeakoulututkintoon sisältyvä opinnäytetyö on Suomessa julkisuuslain mukainen julkinen asiakirja, joka on annettava jokaiselle sitä pyytävälle^[2].

Pääartikkeli: Diplomityö

Diplomityö on diplomi-insinöörin tai arkkitehdin tai maisema-arkkitehdin tutkinnon päätteeksi tehtävä opinnäytetyö, joka tehdään pääaineeseen liittyvästä aiheesta. Vastaava opinnäytetyö muissa ylemmissä korkeakoulututkinnoissa on nimeltään pro gradu -tutkielma. Englannin kielellä diplomityöstä ja pro gradu -töistä käytetään nimitystä master's thesis. Työn laajuus on 30 opintopistettä, ennen vuoden 2005 tutkintouudistusta 20 opintoviikkoa. Diplomityö toteutetaan usein jollekin yritykselle tai oman yliopiston laitokselle työsuhteessa tai stipendillä. Jonkin verran diplomitöitä tehdään myös ”omarahoitteisesti” opintotuella. Näin tehtyjen töiden määrä vaihtelee kulloisenkin alan työtilanteen mukaan, mutta on suhteellisen pieni.

Prō gradū (lat. arvoa varten, puhekielessä yleisesti vain gradu) on yliopistoissa maisterin tutkintoa varten pääaineessa laadittava syventävien opintojen tutkielma, jolla opiskelija osoittaa, että hän kykenee ilmaisemaan itseään selkeästi ja tieteellisesti sekä tuomaan esiin oman alansa tuntemusta. Se tunnetaan nykyään monessa suomalaisessa yliopistossa nimellä maisterintutkielma, ja sen vaatimukset ovat 2000-luvulla Suomessa merkittävästi keventyneet.^[3][4]

Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista toteaa, että " Tutkinnon pääaineen tai siihen rinnastettavan kokonaisuuden taikka koulutusohjelman syventäviin opintoihin sisältyy vähintään 20 ja enintään 40 opintopisteen laajuinen opinnäyte."^[5]

Kansainvälisesti tunnettu englanninkielinen nimi pro gradulle, kuten myös diplomityölle, on master's thesis (termi graduate thesis tarkoittaa sekä pro gradua että väitöskirjaa).^[6]

Lisensiaatintutkielma on yliopistollinen opinnäyte, joka kirjoitetaan lisensiaatintutkintoa varten. Vaativuudeltaan se sijoittuu pro gradu -tutkielman ja väitöskirjan välille. Lisensiaatintutkielman ei tarvitse tuottaa uutta tieteellistä tietoa, niin kuin väitöskirjalta edellytetään, vaan se voi pohjautua kirjallisuuteen. Tässä tapauksessa työltä kuitenkin vaaditaan huomattavaa laajuutta.

Aikaisemmin oli suoritettava lisensiaatintutkinto ennen tohtorintutkintoa, mutta nykyisin tätä velvoitetta ei enää ole. Tämä on johtanut siihen, että suurin osa jatko-opiskelijoista jatkaa maisterintutkinnosta suoraan tekemään väitöskirjaa.

Pääartikkeli: Väitöskirja

Väitöskirja on opinnäyte, joka laaditaan tohtorintutkinnon suorittamiseksi. Väitöskirjan tulee sisältää uutta tieteellistä tietoa ja osoittaa tekijän kykyä itsenäiseen tutkimukseen. Väittelijä puolustaa väitöskirjaansa julkisessa väitöstilaisuudessa tiedekunnan määräämää vastaväittäjää vastaan.

Pro exercitio -väitöskirjan (lat. harjoitusta varten) tarkoituksena oli harjoitella tieteellisen ajattelun ja argumentoinnin lisäksi tieteellistä ilmaisua latinan kielellä^[1], joka oli ollut vuosisatojen ajan Suomen yliopistojen ainoa opetuskieli.

• Yliopistolliset tutkinnot

• Hakala, Juha T.: Uusi graduopas. Melkein maisterin entistä ehompi niksikirja. (Päivitetty laitos teoksesta Graduopas) Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 2008. ISBN 978-952-495-046-6
• Karisto, Antti & Seppälä, Ullamaija: Maukas gradu. Valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-144-5
• Kinnunen, Merja & Löytty, Olli (toim.): Iso gee. Gradua ei jätetä!. Tampere: Vastapaino, 1999. ISBN 951-768-060-0
• Kinnunen, Merja & Löytty, Olli: Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino, 2002. ISBN 951-768-110-0
• Kiriakos, Carol & Svinhufvud, Kimmo: Tohtoritakuu. Kirjoittamisen opas jatko-opiskelijalle ja tutkijalle. Helsinki: Art House, 2015. ISBN 978-951-884-501-3

• Raunio, Kyösti: Gradun hyvät käytännöt. Johdatus gradun tekemiseen. Tampere: Tampereen yliopisto, sosiologia, 2011. ISBN 978-951-44-8434-6 Päivitettävä verkkojulkaisu. Päivitetty 31.5.2013 (PDF).^{[vanhentunut linkki]}
• Maria Manner: Gradua päin! Ylioppilaslehti 8/2010
• Gradu tilaustyönä Korkeakouluosaajat.fi
• 9 oivallusta opinnäytetyöstä (Arkistoitu – Internet Archive) Vinkei.fi
• Keskinen, Lauri: Työkaluja tohtoriksi aikoville. Kirja-arvostelu teoksesta Kiriakos, Carol & Svinhufvud, Kimmo: Tohtoritakuu. Kirjoittamisen opas jatko-opiskelijalle ja tutkijalle. Art House, 2015. (Agricolan kirja-arvosteluja, 24.4.2015.)