Liikevaihto

Liikevaihto tarkoittaa kirjanpidossa myyntituottojen summaa, josta on vähennetty arvonlisävero. Liikevaihtoon luetaan yrityksen tuotteiden ja palveluiden myynnistä saamat tulot. Myynnistä vähennetään myönnetyt alennukset ja myynnin määrään perustuvat verot (kuten arvonlisävero). Liikevaihto mittaa yrityksen liiketoiminnan laajuutta.

Tili­kauden aikana kertyneen liikevaihdon määrä esitetään tilinpäätöksessä kirjanpitolain mukaisesti laskettuna. Liikevaihdon kehitystä seurataan yrityksen sisäisessä raportoinnissa myös lyhyemmällä aikavälillä. Liikevaihto on tyypillisesti seurannan kohteena yritysten kuukausiraportoinnissa ja osavuosiraportoinnissa.

Kirjanpitolain mukaan liikevaihtoon luetaan kirjanpitovelvollisen varsinaisen toiminnan myyntituotot, joista on vähennetty myönnetyt alennukset sekä arvonlisävero ja muut välittömästi myynnin määrään perustuvat verot. Varsinainen toiminta on yrityksen tarkoitusta toteuttavaa jatkuvaa ja suunnitelmallista tuotteiden tai palveluiden yleensä voitolliseksi tarkoitettua myyntitoimintaa. Varsinaiseksi toiminnaksi katsotaan myös toiminta, joka on tosiasiallisesti vakiintunut kirjanpitovelvollisen varsinaiseen toimintaan liittyväksi, vaikka se ei alkujaan olekaan ollut varsinaista toimintaa.

Kirjanpitolain mukaan tuottojen kirjaamisessa erotetaan varsinaisesta toiminnasta koituneet tuotot, jotka kirjataan liikevaihtoon, sekä muut tuotot ja satunnaiset tuotot, jotka kirjataan erikseen. Näin menetellään, jotta sidosryhmät voisivat seurata ja ymmärtää varsinaisen liiketoiminnan kehitystä.

Liikevaihdon merkitystä liiketoiminnan taloudellisessa analyysissä voidaan parhaiten ymmärtää tarkastelemalla sitä osana tuloslaskelmaa. Tuloslaskelma on taloudellisen yhteisön kannattavuuslaskelma, jonka muoto on lakisääteinen. Tuloslaskelman tarkoitus on antaa yhteisön sidosryhmille mahdollisuus arvioida yhteisön kannattavuutta ja taloudellista tilaa. Tuloslaskelma on tilinpäätöksen dokumentti, joka esittää tilikaudelle kuuluvat tulot eli tuotot ja tilikaudelle kuuluvat menot eli kulut. Tuloslaskelman periaate on esittää tuotot, joista kulut vähennetään määrätyssä järjestyksessä. Tilinpäätöksen tuloksena saadaan tilikauden tulos, joka esittää omistajien varallisuuden muutoksen.

Tuotot ovat tilikaudelle kuuluvia tuloja. Tuloslaskelmassa tulon katsotaan olevan tilikaudelle kuuluvaa tuottoa, jos tuote on luovutettu asiakkaalle tilikauden aikana. Kulut ovat tilikaudelle kuuluvia menoja. Meno jaksotetaan tilikaudelle, jos menoa vastaava tulo katsotaan syntyneen tilikauden aikana eikä menon odoteta enää tulevaisuudessa kartuttavan tuloja. Tätä kutsutaan meno tulon kohdalle -periaatteeksi. Se osa menoista, joiden vastaavat tulot ovat vielä saamatta, kirjataan taseeseen aktivoiduksi odottamaan tulevaisuudessa kertyviä tuloja.

Tuloslaskelman kaava on annettu kirjan­pito­asetuksessa.^[1] Yritykset voivat tehdä kululajikohtaisen tai toimintokohtaisen tuloslaskelman. Molempien tuloslaskelmien pääkohdat esitetään alla. Kululajikohtainen tuloslaskelma on yleisimmin käytetty tuloslaskelma. Kirjanpitoasetuksessa annetaan tuloslaskelman kaavat myös seuraaville yhteisöille: aatteellinen yhdistys, säätiö, kiinteistö, ammatinharjoittaja.

Liiketoiminnan muiden tuottojen erää on yleensä tulkittava varsin laajasti. Siihen luetaan kaikki sellaiset tuottoerät joilla on yhteyttä kirjanpitovelvollisen varsinaiseen suoritetuotantoon kuulumatta kuitenkaan siihen. Jos tietty liiketoiminnan muu tuottoerä sen sijaan on toistuvaa ja jo budjetoinnissa ennakoitavissa, tuottoerän luonne lähestyy jo varsinaista suoritetuotantoa ja tulee siten kirjata liikevaihtoon. Huomataan, että muiden tuottojen määrittely ei ole mitenkään yksiselitteinen.

Kirjanpitolain mukaan satunnaiset erät perustuvat kirjanpitovelvollisen varsinaisesta toiminnasta poikkeaviin, kertaluonteisiin ja olennaisiin tapahtumiin. Esimerkiksi liikevarallisuuden kuten yrityksen omassa käytössä olleen kiinteistön, toimitilaosakkeen ja koneen myyntivoitto esitetään yleensä liiketoiminnan muissa tuotoissa tai liiketoiminnan muissa kuluissa. Myyntivoitto tai -tappio on satunnainen erä, jos omaisuutta myydään lopettamistoimien yhteydessä toimialalta, jolla yrityksen toiminta on päätetty lopettaa.

Liikevaihto on liiketoiminnan koon ja laajuuden mitta. Liikevaihdon muutosprosenttia käytetään ilmaisemaan liiketoiminnan kasvua tai supistumista. Liikevaihdon muutosta ennakoiva suure on tilauskanta, joka on yrityksen sopimien toimittamattomien tilausten arvo. Tilauskannan kehityksen perusteella voidaan ennakoida liikevaihdon kehitystä.

Liikevaihto liiketoiminnan koon mittana ei ole mitenkään yksiselitteinen käsite. Kokovertailut esimerkiksi pääoma- , työ-, raaka-aine- ja osaamisvaltaisten liiketoimintojen välillä eivät johda kovinkaan hyviin päätelmiin, jos vertailu perustuu vain liikevaihdon vertailuun. Tästä syystä kokovertailussa käytetään usein myös muita mittoja kuten henkilöstömäärää, omaisuuserittelyä eli tasetta, voiton määrää jne.

Liikevaihto on kausikohtaisen kannattavuuslaskennan lähtökohta. Yritysten sisäisessä laskennassa käytetään katetuoton käsitettä tai lyhyemmin puhutaan katelaskennasta. Kate on kannattavuuden suure, joka saadaan vähentämällä tuotoista kustannuksia. Laskennassa voidaan saada erilaisia katesuureita sen mukaan, mitä kustannuksia tuotoista vähennetään. Katteen suuruus eli rahamääräinen arvo kertoo, kuinka paljolla voidaan kattaa muita kustannuksia ja voittoa. Katelaskenta kuuluu yrityksen sisäisen laskennan piiriin mistä syystä sen käyttö ja menettelytavat ovat yrityksen omien tarpeiden ja valintojen mukaisia. Katelaskentaa sovelletaan sekä toiminnan että yksittäisten tuotteiden kannattavuustarkasteluissa. Kannattavuustarkastelun yleinen vaatimus, jonka mukaan tuotoista pitää vähentää vain tuottojen aiheuttamat kustannukset, pätee myös katelaskennassa.

Katelaskennan tyypillinen muoto on seuraava:

Katelaskelma esitetään yleensä absoluuttisena ja suhteellisena. Absoluuttinen laskelma tarkoittaa rahamääräistä laskelmaa. Suhteellisessa laskelmassa katelaskelman erät suhteutetaan kokonaistuottoon eli liikevaihtoon, joka saa arvon 100 % ja muut erät ilmoitetaan prosenttiosuuksina tästä. Suhteellisesti ilmoitettu kannattavuus lisää vertailtavuutta kannattavuustarkasteluun, koska siinä on liiketoiminnan koon eli volyymin vaikutus ja vaihtelu eliminoitu.

Liikevaihto on käsite, jolle on lakisääteinen määritelmä. Tästä syystä on ymmärrettävää, että käytössä on lähes samaa tarkoittavia käsitteitä. Samaa tarkoittava ilmaisu on myyntituotot, jota termiä on käytetty liikevaihdon määrittelyssä. Usein tuotekohtaisissa kannattavuustarkasteluissa käytetään ilmaisua tuotteen myyntituotot eikä tuotteen liikevaihto. Tuottavuustarkasteluissa käytetään yleensä termiä tuotos liikevaihdon sijasta vaikka tosiasiallisesti ne tarkoittavat samaa.

Pienet kirjanpitovelvolliset voivat jättää liikevaihdon pois tuloslaskelmastaan. Tällöin on esitettävä bruttotulos. Kululajikohtaisessa tuloslaskelmassa bruttotulos saadaan laskemalla yhteen tuloslaskelman erät 1–5. Toimintokohtaisessa tuloslaskelmassa lasketaan yhteen erät 1–3 ja 6.^[2]

Bruttotuloskaavan etuna on, että yrityksen liikevaihto ja myyntikate jäävät yrityksen omaan tietoon.^[3] Myynnin määrän ja myyntikatteen voi siis salata esimerkiksi kilpailevilta yrityksiltä.

• Kirjanpitoasetus finlex.fi.

• Käsitteet ja määritelmät – Liikevaihto Tilastokeskus.