Koraani

Birminghamin käsikirjoitus on maailman vanhin Koraanin katkelma. Se on ajoitettu 500-luvun loppuun tai 600-luvun alkupuolelle

Islamin viisi peruspilaria
Koraani
Kirjoitukset
Islamin suuntaukset
Kulttuuri ja yhteiskunta
Muuta aiheeseen littyvää

Koraani (arab. القرآن‎, al-Qurʼān) on islaminuskon pyhin teksti. Muslimit uskovat, että se sisältää profeetta Muhammedin Jumalalta saamat ilmestykset, jotka alkoivat vuonna 610 ja jatkuivat profeetan kuolemaan saakka vuoteen 632. Pituudeltaan kirja on vajaa puolet Uudesta Testamentista. Islamin kaikki suuntaukset hyväksyvät Koraanin arvovallan, ja kirjan sisällöstä vallitsee laaja yksimielisyys.

Koraani on islamilaisen käsityksen mukaan luomaton ja ollut aina olemassa. Se on Jumalan omaa puhetta.[1] Muslimit kohtelevat Koraania äärimmäisen kunnioittavasti. Muslimien suhde Koraaniin poikkeaa kristittyjen tavasta lukea Raamattua. Koraania luetaan arabian kielellä ääneen. Toimitus on rituaali, jossa tekstin ymmärtäminen ei ole pääasia. Muslimeista vain viidesosa puhuu arabiaa,[2] ja heistäkin harva osaa Koraanin klassista kieltä.[3] Koraanin tekstien ulkoa osaaminen on arvostettu taito. Islamilaisen maailman koulukasvatus olikin 1900-luvulle asti pääasiassa arabiankielisen Koraanin ulkolukua koraanikouluissa.

Muslimit uskovat, että Koraani koottiin kirjaksi heti Muhammedin kuoltua 630-luvulla kalifi Abu Bakrin määräyksestä, mutta koska teksteistä syntyi erimielisyyttä, se koottiin uudelleen 640-luvulla kalifi Uthmanin johdolla.[4] Myös länsimaissa tutkijoiden enemmistö uskoo, että teos sisältää profeetta Muhammedin saamat ilmestykset Mekassa ja Medinassa.[5] Islamin tutkimus on kuitenkin lännessä jakautunutta. Jotkut ovat kyseenalaistaneet joko kirjoitusajankohdan, kirjan tekijän, kirjoituspaikan tai nämä kaikki.[6] Eräät ovat sitä mieltä, että Koraanin tekstit ovat peräisin Arabian niemimaan ulkopuolelta, mahdollisesti Syyriasta tai Persiasta. John Wansbrough piti 800-luvun vaihdetta oikeampana Koraanin kokoamisaikana, koska teokseen ei ole viitattu sitä ennen.[7] Joitakin Koraanin osia sisältäviä käsikirjoituksia on kuitenkin radiohiiliajoitettu 500–600-luvuille, mikä todistaa, että vähintään osa sen teksteistä on hyvin vanhoja.[8]

Koraanin vanhimmat käsikirjoitukset osoittavat, että Koraanin tekstit oli aluksi kirjoitettu puutteellisena konsonanttikirjoituksena, joissa eri konsonantteja ei aina erottanut toisistaan.[9] Tämän takia varhaisin teksti ennen diakriittisten pisteiden lisäämistä on ollut osittain lukukelvotonta, ja keskustelua on herättänyt se, onko pisteet lisätty oikein.[10]

Koraani ei ole ainoa islamin pyhä teksti. Islaminuskon arvovaltaisiin lähteisiin kuuluvat hadith-kokoelmat ja niiden joukosta etenkin Kutub al-Sittah (suom. Kuusi Kirjaa), jotka kertovat Muhammedin esikuvallisesta elämäntavasta.[11] Vaikka Koraani nauttii islamissa ylimmän auktoriteetin asemaa, paikka on oikeastaan rituaalinen. Koraania luetaan hadith-perinteen lävitse, joka siten on käytännössä Koraania tärkeämpi uskon lähde.[12]

Koraanin asema islamissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki islamin suuntaukset pitävät Koraania islamin tärkeimpänä pyhänä tekstinä. Suhtautuminen Koraaniin jo esineenä on islamissa äärimmäisen kunnioittavaa. Koraanin lukeminen on rituaali, joka tapahtuu puhtaussääntöjä noudattaen ja tekstiä kauniisti resitoiden. Vain harvat muslimit kuitenkin ymmärtävät vanhaa arabiaa, jolla Koraani on kirjoitettu. Lukemisen tai kuuntelemisen pääajatus onkin sen tuottamassa hartaassa tunnelmassa eikä sisällön ymmärtämisessä. Koraanin ulkoa opettelua arvostetaan islamissa. Sitä harjoitellaan etenkin koraanikouluissa, jotka satojen vuosien ajan olivat islamilaisten maiden ainoa lasten alkeisopetuksen muoto.

Koraani on islaminuskon mukaan Jumalan suoraa puhetta. Kirja sisältää runsaasti etenkin Mooseksen kirjoihin viittaavia kertomuksia, jotka ovat yleensä lyhyitä ja katkelmallisia. Koraanin puhe on yleensä aiempien pyhien kirjoitusten kommentaaria ja osoitettu yleisölle, joka tunsi Tooran, Talmudin ja evankeliumiharmonian.[13] Toistuvia teemoja ovat varoittaminen synnistä sekä uhkaaminen rangaistuksesta Helvetin tulessa. Suurat muistuttavat saarnoja, joissa kuulijoille annetaan syytä katua ja uskoa Jumalaan. Kolme tärkeintä syytä uskoon ovat rangaistus epäuskosta jo tässä ajassa, rangaistus tai palkinto tulevassa sekä kiitollisuudenvelka maailman ihanuudesta.[14]

Muslimit perustelevat usein jotain väitettä sanomalla, että "se on Koraanissa", mutta kyse on yleensä kielikuvasta, jolla tarkoitetaan, että asia kuuluu islamiin.[15] Koraani on islamin arvovaltaisin teksti, mutta ei sisällä läheskään kaikkia islamin tärkeimpiä asioita. Lakimääräyksiä on vain vähän, eikä Muhammedista kerrota oikeastaan mitään. Sana "Muhammed" esiintyykin vain neljä kertaa.[16] Uskontunnustus, paasto, rukous, almuvero ja pyhiinvaellus eli islamin viisi pilaria jäävät vaille tarkempaa kuvausta ja uskontunnustus puuttuu kokonaan.[17]

Islamissa hadith-perinne täydentää Koraania ja antaa tietoa uskonnon varsinaisesta sisällöstä. Hadith-kirjallisuus myös ohjaa Koraanin lukemista. Kun Koraani puhuu "profeetasta" tai "Jumalan lähettiläästä", vasta hadith-kirjallisuus kertoo, että silloin tarkoitetaan Muhammedia, sillä tämä ei käy ilmi itse kirjasta. Koraani itsessään tuntee useita profeettoja ja Jumalan lähettiläitä. Koraania siis tulkitaan hadith-kirjallisuuden avulla ja toisinaan tavalla, jota Jaakko Hämeen-Anttila on luonnehtinut kehämäiseksi: "Koraani kertoo Muhammedin elämästä, mutta elämäkerta on ensin kirjoitettu näiden samojen jakeiden antamien vihjeiden avulla".[18]

Koraanin kieli ja tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimit pitävät Koraanin tyyliä ylittämättömän kauniina[19] ja katsovat, ettei kukaan pystyisi kirjoittamaan edes yhtä suuraa, joka voisi kilpailla sen kanssa.[20] Koraanin kieli on silti useimmille muslimeille vierasta, sillä vain joka viidennen muslimin äidinkieli on arabia.[21] Koraani on lisäksi kirjoitettu vanhalla arabialla, jota nykyihmiset eivät ymmärrä.[21] Koraanin lukeminen onkin islamissa seremoniallista, ja varsinaiset tiedot islamista saadaan moskeijan imaamilta.

Muslimit katsovat myös, että Koraania ei voi kääntää muille kielille, sillä teksti on pyhää vain arabiankielisenä ja käännökset ovat ainoastaan tulkintoja. Lämsimaisen tutkimuksen mukaan käännösvaikeudet johtuvat siitä, että Koraanin sanojen oikea ymmärtäminen on usein vaikeaa tai mahdotonta.[10] Koraani kirjoitettiin aluksi vain konsonanttitekstinä. Arabian vokaalimerkit ja muut tarkkeet puuttuivat, ja jopa viittä eri kirjainta merkittiin samalla merkillä.[22] Koraani oli scripta defectaa, mistä seurasi, että kirjoitus voitiin lukea jopa 14 eri tavalla, jotka kaikki olivat aluksi yhtä hyväksyttäviä.[23] Koraanin lukemista on nykyisin kuitenkin vakioitu niin sanotun Kairon edition (1923) pohjalta.[23]

Koraani on osittain proosaa ja osittain runomuotoista. Teksti on enimmäkseen hajanaista ja usein epäselvää, minkä takia Koraanin tutkija Theodor Nöldeke (1836–1930) luonnehti sen herättämää vaikutelmaa kaoottiseksi sekasotkuksi.[24] Koraania on kuvattu hajanaiseksi, käsittämättömäksi, absurdiksi, ristiriitaiseksi (Voltaire) ja karkeaksi ajatuskaaokseksi ja sietämättömän typeräksi (Carlyle).[25][26]

Koraanin katsotaan olevan Jumalan puhetta. Suurat 1 (Al-Fatiha), 113 (Al-Falaq) ja 114 (Al-Nas) ovat kuitenkin muodoltaan rukouksia, ja ovatkin puuttuneet eräästä Koraanin varhaisesta versiosta eli Ibn Mas'udin Koraanista.[27][28] Puheen vaikutelmaa Koraanissa korostaa, että siinä esiintyy yli kolme sataa kertaa kehotus "Sano!", mitä seuraa sanottavaksi tarkoitettu teksti.[29]

Koraani islamilaisen käsityksen mukaisesti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin synnystä kertoo 800-luvulta peräisin oleva islamilainen perimätieto, josta varhaisin on Ibn Hishamin 800-luvun alussa kirjoittama elämäkerta Sirat Rasul Allah.[30] Teos pohjautuu Ibn Ishaqin 700-luvulla tekemään, mutta kadonneeseen teokseen.[31] Ibn Ishaqin ennallistettu kirja sisältää varhaisimmat tiedot profeetta Muhammedin elämästä, ja kaikki myöhemmät historiikit perustuvat siihen. Vaikka elämäkerrat eivät olekaan pyhiä tekstejä, niissä kuvattu islamin syntyhistoria on samalla osa uskontoa itseään. Länsimainen lukija joutuu valitsemaan mihin siitä uskoo,[32] sillä toistaiseksi ei ole löydetty keinoa erotella keksittyä materiaalia mahdollisesti aidosta.[33] 800-luvulla kirjoitetut hadith-kokoelmat, kuten Kuusi Kirjaa, sisältävät tietoa etenkin Jumalan lain eli šarian sisällöstä.

Muhammedin ilmestykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Muhammad
Muhammad Hira-vuorella. Istanbul, 1595.

Ibn Ishaq kertoo yli sata vuotta Muhammedin kerrotun kuoleman jälkeen tehdyssä elämäkerrassa, että profeetta olisi syntynyt noin vuonna 570 Arabian niemimaalla sijainneessa Mekan kaupungissa sitä hallitsevaan quraiš-heimoon. Kaupunki oli ahdas ja köyhä, mutta siellä sijaitsi Kaaban temppeli, jonka profeetta Abraham oli jälleenrakentanut vedenpaisumuksen jälkeen. Monet ihmeet ennakoivat Muhammedin syntymistä, josta jinnit saivat tiedon ennen ihmisiä. Vartuttuaan Muhammed toimi kauppiaana tulevan vaimonsa Khadijan palveluksessa.[34]

Vuonna 610 Muhammad näki Hiran vuorella unessa enkelin ja sai ensimmäisen jumalallisen ilmestyksensä.[35] Tavallisesti Muhammedin kerrotaan saaneen ensimmäisen ilmestyksensä Hira-vuoren luolassa,[36][37] mutta luola lisättiin kertomukseen vasta 800-luvulla sata vuotta alkuperäistä tarinaa myöhemmin.[38]

Enkelin kohtaaminen tuntui täyttävän Muhammedin jo lapsuudesta saakka kuulemat ennustukset. Oltuaan pari vuotta julkisuudessa hiljaa ilmestyksistä, Muhammed alkoi julistaa niiden sanomaa yhdestä Jumalasta.[39] Islaminuskon mukaan Koraani sisältää tarkasti ainoastaan ne viestit, jotka Muhammed sai enkeli Gabrielilta näissä ilmestyksissä. Koraanin syntytarina muistuttaa jossain määrin kristinuskon käsityksiä, sillä varhaisessa kristillisyydessä ajateltiin, että Jumalan sana eli Raamattu oli samaten laskeutunut ihmisille enkelien välityksellä.[40]

Ibn Hishamin mukaan Muhammed sai sanomalleen heti kannattajia. Kun hän kuitenkin alkoi moittia Mekassa palvottuja jumalia, välit kaupunkilaisiin kiristyivät.[41] Vuonna 622 hän joutui yöllä hengenhädässä pakenemaan noin 300 km:n päässä sijaitsevaan Medinaan, joka antoi hänelle ja hänen kannattajilleen turvapaikan. Islamilaisen ajanlaskun katsotaan alkavan tästä tapahtumasta, joka tunnetaan nimellä hijra. Muhammed otti Medinassa vallan ja perusti islamilaisen umman, uskovien yhteisön, josta islaminuskon mukaan pian kasvoi Lähi-idän supervaltio. Profeetta aloitti voitokkaat sota- ja ryöstöretket aluksi Mekkaan suuntautuvia kauppakaravaaneja vastaan. Sota päättyi Mekan valtaamiseen vuonna 630. Profeetta Muhammed tuhosi pelkällä kädenliikkeellään mekkalaisten palvomien jumalien patsaat Kaaban temppelin ympärillä.[42] Kaksi vuotta myöhemmin profeetta kuoli nimitettyään työlleen kaksitoista jatkajaa.

Hadith-perinne kertoo, että Muhammedin kuoleman jälkeen hänen seuraajansa, "neljä oikeaan johdettua kalifia" valloittivat koko Lähi-idän Libyasta Afganistanin rajoille. Muhammedin julistama usko levisi uuden suurvallan myötä koko tälle valtavalle alueelle.

Ilmestyksien kirjaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suura 47:9–15. Luultavasti pohjoisafrikkalaista alkuperää 800-luvulta.

Ibn Hisham ei kerro mitään Koraanin muistiin kirjoittamisesta ja mainitsee sanan "Koraani" vain kymmenkunta kertaa, vaikka esittääkin siitä lainauksia. Muhammedin lukutaidottomuus vakiintui myöhemmin opinkappaleeksi. Ibn Hisham ei siitä puhu, vaan kertoo, että Muhammed "luki" Koraania ääneen.[43] 800-luvun islamilaisen käsityksen mukaan ainakin jotain kirjoitettiin heti muistiin.[44] Väitteen perusteluina käytetään Koraanin sanoja (80: 13-16) sekä al-Tirmidhin (nro 1531) ja eräiden muiden haditheja.[45][46]

Suurat 28:88–29:1. Egyptiläistä alkuperää 1300-luvulta.

Islamin mukaan Koraania välitettiin ensimmäisten vuosikymmenien aikana pääasiassa suullisena muistitietona. Al-Bukhari esittää hadithin, jonka mukaan enkeli Gabriel kävi Muhammedin kanssa ilmestykset läpi kerran vuodessa ja kahdesti kuolinvuoteella.[47] Hadithit eivät kerro, että Gabriel olisi koskaan yrittänyt opettaa Muhammedille luku- ja kirjoitustaitoa.

Enkeli Gabriel Muhammedin kuolinvuoteen äärellä kertaamassa Koraanin säkeitä. Miniatyyri 1500-luvulta

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan Muhammedin ilmestyksien muistiin kirjoittaminen nousi esille vasta hänen kuolemansa jälkeen. Aikaisemmin asialla ei ollut merkitystä, koska muslimit saattoivat aina kysyä Muhammedilta. Vasta hänen kuolemansa jälkeen alettiin tarvita kirjoitettua Jumalan sanaa.[48] Näkemys periytyy aikaisemmilta islamologeilta, sillä ainakin Leone Caetani oli sen esittänyt.[49]

Koraanin ensimmäinen kokoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hadith-kirjallisuuden mukaan Koraani kirjoitettiin muistiin Yamaman taistelun jälkeen vuonna 633. Perimätieto kertoo, että taistelussa kuoli monia Koraanin taitajia (qurra), minkä takia hanke nähtiin tarpeelliseksi.[50] Umar ehdotti ensimmäiselle kalifille, Abu Bakrille Koraanin kokoamista. Tämä epäröi, mutta antoi tehtävän Muhammadin entiselle kirjurille Zaid ibn Thabitille, jonka myös kerrottiin epäröineen tehtävään ryhtymistä. Zaid kokosi ympäri Arabian niemimaata ilmestykset lehdiksi (suhuf) ja antoi ne Abu Bakrille.[51] Lehdet annettiin Abu Bakrin kuoltua hänen seuraajalleen kalifi Umarille. Hänen kuoltuaan lehdet päätyivät Umarin tyttärelle ja Muhammadin leskelle Hafsalle.

Koraanin toinen kokoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koraani 800-luvulta.

Al-Bukharin mukaan Hudhaifa ibn al-Yamanin muslimisotilaiden välillä syntyi vuonna 651 kiistaa Koraanin oikeasta sanamuodosta, sillä liikkeellä oli erilaisia versioita. Hudhaifa kertoi asiasta kalifi Uthmanille, joka asetti komitean kokoamaan Koraanin uudelleen. Näin aikaan saatua, quraišlaisten murteella kirjoitettua Koraania lähetettiin jokaiseen provinssiin yksi kappale ja kehotettiin polttamaan entiset.[52][53] Zaid ibn Thabitin johtama komitea vaati kullekin säkeelle kaksi takaajaa, ennen kuin se hyväksyttiin aidoksi. Kuuluisin hylätty jae oli vain Umarin muistama kivitysjae.[54][55]

Koraanin tekstien vakiintuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uthmanin toimeenpaneman ja Zaid ibn Thabitin johtaman komitean kokoama Koraani oli kirjoitettu konsonanttitekstillä. Koraanin kirjoitusjärjestelmä ei tuntenut ensin vokaaleja eikä käyttänyt diakriittisiä pisteitä, jotka olisivat erottaneet konsonantit toisistaan. Tämä aiheutti sen, että ajoittain Koraanin kohdista tuli kiistaa, kun sama teksti luettiin eri tavoin.[56] Vokaalien ja diakriittisten merkkien käyttö Koraanin käsikirjoituksissa alkoi vasta 700-luvulla.[9] Kiistanalaisissa kohdissa käytettiin lisätarkenteita, joilla osoitettiin eri koulukuntien painotukset.[56] Uudistuksesta vastasivat lähteistä riippuen Abu al-Aswad al-Du’ali (k. 688) tai Irakin käskynhaltija Al-Hajjaj ibn Yusuf (k. 714). Lopullisesti tilanne vakiintui ibn Mujahidin vaikutuksesta vuonna 934. Tällöin virallistettiin seitsemän lukutapaa, joista kustakin oli kaksi muunnelmaa.[57]

Koraanin luomattomuus ja pyhyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppi Koraanin luomattomuudesta ja ikuisesta muuttumattomuudesta syntyi 800-luvulla.[56] Sen taustalla oli islamilaisen papiston eli ulaman taistelu tulkintavallasta kalifeita vastaan. Ulama voitti kiistan, ja sen myötä islamiin vakiintui käsitys, että Jumala ei ole kirjoittanut Koraania, vaan se on yhtä alkuperäinen kuin Jumala itse. Ajatusta taivaallisella pöydällä lepäävästä ikuisesta kirjasta perustellaan Koraanin sanoilla ”Hänen luonaan on alkuperäinen Kirja” (13: 39) sekä ”Sen sanat ovat luonamme olevassa Alkukirjassa ylhäisiä ja viisaita” (43:43).

Tämän opin mukaisesti Koraania ei voi rinnastaa Raamattuun, vaan oikea vertailukohta on Kristus. Johanneksen evankeliumi lausuu: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala" (Joh, 1:1). Siinä, missä kristinuskossa Sana tuli Kristuksessa lihaksi, se tuli islamissa pyhäksi kirjaksi.[58]

Koraani on teologisen asemansa takia islamille, jos mahdollista, vielä pyhempi kuin Raamattu kristityille. Se näkyy myös Koraanin kohtelussa. Suhtautuminen on äärimmäisen kunnioittavaa rituaalisista puhtausvaatimuksista alkaen. Oikeauskoinen muslimi pesee kätensä ennen Koraaniin tarttumista ja suutelee sen kantta seitsemän kertaa ennen kuin avaa kirjan.[59] Koraania luetaan ääneen resitoiden ja kasvot kohti Mekkaa.[60] Koraani on täydellinen kirja vailla yhtään kirjoitusvirhettä tai lainausta muista kirjoista.[61] Koraanin häpäisy voi johtaa väkivallan purkauksiin.[62]

Koraani ja tiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Koraanin jäljittelemättömyys

Islamissa yleistyi jo keskiajalla käsitys, että kaikki tarpeellinen tieteellinen tieto sisältyy jo Koraaniin. 1970-luvulla syntyi niin sanottu ijaz (ihme) -kirjallisuus, jossa korostetaan, että Koraani on täynnä tieteellistä tietoa, jonka moderni tiede on löytänyt vasta myöhemmin.[63][64][65] Islamopas-sivusto kertoo, että "Tiede tuo esille runsaasti uusia tosiasioita, jotka kuitenkin ovat jo olleet Koraanissa. Jokainen voi hakea Koraanista todisteita sille, että tiede on oikeassa. Tiede, joka ei sovi yhteen Koraanin kanssa, on vailla perusteita".[66] Koraanista on tässä kirjallisuudessa laskettu 114 tieteellistä totuutta.[67]

Historiakriittinen tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Koraanin historiallis-kriittinen tutkimus

Islamilainen kertomus Koraanin historiasta perustuu skeptikkojen mielestä myöhäisiin ja siksi epäluotettaviin lähteisiin. Koraanin teksti on katkonaisuutensa takia hyvin poikkeuksellista eikä herätä mielikuvaa kokonaisuudesta, jonka yksi kirjoittaja olisi tehnyt. Tekstin lukemisvaikeudet islaminusko selittää sillä, että kirja oli vuosikymmenien ajan vain suullisessa muodossa ja ulkoa opittuna, jolloin lukemista koskevia epäselvyyksiä ei ollut. Koraani sisältää myös keskenään ristiriitaisia ohjeita. Ristiriidat islam selittää siten, että myöhemmin annetut ilmoitukset kumoavat vanhemmat.[68]

Länsimaiset tutkijat ovat ongelmista huolimatta pitäneet islamilaista kertomusta aitona ja uskottavana. Länsimaissa on yleisesti katsottu, että profeetta Muhammed kirjoitti tai ainakin saneli Koraanin.[69] Koraanin suomalainen kääntäjä Jaakko Hämeen-Anttila arvioi, että Koraani on ”suhteellisen lähellä sitä ilmoituskorpusta, jonka Muhammed sai”, joten Koraania voidaan pitää 600-luvun alun tekstinä[70] ja luotettavana aikalaislähteenä.[71] Tutkijoiden skeptisyys on kuitenkin ajan myötä lisääntynyt. Hämeen-Anttila muistuttaa islamilaisen lähdeaineiston yleisestä ongelmallisuudesta.[72] Islamilainen historiankirjoitus alkaa vasta 800-luvulla, joten "tiedämme siis yllättävän vähän islamin kaikkein varhaisimmasta historiasta ja profeetta Muhammedin elämästä".[73] Tutkijat joutuvat pohjimmiltaan tekemään hyvin subjektiivisen valinnan siitä, mihin uskovat.[74]

Viime vuosikymmeninä Koraanin tutkimuksessa on voimistunut jo 1800-luvulla alkanut historiakriittinen tutkimus, joka on kokonaan tai osittain hylännyt niin sanotun islamilaisen perimätiedon tietolähteenä 600-luvusta. Muutamat ovat jopa hylänneet käsityksen, että Koraanin kirjoittaja olisi Muhammed. Koraanin kirjoittajaa on etsitty historiantutkimuksen ja kielitieteen menetelmin. Esimerkki saaduista tuloksista on Niiniköyden suuran 111 analyysi. Islamilainen perimätieto kertoo tarkasti, kuka oli suurassa mainittu Abu-Lahab, mitä hän teki, ja miksi hänet Koraanissa kirotaan. Muhammed olisi saanut ilmestyksen, jossa tuomitaan hänen setänsä Abu-Lahab, joka markkinoilla oli hyökännyt Muhammedia vastaan. Kriittinen tutkimus on todennut että Abu-Lahabin tarina sopisi hyvin 1. Kuningasten kirjassa esiintyvään juutalaisten kuninkaaseen Ahabiin. Niiniköyden suura olisi siten kristillinen mieteruno, joka kertoo juutalaisten kuninkaasta.[75]

Vanhimmat tekstit ja viittaukset Koraaniin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin vanhin tunnettu käsikirjoitus on kaksi pergamenttisivua käsittävä niin sanottu Birminghamin käsikirjoitus, jonka pergamenttipohja on radiohiilitutkimuksen nojalla peräisin ajalta 569–645.[8][76] Käsikirjoitus kuitenkin sisältää katkelmia vain Koraanin kolmesta suurasta (18:17–31, 19:91–98 ja 20: 1–40)[77], joissa ei ole erityisesti islamilaista sisältöä, vaan varhaiskristillisiä tarinoita, kuten kertomus Marian ilmestyksestä tai luolaan nukkuneista unikeoista. Muitakin Koraanin osia sisältäviä 600–700-luvuille ajoitettuja pergamentteja on löydetty, mutta ei täydellistä Koraania ennen 800- tai 900-lukua.

Toinen tapa tutkia Koraanin ikää on etsiä sitä koskevia mainintoja varhaisesta kirjallisuudesta. Koraania ei mainita missään kirjallisessa lähteessä ennen 800- lukua. Painava esimerkki on Fiqh Akbar I -käsikirjoitus, joka on varhaisin islamilaista lakia koskeva teksti 700-luvulta, mutta ei mainitse Koraania.[7] Vuonna 750 kuolleen Johannes Damaskolaisen tekemäksi oletettu De Haeresibus puhuu Koraanin irrallisista osista, mutta ei kirjasta kokonaisuutena. Kuvausta on myös epäilty sen tyylin perusteella myöhemmäksi lisäykseksi käsikirjoitukseen. Kun tekstejä kopioitiin, oli tavallista, että niihin lisättiin uusia tietoja. Teksti kuuluu:[78]

“Kuten on kerrottu, tämä Muhammed kirjoitti monia naurettavia teoksia, jotka hän jokaisen nimesi. On esimerkiksi Naisen kirja [= Naisten suura], sitten on kirja Jumalan kameli [=?] - - edelleen Pöydän kirja [=Pöydän suura] ja edelleen Hiehon kirja [= Lehmän suura].[79]

Koraanin syntyvaiheista löytyy merkintöjä Bysantin keisarin Leo III:n (717–741) ja kalifi Umar II:n (717–720) kirjeenvaihdosta. Sen alkuperäinen kreikkalainen versio on kateissa, ja vanhimmat säilyneet käännökset, armenian ja latinankieliset, poikkeavat toisistaan ja ovat aikaisintaan 700-luvun lopulta. Säilynyt teksti ei mainitse Koraania oikealla nimellä eikä siteeraa sitä. Siinä kuitenkin esitetään kiinnostavia väitteitä Koraanin kokoamisesta:[80]

“Umar [=toinen kalifi], Abu Turab [=Ali] ja Salman Persialainen kokosivat sen [= sinun Pourkanisi] vaikka keskuudessanne onkin levitetty tietoa, että Jumala olisi lähettänyt sen taivaasta... Mitä kirjaanne tulee, olette jo antaneet näytteitä sellaisista väärennöksistä, ja muiden ohella tunnetaan muuan Hajjaj, nimittämänne Persian kuvernööri, joka lähetti miehiä kokoamaan muinaisen kirjanne, jonka hän korvasi toisilla, itse kirjoittamillaan ja mieleisillään, jotka hän levitti kaikkialle valtakunnassanne... Tästä hävityksestä kuitenkin pelastui osa Abu Turabin teoksista, koska Hajjaj ei kyennyt hävittämään kaikkea". [80]

Kirjeenvaihdon sana "Pourkan" viittaa arabian sanaan al-furqan (arabiassa ei ole äännettä p), joka tarkoittaa "Ratkaisua". Paitsi että sen on suuran 25 nimi, "Ratkaisulla" tarkoitetaan usein myös Koraania kokonaisuudessaan. Sana esiintyy myös Koraanissa.[81] Arvellaan, että raakuudestaan tunnettu kuvernööri al-Hajjaj ibn Yusuf todella teki jotain muinaisten pyhien tekstien parissa aivan 700-luvun alussa. Kirjeenvaihdossa väitetään että kuvernööri itse olisi kirjoittanut suuren osan "Pourkanista" ja hävittänyt osia alkuperäisistä kirjoituksista.

Tekstissä kirjan kirjoittajaksi annetaan "Abu Turab", joka oli Muhammedin ottopojan Alin lempinimi.[82] Eräiden muiden tällaisten lähteiden perusteella on esitetty teoria, että alkuperäisen arabiprofeetan nimi olisi ollut Ali siinä vaiheessa, kun sana muhammad (=ylistetty) oli vielä varattu tarkoittamaan vain Jeesusta. Ali olisi tällöin arabisoinut uskontoa ja ollut läheisemmäksi koettu palvonnan kohde kuin etäinen muhammad eli Jeesus. Myöhemmin Aliin kohdistuva kultti olisi jäänyt sivuun, kun päähenkilöksi nousi profeetta Muhammed. Alin kultista olisi kuitenkin jäänyt muistoja šiialaisuuteen.[83]

Lähi-idästä löydetyissä piirtokirjoituksissa sana "Koraani" esiintyy ensimmäisen kerran Mosulissa noin vuonna 810.[84] Kokonaisen Koraanin olemassaoloa on kaikkien mielestä pidetty täysin varmana vasta 800-luvulta alkaen, sillä vuonna 834 kuollut Ibn Hisham laati vanhimman säilyneen Muhammedin elämäkerran (Sirat Rasul Allah), joka viittaa Koraanin eri jakeisiin aivan oikein.[85] Orientalisti John Wansbrough arvelee, että Koraani olisi koottu ja kanonisoitu juuri tätä ennen 700- ja 800-lukujen vaihteessa. Hän perustelee väitettä myös tekstin lingvistisellä analyysilla.[7] Wansbroughin teoria ei kuitenkaan ole saanut arabistien keskuudessa laajaa kannatusta. Raymond Dequin väittää, että Zaydista kertova osuus Koraanissa (33:37) olisi peräisin vasta 800-luvun alusta, koska Ibn Ishaq ei kerro siitä ja Ibn Hisham viittaa siihen vain lyhyesti. Kohta on Koraanissa ainoa, joka varmuudella puhuu profeetasta nimeltä Muhammed.[86]

Koraanin syyrialais-kristillinen tausta?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut tutkijat ovat kehitelleet teoriaa Koraanin syyrialais-kristillisestä taustasta. Vuonna 1970 Günter Lüling julkaisi väitöskirjan, jossa perusteli näkemystä, että jopa kolmasosa Koraanin suurista olisi alun perin ollut kristillisiä hymnejä.[87] Saksalainen orientalisti Karl-Heinz Ohlig on arvellut, että pääosa Koraanista olisi jonkin Lähi-idässä vaikuttaneen esi-nikealaisen kristillisen liikkeen liturgisia tekstejä, jotka ovat peräisin eri vuosisadoilta.[87] Kirjoitustavan lukukelvottomuutta Ohlig perustelee sillä, että kyse oli uskonmiesten itselleen tekemistä muistilapuista saarnoja varten. Kirjoittaja itse olisi siten osannut lukea tekstin, koska tiesi, mitä oli tarkoittanut, mutta ei kukaan muu. Koraanin matemaattisen tyylianalyysin perusteella ranskalainen tutkija J-J. Walter on arvioinut, että kirjoittajia olisi saattanut olla 30–100.[88]

Ohligin mukaan islamin varsinainen lähtökohta saattoi olla arabikristillisessä, arameankielisessä lahkossa, joka ensimmäisillä sataluvuilla vaikutti Syyriassa ja Mesopotamiassa ja sai vaikutteita etenkin samarialaisuudesta. Osa tästä väestöstä pakkosiirrettiin 200-luvulla Khorasaniin ja sen pääkaupunkiin Merviin Iranin koillisosassa. Sieltä koraaniliike olisi poliittisten kumousten myötä (al-Malik, al-Mansur, al-Mamun) palannut valtakunnan ydinalueille ja noussut kalifien suojeluksessa valtionuskonnon asemaan. Profeetta Muhammedin hahmo olisi yhdistetty koraaniliikkeeseen ja sen teksteihin vasta 700-luvun jälkipuoliskolla, jolloin kirja olisi saanut hänestä siihen asti puuttuneen profeetallisen tekijän.[83] Monet seikat tukevat teoriaa, muun muassa Koraanin kieli, kirjaimisto ja sisältö sekä islamiin sisältyvät zarathustralaiset, parsilaiset ja buddhalaiset vaikutteet, jotka viittaavat Keski-Aasiaan eivätkä Arabian niemimaalle islamin alkuperäisenä kehtona. Teoria ei ainakaan toistaiseksi ole saanut laajaa kannatusta, sillä suurin osa arabisteista on päätynyt luottamaan islamilaiseen perimätietoon.

Koraanin alkuperäinen kieli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alphonse Mingana (k. 1937) ja Christoph Luxenberg ovat esittäneet, että Koraani on ainakin osittain kirjoitettu syyrianarameaksi (Jeesuksen äidinkielellä) eikä arabiaksi. Mingana on laskenut, että Koraanin ei-arabialaisista sanoista 70 % on syyrianarameaa. Kieli näkyy Koraanin tärkeimmissä sanoissa, kuten erisnimissä ja uskonnollisissa käsitteissä ja myös lauserakenteissa. Myös sana Koraani on arameaa ja merkitsee syyrialais-kristillisessä kirkossa käytettyä "lukemistoa".[89] Uusi lukutapa muuttaa tekstien sisältöä monissa avainkohdissa.[90][89] Siitä esimerkkinä on Voiman suura (96), joka Hämeen-Anttilan suomentamana kuuluu seuraavasti:

”Olemme lähettäneet tämän Voiman yönä. Mistäpä tietäisit, mikä Voiman yö on! Voiman yö on parempi kuin tuhat kuukautta. Silloin enkelit ja Henki laskeutuvat taivaasta kaikissa asioissa Herran luvalla. Silloin vallitsee rauha aina aamunkoihin asti.”

Islamilaisen Koraanin selityksen (tafsir) mukaan suura kertoo, että juuri tuona yönä Koraani laskeutui profeetta Muhammedille. Muslimit viettävät Voiman yötä vuosittain paastokuukauden aikana, jolloin suoritetut rukoukset ovat tehokkaampia kuin vastaavat teot "tuhantena kuukautena", joihin ei sisälly Voiman yötä. Muslimit eivät ole varmoja siitä, mikä Ramadan-kuukauden öistä on varsinainen Voiman yö, joten tämän takia rukoillaan kaikkina viimeisinä öinä. Brittiläinen orientalisti Richard Bell (1876–1952) näki kuitenkin Voiman suurassa kuvauksen jouluyöstä. Myös Günter Lüling katsoi vuonna 1970, että Voiman suura on kristillinen hymni, jossa saarnaaja puhuu seurakunnalle.[91] Luxenbergin tekstianalyysi tukee näitä väitteitä. Luxenbergin mukaan arabian sana al-qadr tarkoittaa myös "kohtaloa" ja sanan sisältyvä konsonanttiyhdistelmä q-d-r tarkoittaa syyro-arameassa syntymää tai ”onnentähteä”, jonka merkeissä ihminen on syntynyt sekä myös joulua. Myöhäisantiikissa astrologia oli suosittua. Se näkyy Jeesuksen syntymää koskevissa kertomuksissa, joissa joulutähti johdatti itämaan tietäjiä. Koska islamissa ei tunneta yöjumalanpalvelusta, Luxenberg näkee aamunkoittoon ulottuvassa valvomisessa viittauksen Syyrian kirkon joulunviettoon. Analyysin lopputuloksena Luxenberg kääntää suuran seuraavasti:

”Olemme antaneet hänen (=Jeesuksen) laskeutua alas jouluyönä. Mistäpä tietäisit, mikä on jouluyö? Jouluyö on rikkaampi armosta kuin tuhat yöjumalanpalvelusta. Enkelit, henkien seuraamina, tuovat silloin Herransa luvalla alas kaikenlaisia hymnejä. Silloin vallitsee rauha aamunkoittoon asti.”[92]

Koraanin scripta defectaa luetaan Luxenbergin metodilla siten, että myöhemmin lisätyt diakriittiset merkit poistetaan ja tulkinnassa otetaan huomioon myös mahdolliset arameankieliset vaihtoehdot. Voiman suura muuttuu tällöin jouluyötä ja Jeesuksen syntymää ylistäväksi hymniksi. Vastaavalla tavalla monista Koraanin kohdista löytyy uusia tulkintoja. Luxenbergin tunnetuin esimerkki koskee Paratiisin neitsyitä, joita hän pitää käännösvirheenä; kyse olisi todellisuudessa viinirypäleistä. Muita esimerkkejä taustaltaan kristillisistä Koraanin suurista ovat al-Fil eli Norsun suura (105) ja al-Masad eli Niiniköyden suura (111). Luxenbergin tulokset ovat yllättäviä, mutta eivät ole saavuttaneet yleistä hyväksyntää arabistien keskuudessa.

Ohligin mukaan olettamus siitä, että Koraanin alkuperäinen kieli on arabia, oli luonteeltaan poliittinen päätös siinä vaiheessa kun Koraani kanonisoitiin. Scripta defectaa ei tuossa vaiheessa enää osattu lukea ja tulkinta arabian hyväksi palveli valtaa pitäviä arabeja.[93] Myös itse Koraanin teksti sisältää toistavaa vakuuttelua, että kyseessä on nimenomaan arabiankielinen teos. Tämä herättää vaikutelman siitä, että asia on herättänyt keskustelua.

Kriittisistä tutkijoista Luxenberg on saanut eniten julkista huomiota, ja häneen on myös kohdistunut eniten arvostelua perinteisten tutkijoiden leiristä. Perinteiseen kertomukseen sitoutuneiden tutkijoiden on ollut mahdoton hyväksyä monia Luxenbergin korjausehdotuksia. Luxenbergiin onkin kohdistunut jopa vihapuhetta.[94] Historiakriittisten tutkijoiden esiintyminen on Reynoldsin mukaan vienyt Koraanin länsimaisen tutkimuskentän hajaannuksen tilaan, jota voi kuvata sanoilla "toivoton kaaos". [94]

Koraanin eheys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suullinen perinne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamissa korostetaan, että Koraani levisi aluksi pääosin vain suullisena perinteenä. On ehdotettu, että tämä oppi olisi syntynyt siitä, että Koraanin tekstien lukutapa oli pitkään epäselvä ennen kuin diakriittiset merkit ja muut tarkenteet lisättiin siihen. Islaminuskon mukaan Koraani on täydellinen kirja, joka välittää muuttumattomana ja sellaisenaan Muhammedin saamat ilmestykset. Myös jotkut länsimaiset tutkijat, kuten Jaakko Hämeen-Anttila, ovat lähellä tätä käsitystä.[12] Markus Gross on verrannut Koraanin rinnakkaistekstien kielivirheitä sekä sen tyyliä ja kieltä muihin eepoksiin, joiden on katsottu välittyneen suullisesti. Tämän perusteella hän katsoo, että Koraani on alun pitäen ollut kirjoitettua tekstiä. Siitä esimerkiksi pääosin puuttuvat ulkoa oppimiseen tarpeellinen rytminen rakenne ja muut muistin apuneuvot.[95]

Koraanin kirjalliset versiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin historialliset käsikirjoitukset osoittavat erilaisia poikkeamia Koraanin versioiden välillä. Islamilaisen kertomuksen mukaan kalifi Uthman antoi polttaa kaikki virheelliset versiot. Historian lähteet kertovat, että kuvernööri Al-Hajjaj ibn Yusuf olisi tehnyt samanlaisen puhdistuksen 700-luvun alussa. Nykyajan tärkein yritys yhdenmukaistaa Koraanin teksti sai alkunsa Egyptistä, kun hallituksen nimittämä komitea sai tehtäväksi luoda yhtenäisen Koraanin tekstin kouluja varten. Ongelmana oli, että 900-luvulla oli vahvistettu seitsemän erilaista hyväksyttävää lukutapaa, joista jokaisella oli kaksi hyväksyttyä versiota. Vuonna 1924 Egyptissä vahvistettiin käyttöön Hafsin (k. 796) esittämä versio. Virheellisiksi katsotut Koraanin versiot upotettiin sen jälkeen Niiliin seuraten Uthmanin ibn Yusufin esikuvia. Tämä niin sanottu Kairon kuninkaallinen laitos levisi yleiseen käyttöön myös Egyptin ulkopuolelle sekä sunnien että shiiojen keskuuteen. Se ei jäänyt koskemattomaksi, sillä vuonna 1936 vuorossa oli kuningas Farukin laitos.[57] Lopullista yksimielisyyttä ei ole vieläkään saavutettu, sillä vaihtelua esiintyy edelleen. Ortografisesti Kairon editiosta poikkeavia tekstejä on julkaistu mm. Saudi-Arabiassa.[96][97][56] Koraanista ei ole toistaiseksi tehty kriittistä laitosta, johon kaikki poikkeamat ja versiot olisi koottu yhteen.[98]

Jakeiden kumoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abrogaation periaate eli oppi Koraanin jakeiden kumoamisesta (arab. نسخ‎, naskh) syntyi siitä havainnosta, että eräät Koraanin kohdat olivat keskenään ristiriidassa.[99] Tunnetuin esimerkki on Koraanin suhtautuminen viiniin. Sekä kristinuskossa että juutalaisuudessa viinillä on tärkeä uskonnollinen merkitys. Näin oli aluksi myös islamissa, kuten käy ilmi useista Koraanin kohdista (16:67, 47:15, 83:25). Lehmän suurassa (2:219) viini lopulta kielletään.

Abrogaation periaate nojautuu Koraanin sanoihin: ”Jos me pyyhimme pois jonkin jakeen tai annamme sen unohtua, annamme tilalle samanlaisen tai paremman” (Koraani 2:106). Abrogaatiossa sääntönä on, että myöhemmät ilmoitukset kumoavat aikaisemmat, jos niiden välillä on ristiriitaa. Koska suura 2 on myöhäinen, viinikielto on Koraanin viimeinen sana. Väkivaltaisia kehotuksia sisältävä suura 9 on viimeinen tai toiseksi viimeinen, joten se kumoaa Koraanin rauhallisemmat säkeet.[100]

Islamilaisen käsityksen mukaan Koraanin ristiriidat johtuvat siitä, että jotkut sen opit oli tarkoitettu ohjenuoriksi vain islamin syntyvaiheessa, mutta ei myöhemmin.[99] Historiakriittisen selityksen mukaan ristiriidat osoittavat uskonnon luonnollista kehitystä ajan myötä ja johtuvat siitä, että tekstit ovat eri ajalta.

Puuttuvat osat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haditheissa on mainintoja siitä, että Koraaniin kuuluvia tekstejä olisi jäänyt pois. Tunnettu tapaus on kivitysjae, jonka muisti ainoastaan kalifi Umar, mutta Koraanin kokoamiskomitean edellyttämiä muita todistajia ei löytynyt. Jakeen mukaan täysi-ikäinen aviorikoksen tekijä voitiin kivittää. Erään teorian mukaan kivittämisjakeen katoamista koskeva hadith olisi syntynyt siitä, että kuoliaaksi kivittäminen oli arabien harjoittama rangaistus, mutta määräystä ei löydetty Koraanista. Ibn Hishamin mukaan myös Muhammed määräsi huorintekijät kivitettäviksi moskeijan portilla.[101] Kivittäminen kuului samoin juutalaiseen perinteeseen, mutta ei kristilliseen. Raamatussa Jeesus esiintyy huorintekijöiden kivittämistä vastaan (Joh 8:7). Koraanista kivitystuomion on ehdotettu puuttuvan siksi, että Koraanin useimmat suurat edustivat todellisuudessa syyrialaista kristillistä perinnettä.[102] Koraanista jäi pois muitakin vain yhden muslimin muistamia yksittäisiä jakeita.[103] Sunan Ibn Majan hadith kertoo eräästä toisesta puutteesta:

”Aishan kerrotaan sanoneen: kivittämistä ja aikuisen rintaruokintaa koskevista jakeista tuli kymmenen kertaa ilmoitus, ja niitä koskeva paperi oli tyynyni alla. Kun Jumalan lähettiläs kuoli, olimme kaikki mietteissämme hänen kuolemastaan, ja kesy lammas söi paperin.” [104]

Aikuisten rintaruokinnassa kyse oli siitä, että nainen voi toimia miehen työtoverina ainoastaan, jos he ovat sukulaisia. Sukulaisuussuhde voidaan kuitenkin luoda siten, että nainen imettää miestä. Tämä "aikuisten rintaruokinta" on vahvistettu keinoksi ei-sukulaisten työtoveruuteen useissa luotettavissa haditheissa ja etenkin kokoelmassa Sunan an-Nasa'i.[105] Siitä tuli näin osa islamia, vaikka tieto puuttuukin Koraanista.

Šiialaisten suhtautuminen Koraaniin on ollut kaksijakoista. Yhtäältä ulospäin on puolustettu Koraanin yhtenäisyyttä ja aitoutta. Toisaalta taas Koraanin teksti ei anna tukea šiialaisten imaami-opille eikä profeetan vävyn, Ali ibn Abi Talibin asemalle Muhammadin seuraajana (tosin tukea ei anneta muillekaan). Tästä syystä kalifi Uthmanin kokoamaa Koraania on epäilty ja syytetty tahallisesta vilpistä. Syytökset eivät silti ole johtaneet toimiin Koraanin suhteen, vaan šiialaiset lukevat samaa kirjaa kuin sunnalaisetkin. Sitä vastoin islamilaisessa laissa šiioilla on oma koulukuntansa, joka poikkeaa sunnalaisuudesta.[103]

Vieraat osat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisessa perimätiedossa on myös kertomuksia ihmisten vaikuttamisesta Koraanin tekstiin. Erään kertomuksen mukaan Muhammad saneli kirjurilleen suuraa kirjoitettavaksi ja piti tauon sanelussa. Kirjuri Abdullah kiirehti ehdottamaan jakeen 23:14 loppuosaksi: "Siunattu olkoon Jumala, paras Luoja". Muhammad hyväksyi sanat todeten ilmestyksen kuuluneen juuri niin. Tarina jatkaa myös, että kirjuri kääntyi pois islaminuskosta.[106]

Kuuluisin hämmennyksen aihe on suuran Tähden suuran (53) ”Saatanalliset säkeet”. Suuran jakeiden 19–20 jälkeen Saatana houkutteli Muhammedin vahingossa sanomaan: ”Ne ovat ylhäisiä numidialaisia kurkia, joiden esirukoukset kuullaan.” Muhammed olisi siis hyväksynyt Mekassa palvotut kolme jumalatarta (Allat, al-Uzza, Manat). Ibn Hisham kertoo, että asia sai suurta huomiota, Muhammed sai moitteet Gabrielilta, ja tilanne korjaantui nopeasti.[107] Koraanista löytyy myös tilanteeseen sopiva ajatelma:

»Aina ennenkin, kun olemme lähettäneet lähettilään tai profeetan, on Saatana saanut pujotetuksi omia toiveitaan hänen toiveidensa lomaan, mutta Jumala pyyhkii pois sen, mitä Saatana on saanut niihin sekoitetuksi, ja sitten Hän vahvistaa omat merkkinsä. Jumala on Tietävä, Viisas.»
(Koraani 22:52, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Koraanin suurat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suura

Rakenne ja muodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koraanin käsikirjoitus Andalusiasta, 1100-luvulta

Tärkein Koraanin rakennetta määrittävä tekijä on sen jakautuminen 114 suuraan eli lukuun. Suurat on edelleen jaettu eripituisiin jakeisiin (aya). Koraanin suurat ovat summittaisessa pituusjärjestykseen. Vaikka ratkaisu voi tuntua oudolta, samanlainen periaate löytyy Paavalin kirjeiden järjestyksestä Uudessa Testamentissa ja juutalaisen Mišnan kappaleitten järjestyksestä.[108]

Lyhyttä ensimmäistä suuraa, Avauksen suura, seuraa Koraanin pisin suura, Lehmän suura, jossa on kaikkiaan 286 jaetta. Viimeinen, Ihmisten suura käsittää vain 6 jaetta. Aikaisemmin lännessä yleinen Koraanin jakeiden numerointi pohjautui saksalaisen Gustav Flügelin vuonna 1834 Leipzigissa toimittamaan laitokseen. Nykyisin käytössä on egyptiläinen, Kairon 1924 laitokseen perustuva jaejako.[109]

Koraani ei juuri sisällä pitkiä kertomuksia. Teksti koostuu lyhyistä katkelmista, jotka antavat jonkin opetuksen ja päättyvät Jumalan suuruuden kuvaukseen, kuten orientalisti Richard Bell osoitti.[110] Usein aiheena on viimeinen tuomio ja siitä varoittaminen. Esimerkki tällaisesta katkelmasta on seuraava (31:34):[111]

»"Totisesti, Jumala tietää tuomion hetken, Hän lähettää sateen maan päälle ja Hän tietää, mitkä ihmiskohtalot äitien kohtuihin kätketyt ovat. Yksikään sielu ei aavista, mitä hänen on huomenna koettava, eikä sitä, missä maassa hän on kuoleva. Totisesti, Jumala on tietävä, tarkkanäköinen."»

Ikäjärjestys kulkee pääosin taaksepäin siten, että Koraanin lopussa olevat lyhyemmät suurat ovat vanhimpia ja alussa olevat pidemmät suurat nuorimpia. Koraanissa on yleensä jossain merkintä siitä, onko suura islamilaisen luokituksen mukaan Mekan (610–622) vai Medinan (622–632) kaudelta. Vielä tarkempi suurien ajallinen jako perustuu Theodor Nöldeken tekemään sisällön ja tyylin analyysiin, jota on myöhemmin tarkennettu.[112]

Suurat on kirjoitettu riimiproosalla, joka ei ole runoutta. Sitä rytmittävät jakeen loppuun osuvat riimit eli loppusoinnut. Suurat ovat saarnaavia ja mahtipontisia, joten ne sopivat niin itsekseen luettaviksi kuin julkisissa rukouksissa ääneen kuulutettaviksi.[113] Koraanin suurille on annettu nimet myöhään, ja niissä esiintyy vaihtelua. Nimet tulevat joko suuran tärkeimmän sisällön tai (useammin) tekstissä olevan sanan perusteella.[114]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin toistuvana aiheena ovat profeetat, jotka historian kuluessa ovat ilmestyneet varoittamaan ihmisiä Helvetistä, johon he päätyvät, elleivät noudata Jumalan tahtoa. Uskovat sen sijaan pääsevät Paratiisiin. Koraani myös kuvailee Helvetin kärsimyksiä ja toisaalta Paratiisin riemuja. Profeetoista 25 mainitaan Koraanissa nimeltä.[115] Yleisimmin mainittuja ovat Mooses (136 kertaa), Abraham (79), Nooa (33), Aadam (25) ja Jeesus (23). Muhammed mainitaan 4 kertaa, mutta niistä vain yksi kiistattomasti tarkoittaa profeetta Muhammedia.[116] Ilmaisu "Jumalan lähettiläs" esiintyy eri muunnelmina yli 300 kertaa. Islamissa katsotaan, että tällöin aina tarkoitetaan Muhammedia, vaikka myös monet muut, kuten Mooses, Abraham ja Jeesus ovat islamilaisen käsityksen mukaan "Jumalan lähettiläitä".[117]

Koraani sisältää Mooseksen kirjoista ja varhaiskristillisistä lähteistä peräisin olevia kertomuksia, jotka kuitenkin ovat typistetyssä ja muuttuneessa muodossa. Koraanin maailmankuvassa maailma luotiin kuudessa päivässä. Jumala loi Aadamin ja hänen vaimonsa Eevan savesta ja yhdestä sielusta. Olevaiset voidaan jakaa viiteen ryhmään: Jumala, enkelit, jinnit (joihin myös Paholainen kuuluu), ihmiset sekä muu luomakunta. On vain yksi Jumala, ja enkelit ovat hänen sanansaattajiaan. Paholainen viettelee ihmisiä pahaan.[118]

Arabisti Günter Lülingin mukaan noin kolmasosa Koraanista on liturgisia hymnejä, joiden alkuperä on kristillinen.[119] Koraani sisältää myös lakimääräyksiä etenkin perheoikeuden alalta, mutta lakikirjana se ei ole kattava. Suura 33 poikkeaa muista siinä, että suurassa varmuudella esiintyy islamin profeetta Muhammed nimeltä mainiten. Hänestä kerrotaan tarina, jossa Muhammed nai ottopoikansa vaimon sen jälkeen, kun parille oli myönnetty avioero. Muhammedille määrätään erikseen joitakin seksuaalisia erioikeuksia ja annetaan käyttäytymisohjeita hänen vierailleen (jakeet 50-53).[120]

Koraanin suhde muihin uskontoihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Islam ja muut uskonnot

Koraanin tekstien syntyaikoina Lähi-idässä sekä juutalaisuuden että kristinuskon eri lahkot olivat levinneet laajalle. Molempia ryhmiä oli Egyptissä, Palestiinassa, Syyriassa, Arabian niemimaalla Jemeniä myöten, Irakissa ja Iranissa Afganistanin rajoille asti. Erään historiakriittisen teorian mukaan islam aloitti kehityksensä itäisenä kristillisenä lahkona. Silloin olisi luonnollista, että se sisältää paljon aineksia kristinuskosta ja juutalaisuudesta.[121] Monissa kohdissa Koraani ilmoittaa vain vahvistavansa sen, mitä on aikaisemmin Toorassa ja evankeliumissa on ilmoitettu (esim. Koraani 5:62; 10:37; 42:13).[122] Koraanin useissa suurissa suhde kristinuskoon ei olekaan pelkästään kielteinen.

»Niitä uskovista sekä juutalaisista, kristityistä ja saabilaisista, jotka uskovat Jumalaan ja viimeiseen päivään ja tekevät hyviä töitä, odottaa palkka heidän Herransa luona. Ei heidän tarvitse pelätä, eivätkä he joudu suremaan.»
(Koraani 2:62, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Toisaalta Koraanissa on kohtia, joissa erkaannutaan muista uskonnoista ja rakennetaan omaa identiteettiä palaamalla niiden ohi Abrahamiin; keino, jota myös apostoli Paavali käytti puolustaessaan kristinuskoa.

»He sanovat: ”Kääntykää juutalaisiksi!” – tai ”kristityiksi” – ”niin saatte johdatuksen!” Sano: Me olemme hanifeja Abrahamin uskossa; hän ei ollut monijumalainen.»
(Koraani 2:135, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Jaakko Hämeen-Anttilan esittämän teorian mukaan Koraanin vaihteleva suhtautuminen muihin uskontoihin johtui Muhammedin henkilöhistoriasta. Aluksi Muhammed luotti juutalaisten ja kristittyjen kääntymiseen, jolloin tuon ajan ilmestykset olivat myönteisiä näille uskonnolle. Muhammadin pettymykseksi juutalaiset eivät hyväksyneet uutta uskontoa, jolloin tuloksena oli välirikko ja ilmestysten sävyn muuttuminen.[123] Hämeen-Anttilan teoria lähtee siitä, että muslimien 800-luvulla kokoamat hadith-kertomukset ovat historiallisesti luotettavaa tietoa. Muslimit selittävät Koraanin yhtäläisyydet juutalaisuuteen ja kristinuskoon sillä, että nämä ovat islamin rappeutumismuotoja. Ne olisivat alun perin edustaneet puhdasta islamia, mutta vääristyneet historian saatossa.

Kristinuskon ja juutalaisuuden ohella Koraanista on löydetty viitteitä Persiassa vallinneeseen manilaisuuteen (Pöydän suura 5). Uskottomien suuraa 109 on pidetty buddhalaisen runon suorana käännöksenä.[124]

Koraanin laki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin myöhäiset suurat sisältävät myös lainsäädännöllisiä ohjeita. Ne muodostavat kuitenkin vain pienen osan islamilaisesta laista eli šariasta. Varsinaiset islamilaiset lakikokoelmat koottiin vasta 800-luvulla.[125] Koraanissa mainitaan islaminuskon viidestä pilarista neljä, eli rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus. Ne jäävät kuitenkin vain mainintojen tasolle, ja esimerkiksi pyhiinvaelluksen kohdetta ei kerrota. Koraanissa annetaan muun muassa perinnönjakoa, avioliittoa, avioeroa ja saaliinjakoa koskevia määräyksiä. Kaupankäynnistä on vain yleisiä ohjeita ja hallinnollisia asioita ei käsitellä. Koraanin rikoslaki on niukka, vaikka esimerkiksi varkaudesta ja haureudesta määrätään rangaistukset.[126] Islamin laki šaria ja sen tulkinta fiqh perustuvat Koraaniin, perimätietoon eli haditheihin ja näistä johdettuihin yleisiin periaatteisiin.

Koraanin tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellinen Koraanin tutkimus alkoi länsimaissa 1800-luvun alkupuolella. Islamin piirissä Koraania tutkitaan pyhänä kirjana. Islamilainen tutkimusperinne jakautuu opillisiin alueisiin, joita ovat tafsir (Koraanin tulkinta), kalam (teologia) ja fiqh (lain tulkinta).[127]

Suurien ajoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimainen tieteellinen Koraanin tutkimus alkoi 1800-luvulla ja keskittyi ensin ajoituksen ongelmaan. Tunnetuin Koraanin suurien keskinäinen järjestäminen perustuu Gustav Weilin 1840-luvulla aloittamaan kielitieteelliseen vertailuun. Sitä täydensi Theodor Nöldeke vuonna 1860 julkaistussa kirjassa Geschichte des Qorans. Weilin ja Nöldeken mukaan suurat jakautuvat väljästi viiteen ajallisesti peräkkäiseen ryhmään. Kolme varhaisinta ovat ”Mekan kaudelta” ja neljäs ”Medinan kaudelta”.[128]

Karl-Heinz Ohlig on ehdottanut suurien jakamista kolmeen, osittain päällekkäiseen ryhmään. Vanhin ryhmä edustaisi syyrialais-arabialaista kristillisyyttä. Siinä tärkeimpänä hahmona on nimetön profeetta, joka on Mooses tai Jeesus. Seuraavassa ryhmässä tekstit ovat edelleen kristillisiä, mutta keskushahmona on nimetön arabiprofeetta. Viimeisessä vaiheessa tämä profeetta välittää jo aivan uusia, Raamatun sanasta poikkeavia ilmestyksiä. Samalla Koraani nähdään lopullisena totuutena eikä enää "vahvistuksena" aikaisemmille kirjoituksille. Vasta tässä vaiheessa kyse olisi uudesta uskonnosta, islamista.[129]

Koraanin alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin alkuperä muodostaa ongelma historiallis-kriittiselle suuntaukselle, joka usein on torjunut Muhammedin osuuden kirjoittajana. Nykyajan historiallis-kriittinen eli revisionistinen tutkimussuuntaus on käyttänyt aineistonaan historiallisia ja arkeologisia lähteitä pyrkiessään selvittämään kirjan alkuperää. Erään teorian mukaan Koraania ei laadittu vielä 600-luvun alkupuolella, vaan se koottiin yhtenäiseksi teokseksi vasta aikaisintaan 700-luvun puolivälissä vanhoista arabisoiduista juutalais-kristillisistä tekstikatkelmista, ja siinä käytetyn kielen perusteella mahdollisesti Syyriassa.[7] Teos olisi koottu, koska kristinuskosta erkaantuneelle ja nopeasti laajoilla alueilla valta-asemaan nousseelle uudelle uskonnolle tarvittiin arabialainen perustaja sekä oma pyhä kirjansa kristinuskon ja juutalaisuuden tapaan.

Jotkut historiallis-kriittiset tutkijat ovat katsoneet, että huomattava osa Koraanista on alun perin syyrialaisen kirkon liturgisia hymnejä (mm. Günter Lüling ja Christoph Luxenberg).[130] Esimerkki tällaisesta sisällöstä on Voiman suura (97). Muita esimerkkejä tarjoavat Norsun suura (105), Niiniköyden suura (111) ja Alkion suura (96). Niiden tutkiminen on antanut vaihtoehtoisia selityksiä tekstien syntymiselle.

Kriittisen koulukunnan ongelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallis-kriittistä tutkimussuuntaa edustavat, islamilaisen perimätiedon kyseenalaistavat tutkijat ja tietokirjailijat päätyvät usein kirjoittamaan salanimillä (esim. Christoph Luxenberg, Ibn Warraq, Peter Townsend, Norbert G. Pressburg).[131] Saksalainen orientalisti Sven Kalisch kirjoittaa salaisessa osoitteessa poliisivartiossa. Saksalainen orientalisti Günter Lüling menetti työnsä arabian kielen laitoksilla.[132] Palestiinassa opiskelijat heittivät professori Suliman Bashearin ulos oman luentosalinsa ikkunasta.[133] Perinteinen orientalisti Michael Marx kuvasi arabistien liikkumatilaa seuraavasti: ”Tiedot ja huhut leviävät hyvin nopeasti internetin aikakaudella – – meillä on hyvin luottamukselliset suhteet islamilaiseen maailmaan”.[134]

Koraanin islamilainen tulkinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolikko, joka kuvaa Aleksanteri Suuri Egyptin valloittajana, Amon sarvilla. Aleksanteria pidettiin muinais-Egyptissä Amon-jumalan pojana. Koraanin kommentaattoreiden enemmistön mukaan Dhu al-Qarnayn tarkoittaa Aleksanteria.[135][136]

Eksegetiikka on tiede, joka selittää ja tutkii pyhiä kirjoituksia. Koraanin osalta käytetään myös arabialaista sanaa tafsir. Sen tehtäviin kuului kertoa, mitä Koraanin tekstit tarkoittivat. 800-luvulla syntyi tarve yhdistää selkeästi pyhän kirjan sisältö Muhammedin elämäkertaan. Tällöin alettiin julkaista hadith-kertomuksia, joissa selitettiin, mitä kukin kohta Koraanissa merkitsi ja mihin vaiheeseen Muhammedin elämässä se liittyi. Vaikka Koraania pidetäänkin arvovaltaisempana tekstinä kuin haditheja, tilanne oikeastaan kääntyi ympäri sen takia, että vasta hadithit kertoivat, mitä Koraanin kukin jae tarkoitti.

Islam kieltää tavallista muslimia itse tulkitsemasta Koraania, vaikka uskovia kehotetaankin mietiskelemään sen sanoja.[137] Saadakseen tietää, mitä Koraani jostain asiasta sanoo, muslimin on kysyttävä sitä islamilaiselta uskonoppineelta, kuten imaamilta, joka osaa tulkita Pyhää kirjaa islamilaisen perinteen mukaisesti. Al-Tirmidhi esittää hadithin, jonka mukaan ibn Abbas oli kuullut Jumalan lähettilään sanovan: "Se, joka selittää Koraania omin päin, on ansainnut tulisen istuimen."[138]

Tafsir-kirjallisuuden merkkipylväs on Tabarin 800-luvun lopulla ja 900-luvun alussa kirjoitettu Tafsir al-Tabari, joka sisälsi 37 000 hadithia.[139] Se käy tarkasti läpi koko Koraanin ja antaa kielitieteelliset ja Muhammedin elämään liittyvät selitykset jokaiselle suuralle. Esimerkiksi lyhyestä Avauksen suurasta, jonka muslimit lukevat aina rukoillessaan, al-Tabari tarjoaa satasivuisen selityksen.[140] Al-Tabarin suosikkilähde tafsir-selityksissä on Muhammedin serkku Ibn Abbas. Orientalisti Herbert Berg on al-Tabarin todistajaketjuja analysoimalla kuitenkin osoittanut, että ketjut eivät voi olla aitoja.[139]

800-luvun loppu ja 900-luvun alku olivat vilkasta tafsir-kirjallisuuden aikaa. Se päättyi, kun siirryttiin "järjen porttien sulkemiseen". Hämeen-Anttilan mukaan Koraanin tulkitseminen saavutti aallonpohjan 1600–1800-luvuilla, jolloin oppineet keskittyivät selittämään selitysteoksia. Uusi nousu alkoi, kun Koraania ruvettiin kääntämään ja selittämään myös tavallisille muslimeille.[141]

Koraanin islamilainen tulkinta edustaa esoteerista perinnettä, jossa Koraania tulkitaan uskonnollisten oppien pohjalta ja mahdollisesti myös mystiikan lävitse.[142] Koraanista voidaan etsiä myös käytännöllisiä ohjeita yhteiskunnallisiin ongelmiin.[141] Islamilaisissa maissa suosiota on saavuttanut ajatus Koraanista teoksena, josta löytyvät jo etukäteen monet myöhemmät luonnontieteelliset keksinnöt.[143]

Länsimainen Koraanin eksegetiikka on eksoteerista eli liikkuu islamin ulkopuolella.[144] Sen avulla on muun muassa pyritty löytämään tieteellisiä selityksiä eri suurille, kuten Voiman suura (97), Norsun suura (97), Uskottomien suura (109) tai Niiniköyden suura (111).

Koraanin kääntäminen eri kielille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Koraanin käännökset

Islamilaisen selityksen mukaan Koraania ei voi kääntää muille kielille. Asiaa on selitetty monin tavoin. On väitetty, että Koraanin kaltaista täydellistä tekstiä on mahdoton kääntää millekään muulle kielelle: ”Tekstiä on käännetty monille kielille, mutta käännökset eivät ole verrattavissa arabiankieliseen alkuperäistekstiin”.[145] Syytä on haettu arabian kielen poikkeuksellisesta rikkaudesta: ”on yleisesti tunnustettu, että arabia on yksi rikkaimpia kieliä, ja että sitä on erittäin vaikea kääntää”.[146] Hämeen-Anttilan mukaan "Koraanin tyyli on niin hienoa, että sen tekstin iskevyyttä on vaikea pitää yllä käännöksessä".[147] Muuan selitys on, että, toisin kuin muissa kielissä, ”arabian sanoilla on useampi kuin yksi merkitys, ja ne voidaan tulkita eri tavoin asiayhteytensä mukaan, mikä tekee tiiviistä ja usein mystisestä tekstistä lähes mahdotonta toistaa toisella kielellä”.[148]

Tärkein syy käännösvaikeuksille on luultavasti se, että Koraanin scripta defecta on usein mahdotonta lukea, koska teksti on alun perin kirjoitettu puutteellisella kirjaimistolla ja mahdollisesti sen jälkeen tulkittu väärällä kielellä eli pelkästään arabiaksi. Haastattelussa orientalisti ja Sanaan käsikirjoituksen tutkija Gerd-R. Puin on arvioinut, että viidesosa Koraanista on käsittämätöntä tekstiä millä kielellä tahansa.[10] Juuri tämän takia Koraanille myös kehittyi useita hyväksyttyjä lukutapoja, joissa tekstin merkitys vaihteli. Esimerkin Koraanin käännösvaikeuksista tarjoaa suura Al-Dukhan.

Ensimmäiset käännökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen käännöksen eurooppalaiselle kielelle teki munkki Robert Kettonilainen latinaksi nimellä Lex Mahumet pseudoprophete (suom. Väärän profeetta Mahometin laki). Käännös valmistui vuonna 1143. Kuningas Kaarle I:n pappi Alexander Ross julkaisi ensimmäisen käännöksen englanniksi vuonna 1649. Vuonna 1700 julkaistussa väitöskirjassaan Aboa Vetus et Nova Daniel Juslenius kertoo, että Turun Akatemian kirjastossa säilytettiin turkinkielistä Koraania.[149] Kirja ilmeisesti tuhoutui Turun palossa 1827.

Suomennokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jaakko Hämeen-Anttilan kääntämän laitoksen kansikuva.

Vanhin suomenkielinen käännös on suomalaisen tataarin Zinetullah Ahsen Bören kustantama Koraanin englanninkielistä teoksesta tehty laitos vuodelta 1942. Suomennos on merkitty Ahsen Bören nimiin, mutta Mikko Suikkasen pro gradun mukaan Ahsen Böre pyysi Georg Pimenoffia avuksi käännöstyöhön.[150] Tämän jälkeen käännökset on tehty suoraan arabian kielestä. Vuonna 1957 suomennoksen tekivät Jussi Aro, Armas Salonen ja Knut Tallqvist. Seuraava käännös on vuodelta 1995, jonka teki Jaakko Hämeen-Anttila.[151] Uusin tulokas on Mohammad Tahir-ul-Qadrin versio Koraanista, joka on käännetty urdun kielestä ja julkaistu 2015.

Koranismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Koranismi

Koranismi tarkoittaa islamin suuntausta, joka hyväksyy uskonnon auktoriteetiksi ainoastaan Koraanin ja hylkää islamilaisen hadith-perinteen antamat tiedot. Suuntaus syntyi 1800- ja 1900-lukujen välissä Intiassa ja Egyptissä uudistamaan islamia. Näkemys sai alkunsa ainakin osittain länsimaissa, kun historiallis-kriittiset tutkimukset asettivat kyseenalaiseksi hadith-perimätietokokoelmien aitouden.[152] Nykyään koranismi on käytännössä kuollut. Sillä on yksittäisiä kannattajia lähinnä länsimaissa.[152]

Koraanin käsittelyssä on omat puhtaussääntönsä.

Koraanin arvostelua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Le Parisien julkaisi huhtikuussa 2018 yli 250 ranskalaisen vaikuttajan allekirjoittaman manifestin nimeltä Manifeste contre le nouvel antisémitisme, jossa Koraanista vaadittiin poistettavaksi juutalaisten, kristittyjen ja islamista luopuneiden rankaisuun ja tappamiseen kehottavat kohdat. Manifestin oli laatinut Charlie Hebdon perustaja ja entinen johtaja Philippe Val. Allekirjoittajien joukossa oli muun muassa entinen presidentti Nicolas Sarkozy.[153][154]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Allahwerdi, Helena & Hallenberg, Helena: Islamin porteilla. (2. p. (1. p. 1992)) Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2427-4
  • Augustinus: Jumalan valtio. Wsoy, 2003. ISBN 951-0-24309-4
  • Berg, Herbert: The Development of Exegesis in Early Islam. The Authenticity of Muslim Literature from the Formative Period. Routledge, 2000. ISBN 978-0-4155-5416-9 (englanniksi)
  • Brown, Jonathan A. C.: Misquoting Muhammad. The Challenge and Choices of Interpreting the Prophet’s Legacy, s. 8. Oneworld Publications, 2014. ISBN 978-1-78074-420-9 Teoksen verkkoversio.
  • Caetani, Leone: Uthman and the Recension of the Koran, s. 68–75. (Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. Classic Essays on Islam's Holy Book) Prometheus Books, 1915/1998.
  • Ernst, Carl. W.: How to Read the Quran. A New Guide, with Select Translations. Edinburgh University Press, 2011. ISBN 978-0-7486-5070-5
  • Goldziher, Ignaz: Muslim Studies II (Muhammedanische Studien). New York Sate University Press, 1890/1971. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997, 3. p. 2008. ISBN 952-9842-15-5
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. (2. korjattu p.) Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-924-5
  • Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C. H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9 (saksaksi)
  • Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2 (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen, s. 29–106. (Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran) Verlag Hans Schiler, 2009. ISBN 978-3-89930-269-1 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Foreword. Islam's "Hidden" Origins, s. 1–14. (Teoksessa: The Hidden Origins of Islam (Toim. Karl-Heinz Ohlig & Gerd-R. Puin)) Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.): The Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs, s. 251–307. (Teoksessa: Karl-Heinz Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources) Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Wer hat den Koran geschrieben? s. 421–442. (Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III. Die heilige Stadt Mekka – eine literarische Fiktion) Hans Schiler Verlag, 2014.
  • Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic Reading of the Koran: A Contribution to the Decoding of the Language of the Koran. Berliini: Verlag Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-088-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Luxenberg, Christoph: Weichnachten im Koran, s. 62–68. (Teoksessa: C. Burgmer (toim.). Streit um den Koran. Die Luxenberg-Debatte: Standpunkte und Hintergründe) Verlag Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-145-8 (saksaksi)
  • Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock, s. 125–151. (Teoksessa: Karl-Heinz Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history) Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio.
  • Reynolds, Gabriel Said (toim.): The Quran in its Historical Context. Routledge, 2008. ISBN 978-0-415-49169-3

Islamilaiset lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XXXIX. Biographies of the Prophet's Companions and Their Successors. Translated and annotated by Ella Landau-Tasseron. State University of New York Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9
  • Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995. ISBN 952-9842-05-8
  • Onniselkä, Suaad, Hajjar, Anas & Hammoud-Rouhe, Mariam: Salam – Islamin polku 7–9. Opetushallitus, 2020. ISBN 978-952-13-6026-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hämeen-Anttila 2001, s. 19.
  2. ↑ Ernst, 2001, s. 3; Hämeen-Anttila 2004, s. 89
  3. ↑ Hämeen-Anttila, 2004, s. 89
  4. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 83–84
  5. ↑ Ernst 2011, s. 26
  6. ↑ Reynolds, Gabriel Said: Introduction, Quranic studies and its controversies. s. 10. (Teoksessa: Reynolds, Gabriel Said (toim.). The Quran in its Historical Context. Routledge.) Routledge, 2008.
  7. ↑ a b c d John Wansbrough: . Quranic Studies. Sources and methods of scriptural interpretation, s. 44. Prometheus Books, 1977.
  8. ↑ a b Birmingham Qur'an manuscript dated among the oldest in the world. 2015. University of Birmingham.
  9. ↑ a b Ohlig 2014, s. 429
  10. ↑ a b c Toby Lester: What is the Koran? January 1999. The Atlantic.
  11. ↑ Goldziher 1971, s. 240–241
  12. ↑ a b Hämeen-Anttila, 2004, s. 96
  13. ↑ Deus, A.J.: or http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.2370687 The Umayyad Dynasty's Conversion to Islam. Putting Muslim Traditions into the Historical Context from the Low Point until ca. 692 AD ssrn.com. June 1, 2013.
  14. ↑ Reynolds, G.S.: The Emergence of Islam. Classical Traditions in Contemporary Perspective, s. 102. Fortress Press, 2012.
  15. ↑ Onniselkä ym. 2020, s. 119
  16. ↑ Karl-Heinz Ohlig: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. s. 273. (Teoksessa: Karl-Heinz Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources) Prometheus Books, 2013.
  17. ↑ Koraani, 1995
  18. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 41
  19. ↑ Pirjo: Koraani Islamopas. 2000-2019.
  20. ↑ Hämeen-Anttila, 2004, s. 91
  21. ↑ a b Hämeen-Anttila 2004, s. 89
  22. ↑ Ibn Warraq: Introduction, s. 15. (Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The origins of the Koran. Classic Essays on Islam's Holy Book) Prometheus Books, 1998.
  23. ↑ a b Hämeen-Anttila, 2004, s. 94
  24. ↑ Theodore Nöldeke: The Koran, s. 36. (Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. Classical Essays on Islam's Holy Book. Originally published in the Encyclopaedia Britannica, 9th ed, vol. 16, 1891, s. 579–) Prometheus Books, 1998/1891.
  25. ↑ Brown 2014, s. 8
  26. ↑ Said 2011, s. 149
  27. ↑ Ernst 2011, s. 28
  28. ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos, s. 13. Basam Books, 1997. ISBN 952-9842-15-5
  29. ↑ Ernst 2011, s. 34
  30. ↑ Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999.
  31. ↑ Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume, 1998. Oxford University Press, 1955. Teoksen verkkoversio.
  32. ↑ Hämeen-Anttila, 2006, s. 40
  33. ↑ Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 13. Verlag C. H. Beck, 2008.
  34. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 35–53
  35. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 70–71
  36. ↑ Lehtinen, I., Abdellahi, E. J., & Telaranta, M.: Islam yhteinen uskomme, s. 36. Opetushallitus, 2011.
  37. ↑ 10. Muhammedin tehtävä profeettana Salam – islamin polku. Opettajan opas. Opetushallitus.
  38. ↑ al-Bukhari: Sahih al-Bukhari Revelation, vol. 1, book 1, hadith 3. sunnah.com.
  39. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 51–53.
  40. ↑ Augustinus, 2003, s. 557–558
  41. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 81
  42. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 388–394
  43. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 99
  44. ↑ Sookhdeo, 2013, s. 165–166
  45. ↑ Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 164. Isaac Publishing, 2013.
  46. ↑ al-Bukhari: Sahih al-Bukhari, voil.6, Book 60, No. 50 sunnah.com.
  47. ↑ al-Bukhari: Sahih al-Bukhari Book 66, Hadith 20. sunnah.com.
  48. ↑ Hämeen-Anttila, 2006, 81
  49. ↑ Caetabi, 1915
  50. ↑ al-Bukari: Sahih al-Bukhari Vol. 6, Book 61, Hadith 509.
  51. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila, 2006, 82
  52. ↑ Hämeen-Anttila, 2006, 84
  53. ↑ al-Bukhari: Sahih al-Bukhari Book 66, Hadith 8.
  54. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 78–85.
  55. ↑ Tarina kivitysjakeen unohtumisesta voi johtua siitä, että kivitystuomio oli yleinen käytäntö, ja sen puuttumista Koranista siksi ihmeteltiin.
  56. ↑ a b c d Hämeen-Anttila 2006, s. 86–88.
  57. ↑ a b Reynolds, 2008, s. 2
  58. ↑ Heikki Räisänen: Rosoinen Raamattu, s. 14. WSOY, 2006.
  59. ↑ Risto Soramies: Islam ovellamme, s. 54. Uusi Tie, 2002.
  60. ↑ Aboulfaouz, S., ym.: Salam - islamin polku 5-6, s. 119. Opetushallitus, 2015.
  61. ↑ Martti Ahvenainen: Islam Raamatun valossa, s. 103. Aikamedia, 2014.
  62. ↑ Koraanin polttamisesta puhkesi mellakoita Malmössä Yle Uutiset. 29.8.2020.
  63. ↑ Naik, Zakir: The Quran & Moder Science. Compatible or Incompatible? Darussalaam, 2007. Teoksen verkkoversio.
  64. ↑ Bucaille Maurice: The Bible, the Quran and the Science. The Holy Scriptures Examined in the Light of Modern Knowledge. Amazon, 1976 (First French Edition). Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  65. ↑ Highlights of human embryology in the Koran and the hadith. The Review of Religions, 1988, 83. vsk, nro 9. Artikkelin verkkoversio.
  66. ↑ Koraani Islamopas.com. 2000–2020.
  67. ↑ Tiesitkö että Koraanissa on yli 114 tieteellistä totuutta? Tampereen Islamin Yhdyskunta. Viitattu 11.9.2020.
  68. ↑ Hämeen-Anttila, 2006, s. 193
  69. ↑ Hämeen-Anttila, 2004,  s. 96
  70. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 96
  71. ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko, 2006, s. 39
  72. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila, 2006, 192
  73. ↑ Hämeen-Anttila, 2004, 13
  74. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 40
  75. ↑ Ercan Celik: Who were Abu Lahab and His Wife? A View from the Hebrew Bible International Qur'anic Studies Association. 26.5.2015.
  76. ↑ Jussi Nurminen: Maailman vanhimpiin lukeutuvat Koraanin tekstit unohtuivat vuosisadaksi brittikirjastoon 27.7.2015. Yle uutiset.
  77. ↑ The Birmingham Qur'an Manuscript University of Birmingham. Viitattu 4.9.2022.
  78. ↑ Y. D. Nevo & J. Koren: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. s. 238. Prometheus Books, 2003.
  79. ↑ St. John of Damascus’s Critique of Islam orthodoxinfo.com. Viitattu 4.9.2022.
  80. ↑ a b R. G. Hoyland: Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam, s. 500. The Darwin Press, 1997. Teoksen verkkoversio.
  81. ↑ Hämeen-Anttila, 2008, s. 20
  82. ↑ al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XXXIX. Biographies of the Prophet's Companions and Their Successors. s. 224. State University of New York Press, 1998.
  83. ↑ a b Ohlig 2010, s.10
  84. ↑ Hoyland, Robert: The content and context of early arabic inscriptions. Jerusalem Studies in Arabic and Islam, 1997, 21. vsk, s. 77–102. Artikkelin verkkoversio.
  85. ↑ Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Kääntänyt Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1999.
  86. ↑ Dequin, Raymond: Zayd, der Adoptivsohn des arabischen Propheten - der Koran als Werkzeug d Herrschaft des arabischen Reichs". Teoksessa: Markus Gross & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion V. Der Koran als Werkzeug der Herrschaft, s. 52–145. Schiler & Mucke, 2020.
  87. ↑ a b Karl-Heinz Ohlig: Wer hat den Koran geschrieben? s. 441. (Teoksessa: M. Gross & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III. Die heilige Stadt Mekka – eine literarische Fiktion) Hans Schiler, 2014.
  88. ↑ J. J. Walter: Analysis of the Koran using mathematical code theory, s. 859. (Teoksessa: M. Gross ja Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos?) Hans Schiler, 2007.
  89. ↑ a b A. Mingana: Syriac influence on the style of the Koran. Bulletin of the John Rylands Library, 11, 77–98. Julkaistu uudestaan teoksessa: Ibn Warraq (toim.)(2002). What the Koran really says, s. 173-174. Prometheus Books, 1927.
  90. ↑ Christoph Luxenberg: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran, s. 327. (Rev. and enlarged ed) Berliini: Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-088-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 18.1.2018). (englanniksi)
  91. ↑ Reynolds, 2008, s. 10
  92. ↑ C. Luxenberg: Weichnacten im Koran. s. 62–68. (Teoksessa: C. Burgmer (toim.). Streit um den Koran) Hans Schiler, 2007.
  93. ↑ Karl-Heinz Ohlig: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen, s. 29–106. (Teoksessa: M. Gross & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran) Hans Schiler, 2009.
  94. ↑ a b Reynolds, Gabriel Said: Introduction, Quranic studies and its controversies, s. 8, 16. (Teoksessa: Reynolds, Gabriel Said (toim.). The Quran in its Historical Context) Routledge, 2008.
  95. ↑ Gross, M.: New Ways of Quranic Research: From the Perspective of Comparative Linguistics and Cultural Studies, s. 523–524. (Teoksessa: Karl-Heinz Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources) Prometheus, 2013.
  96. ↑ Ibn Warraq: ”Introduction”, Which Koran? s. 45. Amherst, New York: Prometheus Books, 2011. (englanniksi)
  97. ↑ Timo Peltonen: Vähemmistön wahhabismi vääristää Koraanin. Helsingin Sanomat, 2010, nro 4.5., s. D7.
  98. ↑ Reynolds, 2008, s. 7
  99. ↑ a b Hämeen-Anttila, 2004, s. 68
  100. ↑ Koran (Chronological order and distinctive features of the suras) newadvent.org. 29.10.2008. Viitattu 30.12.2008. (englanniksi)
  101. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 187
  102. ↑ Peter Townsend: The Mecca Mystery. Peter Townsend, 2018.
  103. ↑ a b Hämeen-Anttila 2006, s. 93–97.
  104. ↑ In Maja: Sunan Ibn Majah Vol. 3, Book 9, Hadith 1944.
  105. ↑ Breast feeding sunnah.com.
  106. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 97–99.
  107. ↑ Ibn Hisham: The Life of Muhammad. Translated by A. Guillaume, s. 165–166. Oxford University Press, 1955/2004.
  108. ↑ Ernst 2011, s. 38
  109. ↑ Ernst 2011, s. 240
  110. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila, 2006, 193–194
  111. ↑ Koraani. Suomentanut Ahsen Böre Islamopas.com.
  112. ↑ Ernst 2011, s. 37–51
  113. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 88–96.
  114. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 66–67.
  115. ↑ Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 189. Isaac Publishing, 2013.
  116. ↑ Karl-Heinz Ohlig: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs, s. 273, 277. (Teoksessa: Karl-Heinz Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources) Prometheus Books, 2013.
  117. ↑ Ohlig 2013, s. 272–273
  118. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 130–137.
  119. ↑ Karl-Heinz Ohlig: Wer hat den Koran geschrieben? s. 441. (Teoksessa: M. Gross & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III. Die heilige Stadt Mekka – eine literarische Fiktion) Hans Schiler, 2014.
  120. ↑ Koraani – Liittoutuneiden suura (Al-Ahzaab) 16.8.2020. Islamopas.com.
  121. ↑ Ohlig, Karl-Heinz & Puin, G. R. (toim.): The Hidden Origins of Islam, s. 9. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  122. ↑ Koraani Islamopas.org.
  123. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 123–126.
  124. ↑ Gross, M.: Frühislam und Buddhismus. s. 347–396. (Teoksessa: M. Gross & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran) Schiler, 2009.
  125. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 119.
  126. ↑ Allahwerdi & Hallenberg, s. 96–98.
  127. ↑ Siddiqui 2007, s. 142–150.
  128. ↑ Theodor Nöldeke: The Koran, s. 36-63. (Teoksessa Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran) Prometheus Books, 1860/1891/1998.
  129. ↑ Karl-Heinz Ohlig: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs, s. 277. (Teoksessa: Karl-Heinz Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources) Prometheus Books, 2013.
  130. ↑ Christoph Luxenberg: The Syro-aramaic Reading of the Koran. A Contribution of the Decoding of the Language of the Koran. Hans Schiler, 2007.
  131. ↑ Mervyn F. Bendle: The Revisionist Case That Muhammad Did Not Exist Quadrant. 2012. Viitattu 30.5.2018.
  132. ↑ Widmung an Günter Lüling, s. 5. (Teoksessa: Markus Gross & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III) Verlag Hans Schiler, 2014.
  133. ↑ Alexander Stille: Scholars Are Quietly Offering New Theories of the Koran. The New York Times. 2.3.2003.
  134. ↑ Did Muhammad Ever Really Live? Interview conducted by Yassin Musharbash Spiegel Online. 18.9. 2008.
  135. ↑ [1]
  136. ↑ [2] (arkisto)
  137. ↑ Imam Asim Khan: Who has the right to interpret the Qur’an? Islam21C.com. 22.12.2015.
  138. ↑ al-Tirmidhi: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips (Engl. reference) Vol. 5, Book 44, Hadith 2951.
  139. ↑ a b Berg, 2000, s. 66
  140. ↑ al-Tabari: Tafsir at-Tabari. Erälauterung der Sura al-Fatiha. Amazon, 2018.
  141. ↑ a b Hämeen-Anttila 2006, s. 176–182.
  142. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 173–175.
  143. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 182–185.
  144. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 170–172.
  145. ↑ Koraani Islamopas.org.
  146. ↑ J. S.: Joitakin ajatuksia Koraanista Islamopas.org. 2000-2019.
  147. ↑ Kirsi Kokoi: Koraani - viehättävä ja runollinen käännöksenäkin Salam 3. 2010, s. 18–19. Resalat Islamilainen Yhdyskunta. Arkistoitu 25.9.2020.
  148. ↑ Taylor, A.: Kirjat jotka muuttivat maailmaa. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2010.
  149. ↑ Daniel Juslenius: Aboa vetus et nova, s. 22. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005.
  150. ↑ Suikkanen, Mikko: Yksityinen Susi - Zinetullah Ahsen Bören (1886-1945) eletty ja koettu elämä, s. 108–109, 149. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
  151. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 211–212.
  152. ↑ a b Hämeen-Anttila 1999, s. 242–245.
  153. ↑ Manifest contre le nouvel antisemitisme Le Parisien
  154. ↑ Turkey Slams Proposed French Changes to Quran Gatestone Institute

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Koraani.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Koraani&oldid=22787890”