Kundan kulttuuri

Kundan kulttuuri oli kivikautinen metsästyskulttuuri noin 9000−5000 eaa. ^[1]. Tämä mesoliittinen kulttuuri kehittyi luultavasti Puolan alueella olleesta Swidryn peuranmetsästyskulttuurista ^[2]. Se seurasi sulavan mannerjäätikön reunaa pohjoiseen. Kundan kulttuurista levittäytyi asutusta Virosta ja Karjalankannakselta ilmeisesti myös Etelä-Suomeen.

Ennen Kundan kulttuurin muodostumista Itämeren eteläpuolella asui pääasiassa peuran metsästyksestä elantonsa saaneita ryhmiä. Niille oli yhteistä kiven käsittelytekniikat, jotka liitetään Ahrensburgin kulttuuriin. Tämä kulttuuri levisi laajalle alueelle, se alkoi lännessä Britanniasta ja loppui idässä Puolaan. Lopulta Ahrensburgin kulttuuri eriytyi joukoksi alakulttuureja, joista Brommen kulttuuri pyrki levittäytymään pohjoiseen Baltian suuntaan. ^[3] Valko-Venäjän ja Puolan seuduilla vaikutti Swidryn kulttuuri, jonka ihmiset liikkuivat peuralaumojen perässä myös pohjoiseen. Kumpikin kulttuuri alkoi levitä Baltiaan, ja ne ilmeisesti sulautuivat siellä keskenään Kundan kulttuuriksi ^[4][2]. Kundan kulttuurissa näkyvät voimakkaina monet Swidryn kulttuurin piirteet. ^[3]

Myös idempänä vaikuttaneet Butovon- ja Veretjen kulttuurit ovat niin ikään Swidryn kulttuurista eriytyneitä mesoliittisia kulttuureja ^[2]. Niiden elinpiirit sijaitsivat erillään toisistaan, mutta kiven käsittelytekniikat olivat samanlaisia. Esineistä on joskus vaikea sanoa, kumpaan kulttuuriin ne kuuluvat, ellei maantiede ohjaa. ^[3]

Kundan kulttuuriin liitettäviä löytöjä on tehty alueella, joka sisältää Viron, Latvian, Liettuan, Koillis-Puolan, Valko-Venäjän pohjoisosat, Luoteis-Venäjän, Karjalankannaksen ja Etelä-Suomen. ^[3]

Kundan kulttuurin asuinpaikkoja oli varhaismesoliittisella kaudella käytössä muun muassa Pulli (9000−8600 eaa., Viro ^[5]), Pärnun Lodja (Viro ^[6]), Kundan Lammasmägi (Viro, 8700−5000 eaa.), Veshevo 2 eli Heinjoen Tarhojenranta (Karjalankannas ^[7]), Korpilahden Antrea (Karjalankannas ^[8]), Sulagals (Latvia ^[9]), Zvejnieki 2 (Latvia ^[7]), Karaviskes 6A (Liettua ^[9]), Kabeliai 2 (Liettua, 9200−5000 eaa. ^[10]), Ristola (8600−8200 eaa., Lahti), Saarenoja 2 (n. 8600 eaa., Lappeenranta), Myllykoski (n. 8800, Orimattila ^[11]), Helvetinhaudanpelto (8400 eaa., Juankoski ^[11]). Seuraavia asuinpaikkoja ei ole vielä kytketty Kundan kulttuuriin: Jokivarsi 1 (n. 8900 eaa., Itä-Suomi ^[11]) ja Rahakangas 1 (n. 8700 eaa., Joensuu ^[11]).

Keskisellä mesoliittisella kaudella asuinpaikkoja oli käytössä muun muassa Kabeliai 2 (Liettua, 9200−5000 eaa. ^[10]), Sindi-Lodja I ja II (Viro, 7000−6500 eaa. ^[12]), Metsääre I (Viro, 7000−5000 eaa. ^[12]), Narvan Joaoru (Viro, 6500 eaa. alkaen ^[13]) ja Kundan Lammasmäe (Viro, 8700−5000 eaa.).

Muita Kundan kulttuuriin viittaavia löytöjä on tehty ainakin seuraavilla asuinpaikoilla: (Virossa ^[9]) Lepakose, Navesti, Moksi, Siimusaari, Umbus, Vortsjärven saari, Narva Siyvertsi, Vihasoo, Valge-Risti, Kõpu, Ruhnu, Võhma, Pahapili, Leie Lohu, Lalsi III, Oiu I ja II ja Ridaküla; (Venäjällä) Veliž, Ylä-Laukaa ja Tyrvälä; (Liettuassa) Pasieniai; (Puolassa) Tłokowo ja Ełk; (Valko-Venäjällä) Polotskin piiri (kaksi asuinpaikkaa) ja Verkhnedvinsk alue (yksi asuinpaikka).

Asuinpaikat valittiin käytännöllisesti läheltä vettä sekä ravinnonsaantia. Virossa mesoliittiset asuinpaikat sijaitsivat jokien ja järvien rannoilla. Myöhemmin asuttiin myös merenrannikolla. Vesistöjä käytettiin myös liikkumiseen. ^[14]

Kundan kulttuurista ei tunneta kovinkaan monta mesoliittisen asuinpaikan asumusta. Pysyvämmänkin asumuksen rakennustarvikkeet olivat pääosin orgaanista materiaalia, ja ne lahosivat käytön loputtua nopeasti pois. Ainoastaan nuotion kivet, maan noki, palaneiden paalujen jäljet sekä mahdollinen perustus säilyivät. Asumuksen paikan voi havaita epäsuorasti myös kiveä työstettäessä maahan pudonneista iskoksista. ^[15]

Liettuassa on havaittu asumuspainanteita varhaiselta mesoliittiselta kaudelta asti. Asumuksen paikalla kaivetaan loivasti syvenevä kuoppa, joka toimii maalattiana. Lattian pinta-ala oli yleensä noin 20−40 neliömetriä. ^[15]

Asumuksen ylle pystytetyn kattorakennelman materiaaleja ei tunneta. Ilmeisesti käytettiin nahkoja, turvetta ja tuohta (boreaalinen kausi). Katto saatettiin tukea paalutuksella. Usein asumuksen keskellä sijaitsi nuotion paikka. Useimmat Liettuan kivikauden asumukset olivat sellaisia. ^[15]

Liikkuva elämäntapa suosi kevyiden rakennelmien käyttöä. Pystytettäessä väliaikaista leiriä ei kaivettu kuoppaa asumuksen pohjaa varten. Jos asumuksen tyyppinä oli kota, nuotiosta ja iskoksista jäi maahan jäljet kodan purkamisen jälkeen. Tällaista asumusta on maastossa vaikea havaita. ^[15]

Kundan kulttuurissa haudat sijaitsivat aina asuinpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.

Viron Kivisaaressa Võtsjärven rannalta on dokumentoitu 20 hautaa ja paljon kynnössä levinneitä ihmisenluita. Osteologien mukaan vainajat olivat 2−35-vuotiaita lapsia, miehiä ja naisia. Ruumiit pantiin hautaan suorina. Kädet asetettiin sivuille. Vainaja oli vaatetettu. Virolaisissa Kundan kulttuurin haudoissa ei ole havaittu punamultaa. ^[16]

Latvian Zvejniekin pitkäaikaiselta asuinpaikalta on tutkittu yli 300 hautaa, joista noin 100 kuuluu mesoliittiseen kauteen. Vanhin ajoitus lienee 7150 eaa. Vainajat haudattiin suorina, usein selällään makaavina, mahdollisesti käärittyinä nahkaan ja raajat sidottuina, vaatteisiinsa puettuina ja korut vaatteisiin ommeltuina. Hauta varustettiin työ- ja metsästysvälineillä sekä ruoka-antimilla. Vainajien ilmeisesti uskottiin jatkavan elämää kuolemansa jälkeenkin. ^[16] Hauta peitettiin punamullalla ja katettiin kivillä.

• Kriiska, Aivar & Tvauri Andres: Viron esihistoria. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2007. ISBN 978-951-746-879-4
• Rankama, Tuija (toimittaja): Mesolithic Interfaces: Variability in Lithic Technologies in Eastern Fennoscandia. Saarijärvi: The Archaeological Society of Finland, 2011. ISBN 978-952-67594-0-1 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 4.11.2011). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Ostrauskas Tomas: On the Genesis of Kunda Culture – A Sorokin’s Hypothesis, comments (pdf) 2002. Archaeologiia Baltiva. (englanniksi)
• Kriiska, Aivar: Stone Age Settlement And Economic Processes In The Estonian Coastal Area And Islands, julkaisussa Coastal Estonia. Recent Advances in Environmental and Cultural History. PACT 51., s. 359-369. Rixensart, 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.11.2011). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Grinkevičiūtė, Augustina: Buildings By Data From Stone Age Settlemants In Lithuania Lietuvos Archeologija. 2005. Lietuvos istorijos institutas. (englanniksi)

Viitteet

• Egidijus Šatavičius^(lt): Brommian (Lyngby) Finds In Lithuania
• Suomessa samanaikainen Suomusjärven kulttuuri