Matti Rossi

Tämä artikkeli käsittelee kirjailijaa. Valtiopäivämies Matti Rossista on eri artikkeli.
Matti Rossi
Matti Rossi 1960-luvulla.
Matti Rossi 1960-luvulla.
Henkilötiedot
Koko nimi Matti Mikael Rossi
Syntynyt13. huhtikuuta 1934
Sortavala
Kuollut3. heinäkuuta 2017 (83 vuotta)
Helsinki
Kirjailija
SalanimiOlavi Kokko
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Matti Mikael Rossi (kirjailijanimi myös Olavi Kokko, 13. huhtikuuta 1934 Sortavala – 3. heinäkuuta 2017 Helsinki[1]) oli suomalainen kirjailija ja suomentaja.[2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Rossin vanhemmat olivat jääkärikapteeni Mikko Rossi ja Vera Salmes. Rossi opiskeli Edinburghin yliopistossa kieltä ja kirjallisuutta 1956, oli Fulbright-stipendiaattina 1957–1959 ja suoritti Master of Arts -tutkinnon Pennsylvanian yliopistossa 1959. Helsingin yliopistosta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1960. Akateemisella urallaan Rossi oli British Councilin stipendiaattina 1960–1961. Hän tutki Birminghamin yliopiston Shakespeare Institutessa 1500–1600-luvun metafyysistä runoutta ja saarnoja.

Rossi työskenteli ohjelma-assistenttina BBC:n maailmanpalvelun suomenkielisellä osastolla Lontoossa 1961–1966. Kulttuurivihkojen vastaavana toimittajana hän työskenteli 1978–79, minkä jälkeen hän työskenteli vapaana kirjailijana ja suomentajana. Rossi suomensi muun muassa William Shakespearen näytelmiä sekä latinalaisamerikkalaista kirjallisuutta ja sai tästä työstä vuonna 2007 kääntäjien valtionpalkinnon.[3]

Rossi toimi kesken jääneen kauden SKDL:n kunnanvaltuutettuna Rautalammin kunnanvaltuustossa 1976–1978. Myöhemmin Rossi vaikutti Suomen kommunistisessa puolueessa ja oli puolueen ehdokkaana vaaleissa 2000-luvulla. SKP:n 1970- ja 1980-luvun hajaannuksessa Rossi lukeutui vähemmistöön jääneeseen puolueoppositioon eli niin sanottuihin taistolaisiin.

1970-luvulla Rossi kirjoitti runsaasti tekstejä vasemmistolaiselle laululiikkeelle Kaj Chydeniuksen ja Eero Ojasen sävellyksiin. Hänen sanoituksensa tulivat tunnetuiksi Agit Prop -yhtyeen ja KOM-teatterin kuoron esittäminä.[4] Hänen sanoittamiinsa kappaleisiin kuuluu muun muassa Jos rakastat.[5]

Rossi on kirjoittanut kirjan Raunioista nousee Donbass, jonka vuonna 2015 julkaisi Donetskin kansantasavallan suurlähetystö ja Johan Bäckman Publications. Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen luonnehti teosta venäläismieliseksi propagandaksi.[6]

Matti Rossi kuoli Helsingissä pitkäaikaisen sairauden murtamana. Rossin ura kirjailijana ja kääntäjänä jatkui hänen viimeisiin elinvuosiinsa saakka.[4]

Dénes Kissin tapaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rossi ilmiantoi Suomessa huhtikuussa 1975 vierailleen unkarilaisen kirjailijan Dénes Kissin Unkarin Kirjailijaliitolle neuvostovastaisen mielipiteen esittämisestä. Keskustellessaan suomalaisten kirjailijoiden kanssa Kiss oli kysynyt, kummasta fasismista oli kyse – mustasta vai punaisesta.[7] Tapauksesta nousi kohu jo tuoreeltaan. Suomen Kirjailijaliitto lähetti Unkarin Kirjailijaliitolle kirjeen, jossa osoitettiin Rossin väitteet perättömiksi, ja eräät kirjailijat vaativat jopa Rossin erottamista Suomen Kirjailijaliitosta. Lehdistössä Rossi joutui asian vuoksi todellisen syytösryöpyn kohteeksi. Todisteita siitä, että Kissille olisi koitunut asiasta haittaa, ei silloin kuitenkaan saatu, vaikka huhuja asiasta liikkuikin runsaasti.[8] 1990-luvulla kirjoittamassaan kirjeessä Kiss kertoo, että ilmianto ei ollut harmiton, koska hän joutui kotimaassaan julkaisukieltoon ja kuulusteluihin.[9] Vuonna 1997 Kiss kirjoitti asiasta selvityksen, joka Rossin mukaan pudotti pohjan ”valheilta ja huhuilta joita on levittänyt joukko suomalaisia kirjailijoita, jotka eivät ole välittäneet ilmoittautua”.[10] Suomen Kuvalehdessä (50/1997) julkaistun kirjoituksensa mukaan Kiss eli jonkin aikaa epävarmuudessa ja pelkäsi mahdollisia seurauksia. Presidentti Kekkonen lähetti Budapestiin valtiosihteerinsä toimimaan Kissin eduksi. Kissin teoksia julkaistiin Unkarissa normaalisti vuodesta 1977 eteenpäin kuusi teosta 1970-luvun lopulla ja kolmetoista teosta 1980-luvulla. Käännöksinä Kissiä on julkaistu Unkarin ulkopuolella kirjallisuuslehdissä muun muassa suomeksi ja venäjäksi.

Asia nousi uudelleen otsikoihin yli 30 vuotta myöhemmin, kun kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz arvosteli vuonna 2007 voimakkaasti valtionpalkinnon myöntämistä Rossille tämän ilmiannon vuoksi.[11] Zyskowicz jätti palkinnon myöntäneelle kulttuuriministeri Stefan Wallinille asiasta kirjallisen kysymyksen,[12] koska Rossi ei ollut osoittanut katuvansa toimintaansa. Zyskowicz piti tapausta vakavana kulttuuri- ja ihmisoikeusrikoksena sekä täysin verrattavana natsi-Saksassa ja sen miehittämillä alueilla juutalaisia vastaan tehtyihin ilmiantoihin. Vastauksessaan Wallin sanoi, ettei hän ollut palkintoa myöntäessään tiennyt Kissin tapauksesta ja korosti palkinnon olevan ennen kaikkea tunnustus Rossin pitkäaikaisesta työstä kääntäjänä. Samalla hän kuitenkin tuomitsi Rossin tekemän ilmiannon pitäen valitettavana, ettei Rossi ollut harkinnut toimintansa moraalista puolta.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset nimellä Olavi Kokko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuolleet eivät juorua: Dekkari. Tutkimus eräiden mahdollisuuksien ulottuvuuksista. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-7197-9
  • Murha kuntopolun mutkassa. Helsinki: Tammi, 1989. ISBN 951-30-9115-5
  • Varo valhetta, matkamies: Dekkari, omistettu Mercuriukselle, talouden ja varjotalouden yhteiselle jumalalle. Helsinki: Tammi, 1990. ISBN 951-30-9533-9
  • Luvattu maa: Virolaisen gangsterin seikkailut Luvatussa maassa. Helsinki: Tammi, 1992. ISBN 951-31-0063-4
  • Kahdeksan kuningattaren peli. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0789-2
  • Mies varjoista. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-1036-2

Valikoima suomennoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Matti Rossin tekemistä suomennoksista.

Rossi tunnetaan varsinkin Shakespearen ja espanjankielisen kirjallisuuden suomentajana.

  • Federico García Lorca: Runoja. Esittely Francisco Carregui. Otava 1963
  • Mario Vargas Llosa: Kaupungin koirat: Romaani. Otava 1966. (Alkuteos La ciudad y los perros.)
  • Federico García Lorca: Andalusian lauluja. Esittely Francisco Carregui. Otava 1967. (Alkuteos Libro de poemas.)
  • Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys. WSOY 1971. (Alkuteos Cien años de soledad.)
  • Manuel Scorza: Rummunlyöntejä Rancasin puolesta eli mitä tapahtui kymmenen vuotta ennen kuin eversti Marruecos perusti Chinchen uuden hautausmaan. Gummerus 1974. (Alkuteos Redoble por Rancas.)
  • Manuel Scorza: Agapito Roblesin kirjava viitta. Gummerus 1978. (Alkuteos Cantar de Agapito Robles.)
  • Carlos Fuentes: Lohikäärmeen pää. Gummerus 1980. (Alkuteos La cabeza de la hidra.)
  • William Shakespeare: Henrik IV 1–2. Esipuhe Irmeli Niemi. WSOY 2004. (Alkuteokset The history of king Henry the fourth ja The second part of Henry the fourth, continuing to his death, and coronation of Henry the fifth.)
  • William Shakespeare: Macbeth. Esipuhe Ralf Långbacka. WSOY 2004
  • William Shakespeare: Rikhard III. Esipuhe Kalle Holmberg. WSOY 2004. (Alkuteos The tragedy of king Richard III.)
  • William Shakespeare: Juhannusyön uni; essee Theseus ja kesäyön uni Mirkka Rekola. Esipuhe Nely Keinänen. WSOY 2005. (Alkuteos A midsummer night's dream.)
  • William Shakespeare: Kuningas Lear. Esipuhe Matti Rossi. WSOY 2005. (Alkuteos The history of King Lear.)
  • William Shakespeare: Henrik VI 1–3. Esipuhe Tuomas Heikkilä (1. osa), Ritva Siikala (2. ja 3. osa). WSOY 2007, 2010. (Alkuteos Henry VI.)
  • William Shakespeare: Kuningas Juhana. Esipuhe Arto Luukkanen. WSOY 2008. (Alkuteos King Johan.)
  • William Shakespeare: Henrik V. Esipuhe Kimmo Katajala. (Alkuteos King Henry V.)
  • William Shakespeare: Myrsky. Esipuhe Marjo Kaartinen. WSOY 2010. (Alkuteos The tempest.)
  • William Shakespeare: Hamlet. Esipuhe Ralf Långbacka. WSOY 2013. (Alkuteos Hamlet.)
  • William Shakespeare: Antonius ja Kleopatra. Esipuhe Jaana Toivari-Viitala. WSOY 2013. (Alkuteos Anthony and Cleopatra.)
  • William Shakespeare: Othello: Venetsian mauri. Esipuhe Kirsikka Moring. WSOY 2013. (Alkuteos Othello, the moor of Venice.)

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kirjailija Matti Rossi on kuollut Kulttuurivihkot. 5.7.2017. Viitattu 5.7.2017.
  2. ↑ Kalemaa, Kalevi: ”Rossi, Matti (1934–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 381–382. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Kirjallisuuden valtionpalkinnot Jari Järvelälle ja Matti Rossille 8.5.2007. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 9.12.2014. Viitattu 22.10.2011.
  4. ↑ a b Lehtinen, Nina: Matti Rossi oli Agit Propin sanoittaja. Aamulehti 7.7.2017, s. B9. Alma Media Finland.
  5. ↑ Fenno — Suomen Äänitearkisto ry:n levytietokanta 1901–1999 | Musiikkiarkisto fenno.musiikkiarkisto.fi. Viitattu 20.4.2021.
  6. ↑ Halminen, Laura: Huono propaganda nousee raunioista. Helsingin Sanomat, 24.7.2015, s. B 2–3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.7.2015.
  7. ↑ Selvyyden vuoksi, Matti Rossin kirje Unkarin kirjailijaliitolle 11.4. 1975 agricola.utu.fi. Viitattu 22.10.2011.
  8. ↑ Mitä-Missä-Milloin: Kansalaisen vuosikirja 1976, s. 87−88. Helsinki: Otava, 1975.
  9. ↑ Matti Rossi 1934–2017 (Muistokirjoitus. HS julkaisi oikaisun 11.7.2017.) Helsingin Sanomat. 7.7.2017. Viitattu 2.8.2017.
  10. ↑ Ahtola, Aleksi: Kultturivihkot 4–5/2005.
  11. ↑ Saarikoski, Saska: Zyskowicz arvostelee Matti Rossin kirjallisuuden valtionpalkintoa Helsingin Sanomat. 25.5.2007. Viitattu 22.10.2011.
  12. ↑ Ben Zyskowiczin kirjallinen kysymys.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Matti_Rossi&oldid=22760026”