Karen Silkwood
Karen Gay Silkwood (19. helmikuuta 1946 Longview – 13. marraskuuta 1974 Oklahoma) oli yhdysvaltalainen laboratorioteknikko ja aktivisti, joka pyrki paljastamaan Kerr-McGeen ydinpolttoainelaitoksen turvallisuuspuutteet. Silkwood kuoli auto-onnettomuudessa ennen kuin ehti esittää turvallisuuden laiminlyöntejä koskevan todistusaineiston. Hänen epäselvissä olosuhteissa tapahtunut kuolemansa nosti esiin ydinvoimateollisuuden vaietut ongelmat.[1]
Karen Silkwood kiinnostui jo koulussa kemiasta, ja sai stipendin opiskelemaan lääketekniikkaa Beaumontin Lamar Collegessa. Hän keskeytti kuitenkin opintonsa ensimmäisen lukuvuoden jälkeen, meni naimisiin ja sai kolme lasta. Vuonna 1972 Karen Silkwood erosi miehestään ja luovutti hänelle heidän lastensa huoltajuuden. Sen jälkeen Silkwood sai töitä Kerr-McGeen laitokselta lähellä Crescentiä Oklahomassa. Hänen työtehtäviinsä kuului plutoniumpolttoainesauvojen valmistus ydinreaktoreille.[1]
Silkwood liittyi OCAWiin, öljy-, kemikaali- ja ydinvoimateollisuuden työntekijöiden ammattiliittoon, ja osallistui yhdeksän viikon lakkoon. Silkwood oli myös liiton neuvottelukomitean jäsen, ja alkoi seurata laitoksen terveysturvallisuutta koskevia käytäntöjä, jotka olivat hänen mielestään puutteellisia. Hän löysi useita ongelmia, joihin kuuluivat muun muassa tehtaassa tapahtuneet vuodot, kirjanpitoväärennökset, henkilöstön riittämätön koulutus sekä terveydenhuoltosääntöjen rikkomukset. Hän huomasi myös, että melko suuria määriä radioaktiivista plutoniumia oli kadonnut. Silkwood ja kaksi muuta ammattiyhdistyksen pakallisosaston jäsentä kävivät Washingtonissa kertomassa laitoksen laiminlyönneistä Yhdysvaltain atomienergiakomissiolle.[1]
Kerr-McGee -yhtiö alkoi pitää Silkwoodia häiriötekijänä, ja häntä ryhdyttiin vainoamaan. Marraskuun alussa vuonna 1972 Silkwood altistui työssään toistuvasti plutonium-säteilylle. Pian tämän jälkeen häntä alettiin syyttää plutoniumin varastamisesta, ja Kerr-McGeen virkailijat ilmoittivat löytäneensä plutoniumin jäämiä Silkwoodin asunnosta. Silkwoodin itsensä mukaan jäämät johtuivat siitä, että hän oli vahingossa läikyttänyt virtsanäytettään. Silkwood lähetettiin 11. marraskuuta 1972 Los Alamos National Laboratoryyn tutkittavaksi. Laboratoriotestien perusteella Silkwoodin säteilyarvot olivat normaalit.[1]
Silkwood oli sopinut tapaavansa Yhdysvaltain atomienergiakomission virkamiehen ja New York Timesin toimittajan Oklahoma Cityssä 13. marraskuuta 1972. Silkwoodin oli määrä esittää tapaamisessa heille pitävät todisteet Kerr-McGeen polttoainelaitoksen laiminlyönneistä. Todistusaineisto oli hänen mukanaan ruskeassa kirjekuoressa. Ajaessaan tapaamiseen Silkwood suistui tieltä, osui betonipilariin ja sai kuolettavat vammat. Liittovaltion viranomaisten mukaan Silkwoodin kuolinsyy oli rattiin nukahtaminen, vaikka puskurissa olevat jäljet viittasivat siihen, että hänet oli saatettu työntää tieltä.[1][2]
Silkwoodin ruumiinavaus paljasti – toisin kuin Los Alamosin raportti – että Karen Silkwood oli altistunut vaarallisen korkealle säteilylle. Laitoksen väärinkäytösten todisteet sisältänyttä ruskeaa kirjekuorta ei koskaan löydetty.[1]
Silkwoodin kuoleman jälkeen FBI, Yhdysvaltain atomienergiakomissio AEC ja Kerr-McGee vähättelivät Silkwoodin väitteitä. Silkwoodin kuolinpesä tuomittiin saamaan 10,5 miljoonaa dollaria vuonna 1979, mutta muutoksenhaun jälkeen summa vähennettiin 5 000 dollariin. Tapaus saatiin päätökseen vasta vuonna 1986, jolloin tuomioistuimen ulkopuolella tehdyn sovinnon perusteella kuolinpesä sai korvauksena 1,38 miljoonaa dollaria. Kerr-McGeen polttoainelaitos Cimarron-joella lakkautettiin vuonna 1976.[1]
Mike Nichols ohjasi vuonna 1983 elokuvan Tapaus Silkwood. Meryl Streep esitti elokuvassa Karen Silkwoodia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
