Pituusmerkki

Latinalaisen kirjaimiston täydennyksiä Āā Àà Ää Åå Ãã Ĉĉ Čč Ćć Çç Ðð Đđ Ɖɖ Éé Êê Ƒƒ Ğğ Ĝĝ Ǧǧ Ġġ Ĥĥ Ħħ Ïï İi Ǩǩ Ŀŀ Łł Ŋŋ Ńń Ññ Ơơ Ôô Őő Õõ Ōō Öö Øø Řř ſ Ŝŝ Šš Şş Ŧŧ Þþ Ůů Ŭŭ Űű Üü Ŵŵ Ƿƿ Ȳȳ Źź Žž Żż Ʒʒ Ligatuureja Ææ IJ ij Œœ ß Tarkkeita ´ ` ^ ˇ ¨ ˜ ¯ Luettelo kirjaimista

Pituusmerkki ( ¯ ) on kirjaimen yläpuolelle lisättävä tarke. Siitä käytetään myös nimeä makron, joka on peräisin kreikan sanasta μακρός (makros) ’suuri’. Sillä on merkitty alun perin kreikan kielen pitkiä vokaaleja, mutta sen käyttö on laajentunut ajan myötä myös muihin kieliin ja muihin käyttötarkoituksiin.

Pituusmerkkiä käytetään erityisesti pitkien vokaalien sekä toonien merkitsemiseen.

Pituusmerkkiä käytetään pitkien vokaalien merkitsemiseen havaijissa, latviassa, liettuassa, liivissä ja maorissa. Sitä käytetään sanakirjoissa usein myös muinaiskreikan ja latinan pitkien vokaalien merkitsemiseen. Näiden lisäksi sitä käytetään samaan tarkoitukseen japanin Hepburn-järjestelmän mukaisessa latinisaatiossa ja sanskritin IAST-standardin mukaisessa translitteroinnissa.

Havaijissa pituusmerkkiä kutsutaan nimellä kahakō. Se on peräisin sanoista kaha ’merkki’ ja kō ’pitkä’. Sitä kutsuttiin aikaisemmin nimellä mekona, joka on havaijin kieleen mukautettu muoto alkuperäisestä kreikan sanasta makros. Pituusmerkki esiintyy kirjaimissa ā, ē, ī, ō ja ū ja se ilmaisee, että kyseinen vokaali ääntyy pitkänä.

Latviassa pituusmerkki esiintyy neljässä vokaalissa: ā, ē, ī ja ū. Se osoittaa, että vokaali ääntyy pitkänä.

Liettuan ainut kirjain, jossa on pituusmerkki, on ū /uˑ/. Pituusmerkki osoittaa, että vokaali ääntyy pitkänä. Liettuassa on myös muita pitkiä vokaaleja, mutta niiden merkitsemiseen käytetään ogonekia, joka ennen osoitti äänteen nasaalisuutta, sekä yhdessä tapauksessa yläpuolista pistettä. Muut pitkää vokaalia osoittavat kirjaimet ovat ą /ɐˑ/, ę /æˑ/, ė /eˑ/, į /iˑ/, y /iˑ/ ja ų /uˑ/.

Maorissa on viisi kirjainta, joissa on pituusmerkki: ā, ē, ī, ō ja ū. Niillä merkitään maorin viittä pitkää vokaalia. Maorissa pituusmerkkiä kutsutaan nimillä pōtae ’hattu’ ja tohuto.

Pituusmerkkiä käytetään pinyin-järjestelmän mukaisessa mandariinikiinan latinisaatiossa ensimmäisen toonin merkkinä. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa pituusmerkki osoittaa keskitoonia.

Pituusmerkkiä käytetään latinalaisessa, kreikkalaisessa ja kyrillisessä kirjaimistossa. Unicode-merkistöön sisältyvät seuraavat koostemerkit, joissa on pituusmerkki:

Pituusmerkin sisältävien koostemerkkien tuottamista varten on laajennettuun suomalaiseen näppäimistöön lisätty erityinen tarkenäppäin, joka liittyy samaan näppäimeen kuin perinteinen treeman (¨) tarkenäppäin (Å-kirjaimen oikealla puolella). Pituusmerkki-kirjaimen voi tuottaa painamalla ensin treeman näppäintä yhdessä sekä AltGr-näppäimen että vaihtonäppäimen kanssa ja sitten erikseen kantakirjaimen näppäintä (tarvittaessa yhdessä vaihtonäppäimen kanssa):

AltGr·⇧ Shift·¨ + A → ā

AltGr·⇧ Shift·¨ + ⇧ Shift·A → Ā

Tarkenäppäin ei ensi painalluksella näytä tekevän mitään, mutta se jättää järjestelmän odottamaan seuraavaa näppäilyä, joka kertoo, mihin kirjaimeen pituusmerkki on tarkoitus liittää. Teknisesti tarkenäppäin väliaikaisesti muuttaa näppäinasettelua, niin että seuraavaksi painettava näppäin ei tuotakaan tavanomaista kirjainta vaan siihen perustuvan koostemerkin.

Joskus koostemerkkiin voi sisältyä kaksikin tarketta. Tällaisen merkin kirjoittaminen ei välttämättä onnistu edes laajennetulla näppäimistöllä, mutta ainakin joissain Linux-järjestelmissä (esim. Debian 5.0) se on mahdollista painamalla ensin ylemmän tarkkeen tuottavaa näppäinyhdistelmää, sitten alemman tarkkeen näppäinyhdistelmää ja lopulta kantakirjaimen näppäintä.

´ + AltGr·⇧ Shift·¨ + E → ḗ

AltGr·⇧ Shift·¨ + AltGr·. + R → ṝ

Pituusmerkki-kirjaimen ei aina tarvitse olla koostemerkki, sillä Unicode-merkistöön sisältyy myös niin sanottu yhdistyvä pituusmerkki (U+0304, engl. combining macron),^[1] jonka voi liittää periaatteessa mihin tahansa kantamerkkiin. Yhdistyvä tarke on kirjoitusmerkki, joka ei vie rivillä lainkaan tilaa vaan asemoituu edeltävän kirjoitusmerkin yläpuolelle; esimerkiksi tässä ā on muodostettu tavallisesta a-kirjaimesta (U+0061) ja sen perään lisätystä yhdistyvästä pituusmerkistä. Fontista ja ohjelmistosta tosin riippuu, miten hyvin yhdistyvä tarke käytännössä osuu kohdalleen, ja jos fontissa ei ole lainkaan yhdistyvää pituusmerkkiä, kantamerkin perässä voi sen sijaan näkyä puuttuvaa merkkiä osoittava nelikulmainen korvikekuvio.

Joissain laajennettua suomalaista näppäimistöä käyttävissä Linux-järjestelmissä (esim. Debian 5.0) yhdistyvän pituusmerkin voi kirjoittaa painamalla ensin erityistä yhdistelmänäppäintä (jollaisena usein toimii oikeanpuoleinen Windows-näppäin) ja sen jälkeen tarkenäppäintä kaksi kertaa peräkkäin:

Yhdistelmä + AltGr·⇧ Shift·¨¨

Yhdistyvän pituusmerkin lisäksi Unicode merkistössä on yhdistyvä yläviiva (U+0305, engl. combining overline),^[1] joka on määritetty hieman pitemmäksi kuin pituusmerkki. Perättäisiin kantamerkkeihin yhdistyvien yläviivojen pitäisi periaatteessa muodostaa yhtenäinen pitkä y̅l̅ä̅v̅i̅i̅v̅a̅, mutta fontista, kantakirjainten leveydestä ja tekstin välistyksestä riippuu, tapahtuuko niin käytännössä.

Latin 1 ‑merkistöön sisältyy myös erillinen pituusmerkki (¯ U+00AF, engl. macron tai toisinaan overline, overbar),^[2] joka ei ole tarke vaan itsenäinen rivin yläosaan asemoituva vaakaviiva. Joissain fonteissa se näyttää aivan samanlaiselta kuin pituusmerkki-tarke ilman kantakirjainta, mutta toisinaan se on selvästi pitempi, joten fontista riippuen useasta perättäisestä pituusmerkistä (¯¯¯¯¯) muodostuu joko katkonainen tai yhtenäinen pitkä yläviiva. Laajennetulla suomalaisella näppäimistöllä erillinen pituusmerkki voidaan tuottaa painamalla tarkenäppäimen jälkeen välilyöntinäppäintä tai painamalla tarkenäppäintä kaksi kertaa peräkkäin:

AltGr·⇧ Shift·¨ + Välilyönti → ¯

AltGr·⇧ Shift·¨¨ → ¯

Unicode-merkistössä on lisäksi niin sanottu tarkkeenomainen pituusmerkki (ˉ U+02C9, engl. modifier letter macron),^[3] joka on yleensä aivan samannäköinen kuin pituusmerkki-tarke ilman kantakirjainta. Se on tarkoitettu käytettäväksi lähinnä kielitieteellisissä yhteyksissä. Sen suhde Latin 1 ­‑pituusmerkkiin on kuitenkin epäselvä, sillä niiden mahdollista merkityseroa ei ole Unicode-standardissa täsmennetty.

• Jukka K. Korpela: Kirjainten tarinoita (PDF) jkorpela.fi. 18.1.2010. Viitattu 15.8.2010.

• Eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkieliset nimet (HTML) (Suomennostyö on tehty Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:n taloudellisella avustuksella, mutta julkaisua ei ole vahvistettu SFS-standardiksi.) 2004. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitos. Arkistoitu 19.9.2010. Viitattu 15.8.2010.