Koripallon pelipaikat

Koripallon pelipaikat numeroituina.

Koripallon pelipaikat ovat koripalloilijoiden paikkoja pelikentällä. Koripallossa pelipaikat jaotellaan normaalisti viiteen eri paikkaan. Pelaajat pystyvät pelaamaan yleensä useaakin pelipaikkaa ottelun aikana.

Pääartikkeli: Pelintekijä

Koripallossa pallon tuo puolustuspäästä hyökkäyspäähän yleensä pelintekijä. Pelipaikan tehtäviin kuuluu pelinrakentaminen ja hyökkäyskuvioiden kertominen muulle joukkueelle. Pelintekijän tärkeimpänä ominaisuutena pidetään nopeutta.[1]

Heittävä takamies

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Heittävä takamies

Heittävän takamiehen rooliin kuulu ensisijaisesti korinteko. Pelipaikan pelaajat eivät tuo palloa yleensä hyökkäyspäähän, vaan odottavat takamiehen syöttöä. Myös tämän pelipaikan pelaajan tärkein ominaisuus on nopeus.[2]

Pieni laitahyökkääjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Pieni laitahyökkääjä

Pienen laitahyökkääjän rooli on samankaltainen heittävän takamiehen kanssa, ja välillä heittävät takamiehet voivat pudota pienen laitahyökkääjän pelipaikalle. Pienen laitahyökkääjän tärkein ominaisuus on ponnistusvoima, sillä pelipaikan pelaajilta odotetaan levypalloja.[3]

Iso laitahyökkääjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Iso laitahyökkääjä

Sentterin peliä helpottaa iso laitahyökkääjä, joka pyrkii ottamaan koripallossa levypalloja. Pelipaikan pelaaja pelaa lähellä koria sekä hyökkäys- että puolustuspäässä.[4]

Pääartikkeli: Sentteri (koripallo)

Koripallojoukkueen pisin pelaaja pelaa yleensä sentterinä. Pelipaikan tehtäviin kuuluu pisteiden teon lisäksi levypallopeli sekä vastustajan heittojen torjunta. Usein sentterit tekevät pisteensä pakittamalla koria kohti, koska pelipaikan pelaajilla on huono heitto.[5]

  • Häyrinen, Raiko & Möttölä, Matias: Unelmien NBA: Hanno Möttölän mukana maailman kovimpaan urheilusarjaan. Helsinki: Nemo, 2000. ISBN 952-5180-23-9
  1. Häyrinen & Möttölä s. 33–35
  2. Häyrinen & Möttölä s. 35–36
  3. Häyrinen & Möttölä s. 36–37
  4. Häyrinen & Möttölä s. 37–38
  5. Häyrinen & Möttölä s. 38–39