Kuume

Kuume eli pyreksia on tila, jossa ihmisen ruumiinlämpö kohoaa aineenvaihdunnan kiihtymisen johdosta yli normaalilämpötilan.

Normaalilämpötilan lääketeellisenä määritelmänä pidetään 35,8–37,8 Celsius-astetta^[1]. Ihmisten normaalilämpötilassa esiintyy käytännössä vieläkin suurempaa yksilöllistä vaihtelua. Yhdysvalloissa tehdyissä kokeissa on havaittu, että yhdysvaltalaisten normaalilämpötilan vaihteluväli on 2,4 °C. Pieni osa vaihtelusta johtuu naisten ovulaation ajankohdasta ja siitä että keskimääräinen normaalilämpö alenee ihmisen ikääntyessä.^[2] Lisäksi on saatu viitteitä siitä, että lihavuus alentaa kehon normaalia ydinlämpöä^[3].

Kehonlämmön selittämättömän vaihtelun on havaittu lisäävän yksilön seuraavan 12 kuukauden kuolinriskiä 8,4 prosenttia jokaista 0,15 celsiusastetta kohti^[4].

Yksilön lämpötila vaihtelee myös huomattavasti eri tilanteissa. Esimerkiksi iltalämpö voi olla puoli astetta aamulämpöä korkeampi. Lisäksi melko vähäinenkin lihasrasitus nostaa ruumiinlämpöä.^[5]

Kehonlämmön merkitystä arvioitaessa on edellä mainittujen syiden vuoksi otettava huomioon myös se, onko ihmisen yleisvointi heikentynyt ja se, esiintyykö hänellä muita oireita.^[2][5][2]

Ihmisen keskiarvoisena normaalilämpötilana pidettiin aiemmin 37 Celsius-astetta. 2000-luvulla tehdyissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu keskimääräisen normaalilämpötilan laskeneen. 0,5-0,9 Celsius-astetta. Syyksi on tähän on esitetty ihmisten lihomista ja siihen liittyviä metabolisia muutoksia.^[6][7][8]

Kuume voidaan jakaa kulkunsa puolesta kolmeen ryhmään. Yhtäjaksoinen kuume (lat. febris continua) on kyseessä, kun aamu- ja iltapäiväkuumeen erotus on vähäinen. Vaihteleva kuume (febris remittens) on kyseessä, kun aamu- ja iltapäiväkuumeen erotus on suurehko eli 2 °C tai enemmän. Vuorotteleva kuume (febris intermittens) on kyseessä, kun kuumeiset ja kuumeettomat päivät vuorottelevat.

Pitkittynyt kuumeilu tarkoittaa sitä, että potilaan lämpö kohoaa ajoittain vähintään 38,3 asteeseen ja tila kestää yli kolme viikkoa. Pitkittyneestä kuumeilusta kärsivistä 15 prosentilla on reuma tai jokin muu sidekudossairaus ja 15 prosentilla jokin muu sairaus ja kuume menee ohi syyn selviämättä 15–20 prosentilla potilaista.^[9]

Kuumeen aiheuttaa ruumiin lämmöntuotannon ja lämmönkulutuksen välisestä tasapainotilasta huolehtivan selkäytimessä sijaitsevan lämpökeskuksen kiihottuminen. Tämä voi johtua esimerkiksi vereen joutuneiden bakteerien synnyttämien myrkkyjen vaikutuksesta. Kuume ei siis ole itsenäinen tauti vaan jonkin taudin olemassaolon oire: kuumeen nousu usein ilmaisee sen, että ihmisen ruumiin immuunijärjestelmä on aktivoitunut.

Kuume on yleensä merkki virus- tai bakteeritartunnoista, kuten esimerkiksi flunssasta, influenssasta, poskiontelotulehduksesta ja useista muista tulehdustiloista, angiinasta tai keuhkokuumeesta. Harvinaisempia aiheuttajia ovat tietyt syöpätaudit, kuten Hodgkinin tauti. Aina kuumeen aiheuttajaa ei saada selville, ja joillain tällaista oireilua saattaa aiheuttaa HIV tai malaria. Kuume voi myös nousta joidenkin rokotteiden antamisen jälkeen.

Flunssaksi kutsutun nuhakuumeen kuumevaihe kestää tavallisimmin 2-5 päivää^[10].

Yli 41 °C:n kuume saattaa olla vaaraksi terveydelle ja on toisinaan merkki sairaalahoidon tarpeesta. Yli 42 °C:n kuume voi olla hengenvaarallinen. Tällöin henkilön ruumiinlämpöä on laskettava esimerkiksi viileällä suihkulla tai kosteilla pyyhkeillä, joista haihtuva vesi vie lämpöä pois iholta.

Yli 40 °C:n kuume ei yleensä ole tappava mutta saattaa aiheuttaa jo huomattavaa väsymystä ja kuumekouristuksia. Sen sijaan yli 42 °C:n kuume alkaa haitata elintoimintoja jo merkittävissä määrin. Poikkeuksellisen korkeaa, yleensä noin yli 42 °C:n kuumetta, kutsutaan myös hyperpyreksiaksi, mutta tällaiselle tilalle altistutaan hyvin harvoin. Sen voi aiheuttaa mm. lämpöhalvaus tai verenmyrkytys, ja tuloksena saattaa pahimmillaan olla pysyvä elinvaurio tai kuolema. Tavallisten infektioiden aiheuttamat kuumeet eivät yleensä ylitä 41 °C, eikä niistä siten jää potilaalle pysyviä haittavaikutuksia.^[11] Yli 42 °C:n kuume katsotaan olevan vaarallinen, koska se on lähellä aivojen proteiinien hajoamislämpötilaa. Ihmisen elimistö ei pysty itse toipumaan yli 43 °C:n kuumeesta, vaan tällainen kuume vaatii kylmennystä.^lähde?

Kuumeisella henkilöllä saattaa esiintyä kouristelua ja unettomuutta. Se kuitenkin johtuu ruumiinlämpötilan nopeasta noususta eikä niinkään korkeasta lämpötilasta.^[12] Kuumekouristuksia ei kuitenkaan pidetä vaarallisina, eikä niitä tulisi estää. Lapsista muutama prosentti kokee niitä kuumetilan aikana.^[13]

Korkein mitattu kuume on 46,5 °C. Tämän koki georgialainen Willie Jones vuonna 1980.^[14]

Ihmisten keskimääräinen normaalilämpötila näyttää laskeneen. Saksassa vuonna 1850-luvulla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin terveiden osanottajien keskimääräiseksi ruumiinlämmöksi 37 celsiusastetta. Vuonna 2020 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että keski-ikäisen, keskimittaisen ja keskipainoisen yhdysvaltalaisen ruumiinlämpö oli ollut vuosina 2007–2017 enää 36,5 celsiusastetta^[6].

Vuonna 2020 julkaistussa bolivian metsästäjä-keräilijä-pienviljelijöiden keskuudessa tehdyn tutkimuksen mukaan tutkittavien keskimääräinen ruumiinlämpö oli 37 astetta vielä vuonna 2002. Se laski kuitenkin 36,5 asteeseen vuoteen 2018 mennessä. Tutkimuksessa oli lähes 5500 osanottajaa.^[7]

Sveitsissä vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että miesten keskilämpö oli enää 36,1 astetta. Hedelmällisyysikäisten naisten keskilämpö oli 36,4 ja menopaussin ylittäneiden naisten keskilämpö oli 36,3  °C. Keskilämmön havaittiin olevan voimakkaassa yhteydessä lihavuuteen liittyvien biomarkkereiden esiintymisen kanssa.^[6][7][8]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuume.

• Kuume, Terveyskirjasto.fi