Krzysztof Kieślowski

Krzysztof Kieślowski
Krzysztof Kieślowskin rintakuva.
Henkilötiedot
Syntynyt	27. kesäkuuta 1941 Varsova
Kuollut	13. maaliskuuta 1996 (54 vuotta) Varsova
Ammatti	elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Krzysztof Kieślowski  ääntämys ^(ohje) (27. kesäkuuta 1941 Varsova – 13. maaliskuuta 1996 Varsova) oli puolalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja.^[1]

Kieślowski valmistui 1969 Łódźin elokuvakoulusta, jonne oli päässyt vasta kolmannella yrittämällä. Samasta koulusta oli valmistunut ennen häntä muun muassa Roman Polański. Kieślowski aloitti dokumentaristina, mutta siirtyi fiktioelokuvan, koska katsoi sitä kautta paremmin voivansa kuvata inhimillisen todellisuuden vajavaisuuksia. Ensimmäinen fiktiivinen elokuva oli televisiolle tehty Przejście podziemne (1973). Seuraava televisioelokuva Personel (1975) voitti Grand Prix -palkinnon Mannheimin festivaaleilla. Ohjaajan ensimmäinen kokoillan elokuva oli Arpi vuonna 1976. Amatööri (1979) on hänen alkuvaiheen tunnetuimpia teoksiaan. Kieślowskin puolalaisen tuotannon voi katsoa tarkastelevan ihmisiä kommunistisen hallinnon alaisuudessa.

Kieślowski nousi kansainväliseen tietoisuuteen televisiosarjan Kymmenen käskyä (Dekalog, 1989) myötä. Se oli kymmenosainen sarja aikamme moraalikysymyksistä.^[1] Sen kaksi osaa on myös laajennettu kokoillan elokuviksi Lyhyt elokuva tappamisesta (1988) ja Lyhyt elokuva rakkaudesta (1988).

Puolalais-ranskalainen Veronikan kaksoiselämä (1991) merkitsi ohjaajalle kansainvälisen työjakson alkua. Hänen työpareistaan se teki tunnetuksi säveltäjä Zbigniew Preisnerin, jonka 1700-luvun tyyliä mukailevat pastissisävellykset merkittiin tekaistun hollantilaissäveltäjä van den Budenmeyerin teoksiksi. Toinen Kieślowskin myöhäisvaiheen vakinainen työkumppani oli käsikirjoittaja Krzysztof Piesiewicz.

Todellista läpimurtoa Kieślowskille merkitsi niin sanottu trikolorisarja Kolme väriä (1993–94). Sen osat Sininen (1993), Valkoinen (1994) ja Punainen (1994) kuvaavat Ranskan lipun värejä, mutta ennen kaikkea Ranskan vallankumouksen arvoja vapaus, tasa-arvo ja veljeys vuosituhannen vaihteen Euroopassa.^[1] Elokuvista Sininen kertoo naisesta, Valkoinen miehestä ja Punainen naisesta ja miehestä. Elokuvasarjan osat viittaavat toisiinsa ja juonenkuljetus on osittain sisäkkäistä. Tarinoiden langat vedetään yhteen Punaisen päätösjaksossa.

Punainen toi tekijälleen parhaan ohjaajan Oscar-ehdokkuuden 1995, Sininen jakoi Kultainen Leijona -palkinnon Venetsian elokuvajuhlilla 1993 ja Valkoinen toi Kieślowskille parhaan ohjaajan palkinnon Berliinin elokuvajuhlilla 1994.

Saatuaan väritrilogiansa valmiiksi Krzysztof Kieślowski ilmoitti yllättäen lopettavansa elokuvanteon. Alkuvuodesta 1996 saatiin kuitenkin tietoja kolmen uuden elokuvan käsikirjoitushankkeesta. Tällä kertaa teeman tarjosi katolisen kirkon tulevan maailman kolmijako taivas-kiirastuli-helvetti ja ohjaajina oli määrä nähdä nousevia eurooppalaisia kykyjä. Kuolema ehätti kuitenkin ensin. Kieślowskin ”dantelaista” hanketta on siitä huolimatta jatkettu, ja saksalainen Tom Tykwer sai valmiiksi elokuvan Heaven vuonna 2002. Kieślowskin käsikirjoittajakumppani Krzysztof Piesiewicz kirjoitti käsikirjoitukset trilogian muihin osiin hänen ja Kieślowskin tekemien treatmentien pohjalta, ja ne ohjasi elokuviksi Oscar-voittaja Danis Tanovic (L'enfer / Helvetti) ja Stanislaw Mucha (Nadzieja / Toivo). Myös useissa Kieślowskin elokuvissa näytellyt Jerzy Stuhr ohjasi elokuvan Iso eläin (Duze Zwierze) Kieślowskin käsikirjoituksen pohjalta.

Suomeen Kieślowskilla oli erityissuhde. Hän opetti Taideteollisessa korkeakoulussa ohjaajaoppilaita ja teki yhteistyötä ystävänsä, dokumentaristi Jarmo Jääskeläisen kanssa. Kieślowskin maahantuodut elokuvat saivat Suomessa laajan katsojakunnan.

Kieślowski oli Cannesin elokuvajuhlien tuomariston jäsen vuonna 1989.

• The Face (1966)
• The Office (Urząd, 1966)
• The Tram (Tramwaj, 1966)
• Concert of Wishes (Koncert życzeń, 1967)
• The Photograph (Zdjęcie, 1968)
• From the City of Łódź (Z miasta Łodzi, 1968)
• I Was a Soldier (Byłem żołnierzem, 1970)
• Factory (Fabryka, 1970)
• Workers '71: Nothing About Us Without Us (Robotnicy '71: Nic o nas bez nas, 1971)
• Before a Rail (Przed rajdem, 1971)
• Between Wrocław and Zielona Góra (Między Wrocławiem a Zieloną Górą, 1972)
• Principles of Safety and Hygiene in a Copper Mine (Podstawy BHP w kopalni miedzi, 1972)
• Gospodarze (1972)
• Pedestrian Subway (Przejście podziemne, 1973)
• First Love (Pierwsza miłość, 1974)
• Curriculum Vitae (Życiorys, 1975)
• Hospital (Szpital, 1976)
• I Don't Know (Nie wiem, 1977)
• From a Night Porter's Point of View (Z punktu widzenia nocnego portiera, 1978)
• Railway Station (Dworzec, 1980)
• Talking Heads (Gadające glowy, 1980)

• Henkilökunta (Personnel, 1975)
• Arpi (Blizna, 1976)
• Kaikessa rauhassa (Spokój, 1976)
• Amatööri (Amator, 1979)
• Short Working Day (Krótki dzień pracy, 1981)
• Sattuman kauppaa (Przypadek, 1981)
• Ilman loppua (Bez końca, 1984)
• Kymmenen käskyä (Dekalog 1988)
• Lyhyt elokuva tappamisesta (Krótki film o zabijaniu, 1988)
• Lyhyt elokuva rakkaudesta (Krótki film o miłości, 1989)
• Veronikan kaksoiselämä (La Double vie de Véronique/Podwójne życie Weroniki, 1991)
• Kolme väriä: Sininen (Trois couleurs: Bleu, 1993)
• Kolme väriä: Valkoinen (Trois couleurs: Blanc/Trzy kolory: Biały, 1994)
• Kolme väriä: Punainen (Trois couleurs: Rouge, 1994)

• Krzysztof Kieślowski Elonetissä.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Krzysztof Kieślowski Wikimedia Commonsissa

• Krzysztof Kieślowski Internet Movie Databasessa. (englanniksi)

Kirjallisuus

• Kieślowski-teemanumero, Filmihullu 1/1995.
• Stok, Danusia (toim.): Kieślowski on Kieślowski; suom. Apunen, Matti. Like, 1994 ISBN 951-578-170-1 Suomalaisen laitoksen esipuhe: Matti Apunen; vuoden 2003 laitoksen jälkisanat: Jukka Hytönen.

Dokumentit

• Luc Lagier: Kieslowski: Puolalainen ohjaaja^{lähde tarkemmin?}