Lasten seksuaalisuus

Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Jos se on hyvin ristiriitainen ja kiistelty aihe, josta on vähän tutkimuksia (ja se on), miksi leipätekstin jälkeen puhutaan kuin kaikki lapset käyttäytyisivät samalla, ja vielä hyvin tunnetulla tavalla?

Lasten ja nuorten seksuaalisuus on hyvin ristiriitainen ja kiistelty aihe länsimaisessa seksuaalikulttuurissa. Vanhemmat pelkäävät aikuisten hyväksikäyttävän lapsia seksuaalisesti, minkä lisäksi lasten ja nuorten keskinäistä seksuaalista kanssakäymistä pidetään sopimattomana. Tutkijat ovat yhtä mieltä, että asiasta ei tiedetä tarpeeksi eikä voida sanoa edes, mikä on kulttuurisesti normaalia. Lasten seksuaalisuuteen liittyvien tabujen sekä moraalisten ja jopa laillisten ongelmien vuoksi asiaa ei ole juuri tutkittu. Tutkintaa vaikeuttaa myös tieteellisesti ansiokkaiden tutkimusten saama kärkevä poliittinen ja kulttuurinen arvostelu, jos tulokset ovat omiaan purkamaan aiheeseen liittyviä voimakkaita tabuja ja uskomuksia^[1].

Aihepiirin varhaisimpiin tutkijoihin kuului Sigmund Freud, joka julkaisi vuonna 1905 kirjan Kolme seksuaaliteoreettista tutkielmaa — tutkielmista toinen käsitteli lapsen sukupuolisuutta.^[2] Luotettavaa empiiristä tutkimustietoa asiasta ei ole sitten Alfred Kinseyn tutkimusten, jotka antoivat aiheesta runsaasti uutta tietoa.

Tutkijat pitävät yleisiä tutkimuksia usein heikkolaatuisina, koska tutkittujen lasten seksuaalinen käyttäytyminen saattaa vaihdella kulttuurin ja kasvatusyhteisön mukaan, ja lisäksi erot kehityksessä ja seksuaaliset taipumukset sinänsä saattoivat vaihdella suurestikin tutkittujen ryhmien sisällä. Useissa tutkimuksissa keskityttiin aikuisiin, jotka yrittivät muistella lapsuuttaan. Tosiasiassa tutkimukset siis saattavat kuvata hyvinkin tarkasti erilaisia käyttäytymismalleja ja seksuaalisuuden ilmenemisen muotoja, mutta esiintymistiheydestä on lähes mahdoton saada luotettavaa kuvaa.

Empiiristä tietoa lasten seksuaalisuudesta kerätään harvoin suorilla lasten haastatteluilla, koska asia on tabu.^[3] Sen sijaan tutkimuksia suoritetaan usein tarkkailemalla kolmannen osapuolen näkökulmasta ja retrospektiivisillä kertomuksilla. Lisäksi lasten seksuaalisuuden tutkimus lähes lakkasi 1980- ja 1990-luvulla pedofiliatapausten yleistymisen myötä.

Lasten seksuaalisuus riippuu siten tarkkailijan havainnoista ja tulkinnasta. Havaintoihin vaikuttaa suuresti myös kulttuurillinen käsitys aseksuaalisesta lapsesta, jonka takia lasten seksuaalisuutta ei oteta huomioon tai se väärinkäsitetään tavalliseksi lasten leikiksi. Pienen lapsen masturbointi tulkitaan helposti jonkinlaiseksi liikehäiriöksi, jota pyritään sitten turhilla tutkimuksilla diagnosoimaan^[4]. Tutkimus painottuu siis siihen, miltä lasten seksuaalisuus vaikuttaa, eikä niinkään siihen, mitä se on. Myöskään minkäänlaista tilastollista mittapuuta lasten käytökselle ei tunneta, jos sellainen edes on olemassa (esimerkki: homoseksuaalisuus).^selvennä

Seksologia on samaa mieltä siitä, että ihminen kaipaa seksuaalisten tarpeidensa tyydyttymistä syntymästä vanhuuteen asti.^lähde? Miespuolisilla sikiöillä on tiedetty olevan erektioita ja naispuolisilla orgasmeja^[5].

Alfred Kinseyn 1950-luvulla suorittamien tutkimusten mukaan lapset kykenevät saamaan orgasmeja viiden kuukauden ikäisestä ylöspäin. Tutkituista kolmevuotiaista lapsista tytöt masturboivat poikia useammin, luultavasti kehittyneempien motoristen taitojen takia. Vaginan kostumista tapahtui aivan kuten aikuisillakin naisilla. Pojat kykenivät kokemaan vain ns. kuivia orgasmeja siihen asti, kunnes esimurrosiässä heidän siementuotantonsa alkaa. Lasten ja aikuisten orgasmeissa ei ole havaittu laadullisia eroja.

Lapset tiedostavat sukupuolensa 1–2-vuotiaana.^[6][7] Sukupuolisuuden havaitseminen ilmenee sukupuolelle tavanomaisissa leikeissä.^[6] Lapset myös havaitsevat poikien ja tyttöjen sukupuolielinten erot.^[6] 3–6-vuotiaasta lähtien lapsi kykenee saamaan mielihyvää koskettelemalla sukuelimiään.^[7]

Määrällisesti lapset ja nuoret tuntuvat olevan kykenevämpiä kuin aikuiset. Pojat kykenevät moninkertaisiin orgasmeihin.^lähde? Sukuelinten koskettelu ei ole ainoa tapa, jolla lapset voivat saavuttaa orgasmin: myös reisien jännittäminen ja puristelu ja rytmikäs liikuttaminen saattaa riittää. Kinsey kuvailee kolmevuotiaalla tytöllä havaittua käytöstä:

"Maatessaan mahallaan polvet ylhäällä, tyttö aloitti lantion rytmikkään liikuttelun. Hän työnteli lantiollaan noin sekunnin välein jalkojen pysyessä paikoillaan. Eteenpäintyönnöt olivat sulavia ja rytmikkäitä tauoten vain siksi aikaa, kun tyttö korjasi lantion alla olevaa nukkea parempaan asentoon sukupuolielimiään vasten. Takaisinvedot olivat haparoivia ja pakonomaisia. Työntöjä oli 44 sarjassa, lyhyt tauko, 87 työntöä, tauko ja lopuksi 10 työntöä, minkä jälkeen liike lakkasi. Ennen orgasmia tytön hengitys kävi raskaammaksi. Kyseisinä hetkinä hän keskittyi niin intensiivisesti, ettei huomannut mitään muuta. Silmät olivat lasittuneet tiettyyn pisteeseen. Orgasmia seurasi selkeä rentoutuminen. Toinen sarja alkoi kaksi minuuttia myöhemmin, johon kuului 48, 18 ja 57 työntöä jälleen lyhyillä tauoilla. Jännityksen tiivistyessä tyttö päästi huokauksia, mutta liikkeen lakattua keho rentoutui ja tyttö lakkasi kokonaan liikkumasta."

Ilmiötä kutsutaan myös nimellä unnuttaminen.^[8]

Heti kun lasten sosiaalinen kanssakäyminen alkaa yleistyä, seksuaalinen tyydytys leviää vertaisryhmään (samanikäisiin). Lastenvälinen seksuaalinen kanssakäyminen on yleistä päiväkodeissa. Motivaationa on useimmiten seksuaalinen tyydytys toisten kehon tutkimisen jäädessä usein vähemmälle. Lapset usein menettävät mielenkiintonsa "leikkiin" tyydytettyään itsensä. Noin puolessa havaituista tapauksista kanssakäymisen kumppani oli samaa sukupuolta.

Viiden–seitsemän vuoden iässä seksuaalinen kanssakäyminen väheni. On epäselvää, aiheutuiko tämä samaan aikaan kehittyvien häpeäntunteiden lisääntymisen myötä vai jatkoivatko lapset vain toimintaansa salassa.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Eräässä tutkimuksessa, eräs henkilö ym. Pitäisi tehdä paremminkin tyyliin: "Mr. X:n järjestämässä tutkimuksessa selvisi blaa blaa. Eräs tutkimukseen osallistunut henkilö kertoi blöö blöö".

Seksuaalisia kuvitelmia eli fantasioita alkaa esiintyä kolmesta ikävuodesta eteenpäin. Kuvitelmat vaihtelevat suuresti, ja niiden yleisyys on epäselvää, mutta niillä on kuitenkin selkeä rooli lasten masturboinnissa.

Eräs aikuinen kertoi:

"Kun olin seitsemän tai kahdeksan vanha, en tiennyt muuta erektioista, kuin että niitä ilmestyi ajatellessani sitä yhtä kivaa tyttöä. Myös sängyssä kääntyminen oli erektioiden aikana vaikeaa. En tajunnut kiihottumisen tarkoitusta, mutta olin kuitenkin kiihottunut."^lähde?

Tutkijat uskovat, että seksuaaliset mieltymykset ja niiden mukana seksuaalisten fantasioiden luonne määräytyy jo hyvin nuorena ja vakioituu kehityksen myötä. Tietyt homoseksuaalit ovat kertoneet jo nuorena havainneensa mielenkiintonsa tiettyyn sukupuoleen. Myös seksuaalifantasiat ovat määräytyneet sen mukaan. Homoseksuaaliset poikalapset olivat seksuaalisessa kanssakäymisessä toisten poikalasten kanssa useammin kuin heteroseksuaaliset tyttölapset.

Seksuaaliset aktiviteetit vaihtelivat suuresti. Ne sisälsivät seksuaalisluonteisia halauksia, suutelua, sukupuolielinten tutkimista ja yksi- tai molemminpuolista itsetyydytystä. Jopa yhdyntää tai ainakin yrityksiä havaittiin, tosin lapsilla ei kovin paljon. Saksassa raportoitiin vuonna 2002 kaksikymmentä tunnettua tapausta 10-vuotiaan tytön abortista.

Lasten seksuaalisten kumppanien valinta oli huomionarvoista. Suurin osa valinnoista oli satunnaisia. Kumppanit valittiin halukkuuden ja saatavuuden perusteella, eikä aikaisempaan läheisyyteen kiinnitetty huomiota. Lasten seksuaalisuus ei kuitenkaan ole täysin satunnaista, vaan osa on myös syviä ja rakastavia suhteita.

Lasten aikaisia seksuaalisia aktiviteetteja pidetään tärkeänä pohjana myöhemmälle kehitykselle. Alle 18-kuukautisten vauvojen leikkiminen sukupuolielimillään on luotettava osoitus siitä, että vauva saa tarpeeksi fyysistä ja emotionaalista huomiota. Useat tutkimukset osoittivat, että jos vauva ei saanut tarpeeksi huomiota, myöskään sukupuolielimillä leikkimistä ei tapahtunut. Kaikki muut vauvat koskettelivat itseään.^lähde?

Lapsuudessa osoitetun intensiivisen fyysisen huomion puutteen ja myöhemmin aikuisuudessa esiintyvän väkivaltaisen käytöksen suhde on selkeä. James W. Prescott osoitti 400 alkukantaisen ihmisen tutkimuksessa, että lapset, joilta kiellettiin fyysiset huomionosoitukset tai kasvatettiin seksuaalisesti suvaitsemattomassa ympäristössä, osoittivat väkivaltaista käyttäytymistä myöhemmin. Kyseinen käytös oli harvinaista toisessa ryhmässä. Myös länsimaissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että suuri osa väkivaltaisista rikollisista tai seksuaalimurhaajista kasvoi seksuaalisesti tukahdutetussa ympäristössä.

Ruotsalaistutkimuksessa 7,1 % pojista ja 1,4 % tytöistä ilmoitti olleensa yhdynnässä ennen 13. ikävuotta.^[9]

Seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset kärsivät läpi elämänsä hyväksikäytön seurauksista ja usein jo lapsuusiässä on havaittavissa voimakasta oireilua. ^[10][11] Toisaalta lapset saattavat vaikuttaa seksuaalisesti hyväksikäytetyiltä, vaikka heillä olisi todellisuudessa muita ongelmia.^[11] Oireet voivat johtua esimerkiksi stressistä tai painajaisista.^[10]

Lapset ovat usein uteliaita tietämään, mistä vauvat tulevat.^[12] Lapset voivat tutkia uteliaina toisten lasten ja aikuisten sukupuolielimiä.^[12] Monilla lapsilla sukupuolielinten koskettelu lisääntyy, kun he ovat väsyneitä.^[12] Noin 5–7-vuotiaana lapsi tulee tietoiseksi sukupuolten välisistä eroista, ja he valitsevat samaa sukupuolta olevia leikkikavereita ja väheksyvät vastakkaisen sukupuolen edustajia.^[13] Lapset voivat lopettaa läheisen kanssakäymisen vastakkaisen sukupuolen kanssa ja tulla läheisemmäksi samaa sukupuolta olevan vanhempansa kanssa.^[12] Samaan aikaan lapset, erityisesti tytöt, oppivat sosiaalisia normeja ja välttelevät alastomuutta.^[14]

• Nuorten seksuaalisuus
• Oidipuskompleksi

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

• Freud, Sigmund: Seksuaaliteoria. (Suomentanut Erkki Puranen) Jyväskylä: Gummerus, 1971.
• Haroian, Loretta: "Child Sexual Development." Monograph prepared for student use at the Institute for Advanced Study of Human Sexuality, ca. 1985. Verkkoversio.
• Martinson, Floyd M.: "Children and Sex, Part II: Childhood Sexuality", in Bullough, Vern Leroy & Bullough, Bonnie (eds.), Human Sexuality: An encyclopedia, New York: Garland Publishing, 1994, p. 111-116.
• Martinson, Floyd M.: The Sexual Life of Children, Bergin & Garvey, 1994. ISBN 0-89789-376-X
• Weis, David L.: "Childhood Sexuality". — Robert T. Francoeur (toim.): The International Encyclopedia of Sexuality. New York: Continuum, 1997. Online Copy by the Magnus Hirschfeld Archive of Sexology (Arkistoitu – Internet Archive).
• Geoff Birky: "Ethical Treatment for All Youth: Youth sexuality"

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lasten seksuaalisuus Wikimedia Commonsissa