Maksuvalmius

Maksuvalmius tarkoittaa yrityksen rahan riittämistä sen maksuvelvoitteiden maksamiseen joka hetki. Maksuvalmius merkitsee, että yritys pystyy suoriutumaan maksuvelvoitteistaan näiden tullessa maksuun. Jos yritys ei ole maksuvalmis mutta saa lisärahoitusta, sille voi tulla maksuviiveitä tai maksuhäiriöitä. Jos yritys ei pysty hankkimaan lisärahoitusta selviytyäkseen rästeistä, siitä tulee maksukyvytön.^[1]

Maksuvalmiuden selvittäminen on tärkeää suunniteltaessa esimerkiksi investointeja tai hankittaessa lisää lainaa rahoituslaitoksilta.

Varantoperusteisella (staattisella) maksuvalmiudella tarkoitetaan yrityksen mahdollisuuksia selviytyä lyhyellä aikavälillä maksuun tulevista velvoitteista sen hetkisten likvidien varojensa avulla. Staattinen maksuvalmius kuvaa yhtiön rahoituspuskuria. Se ei ota huomioon tuloja ja menoja.^[1]

Virtaperusteisella (dynaamisella) maksuvalmiudella puolestaan tarkoitetaan tulorahoituksen riittävyyttä juoksevien maksuvelvoitteiden maksamiseen vastakohtana staattiselle maksuvalmiudelle. Jos yrityksen tulorahoitus ei riitä edes lyhytvaikutteisiin menoihin ja voitonjakoon, on sillä heikot mahdollisuudet jatkaa toimintaa pidemmällä aikavälillä.^[1]

Rahoituspuskuri ja tulorahoitus ovat toisiaan täydentäviä maksuvalmiuden tekijöitä. Tulorahoitus ei ole ratkaiseva, jos yrityksellä on sillä hetkellä riittävä rahoituspuskuri. Toisaalta yritys voi joutua maksuvalmiusvaikeuksiin, jos rahoituspuskuri on puutteellinen eikä tulorahoitus kata vajetta.

Maksuvalmiutta mitataan tunnusluvuilla quick ratio, current ratio, rahoitustulosprosentti, rahoitusjäämäprosentti ja ostovelkojen kiertoaika.^[1] Tunnusluvut perustuvat yrityksen lakisääteisesti antamiin tilinpäätöstietoihin ja tuloslaskelmaan.

Pääartikkeli: Quick ratio ja Current ratio

Quick ratio ja current ratio mittaavat yrityksen varantoperusteista maksuvalmiutta tilinpäätöshetkellä.

Seuraavat tunnusluvut mittaavat virtaperusteista maksuvalmiutta:^[1]

Rahoitustulosprosentti = 100 × Rahoitustulos / Liiketoiminnan muut tulot

Rahoitusjäämäprosentti = 100 × Rahoitusjäämä / Kassaanmaksut liiketoiminnan tuotoista

Rahoitustulosprosentti on tehokas maksukyvyttömyyden ennakoija. Kriittinen arvo on tilastojen mukaan nolla toimialasta riippumatta. Negatiivinen rahoitustulosprosentti osoittaa, ettei tulorahoitus riitä kattamaan lyhytvaikutteisia kuluja ja voitonjakoa. Yritys joutuu kattamaan ne ulkopuolisella rahoituksella ainakin osittain.^[1]

Rahoitusjäämäprosentilla ei ole kriittistä arvoa. Sen arvo on epävakaa ja heilahtelee maksukykyisilläkin yrityksillä.^[1]

Jos ostot ovat yrityksen toiminnalle olennaisia, maksuvalmiuden kiristyminen näkyy ostovelkojen kasvuna. Näin käy, jos yritys joutuu venyttämään ostolaskujensa maksuaikaa. Tilastojen mukaan kiertoajan kriittinen arvo on noin 100 päivää. Tätä pidemmät kiertoajat voivat viitata maksuvalmiusvaikeuksiin, jos myös muut maksuvalmiuden tunnusluvut viittaavat niihin.^[1]

Ostovelkojen kiertoaika = 365 × Ostovelat / (Ostot + Ulkopuoliset palvelut)

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Rahoituslaitosten tarpeeseen on tuloslaskelmasta laskettavissa myös korkokulujen hoitokate.

${\displaystyle {\mbox{Korkokulujen hoitokate}}={\frac {\mathrm {Voitto~ennen~korkoja~ja~veroja} }{\mathrm {Korkokulut} }}}$

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Jos yrityksellä on maksuvalmiusongelmia, on sillä kolme vaihtoehtoa selvitä tilanteesta:

• 1. Kassaanmaksujen nopeuttaminen
• 2. Kassastamaksujen lykkääminen
• 3. Lisälainan neuvotteleminen

• Likviditeetti
• Maksukyky
• Tilinpäätösanalyysi