Valoherkkä kenno

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Valoherkkä kenno on kuva-anturi, joka muuttaa kennopinnalle osuvat valonsäteet sähkövarauksiksi, joiden synnyttämä jännite muutetaan tyypillisesti kennoon integroidulla A/D-muuntimella digitaaliseen muotoon jatkokäsittelyä varten. Valoherkän kennon antama tieto tallennetaan esimerkiksi digitaalikamerassa muistikortille ja käytetään kuvatiedostona.

Valoherkkien kennojen suorituskykyä voidaan vertailla mittausten perusteella.

1. Vaste (engl. Responsivity), signaalin voimakkuus suhteessa syötettyyn optiseen energiaan.
2. Dynaaminen alue (engl. Dynamic range), pikselin kylläisyystaso suhteessa signaalin kynnysarvoon.
3. Tasaisuus (engl. Uniformity), pikselien yhdenmukainen vaste samoissa valaistusolosuhteissa.
4. Suljettavuus (engl. Shuttering), kyky aloittaa ja lopettaa valotus valinnaisesti.
5. Toimintanopeus (engl. Speed).
6. Windowing. Kyky käyttää vain osaa kennon sisältämistä pikseleistä.
7. Antiblooming. Kyky välttää viereisten pikseleiden ylivalotus.
8. Biasing and clocking. Häiriöjännitteiden määrä ja kellotus.
9. Toimintavarmuus (engl. Reliability) rasittavissa olosuhteissa.

Digitaalikamerat, skannerit, videokamerat ja lääketieteelliset instrumentit sisältävät valoherkkiä kennoja.

Varhaiset analogiset menetelmät käyttivät videokuvaputkia^[1], jotka perustuivat katodisädeputken tekniikkaan. Piisirulla toimivaa ratkaisua ehdotettiin IBM:llä 1960-luvun alussa ja myöhemmin tekniikkaa edistettiin Nasalla. Fairchild Semiconductorilla ehdotettiin MOS-sensoria, joka perustui MOSFET-tekniikkaan.^[2][3]

• CCD-kenno
• CMOS-kenno

• Valosähköinen ilmiö
• Valokenno