Metropolitan-ooppera

Metropolitanin vanha talo Broadwaylla 1905.

Metropolitan-ooppera (engl. Metropolitan Opera) sijaitsee Lincoln Centerissä, New Yorkissa. Se on perustettu huhtikuussa 1880.

Vanha oopperatalo näyttämöltä nähtynä, esiintyjänä pianisti Josef Hofmann, 28 marraskuuta 1937.

Metropolitan-oopperan nykyisen rakennuksen Lincoln Centerissä on suunnitellut arkkitehti Wallace Harrison.[1] "New Met" avattiin 16. syyskuuta 1966 Samuel Barberin oopperan Antonius ja Kleopatra ensi-illalla. Oopperataloon mahtuu lähes 4 000 ihmistä eri kerroksiin. Kultainen proskenion on 54' leveä ja 54' korkea. Kultainen damastiesirippu on käsin kirjailtu ja on suurin esirippu maailmassa. Näyttämö on teknisesti nykyaikainen mahdollistaen seitsemän esitystä joka viikko sisältäen neljästä viiteen eri tuotantoa.

Met lähettää kaikkialla maailmassa kuuluvia suoria radioesityksiä. Ensimmäisesä lähetyksessä 25. joulukuuta 1931 kuultiin säveltäjä Engelbert Humperdinckin ooppera Hannu ja Kerttu. Kuuluisaa lauantai-iltapäivän lähetystä tuki yhteistyökumppani Texaco 7. joulukuuta 1940 lähtien aina huhtikuuhun 2004 asti. Sen jälkeen lähetyksiä ovat rahoittaneet Toll Brothers ja tarkoitusta varten perustettu säätiö.[2]

Ensimmäisenä suomalaisena Metropolitanissa lauloi Alma Fohström näytäntökaudella 1888–1889.[3]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Giuseppe Verdin säveltämä ooppera Kohtalon voima sai ensi-iltansa Metropolitan-oopperassa vuonna 1918. Kuvassa Enrico Caruso ja Rosa Ponselle oopperan 4. näytöksessä.
Metropolitan-oopperatalo, Lincoln Center.

Ensimmäinen Metropolitan-oopperatalo avattiin 22. lokakuuta 1883. Se sijaitsi Broadwayllä 39. ja 40. kadun välillä. Alkuperäisen oopperatalon oli suunnitellut J. Cleaveland Cady.[4] Se tuhoutui tulipalossa 27. elokuuta 1892. Mittavan uudisrakentamisen jälkeen ooppera jatkoi samalla tontilla aina vuoteen 1966 asti, jolloin oopperan toiminnot muuttivat nykyiselle paikalle Lincoln Centeriin. Alkuperäinen rakennus purettiin vuonna 1967, koska se oli muutosten takia menettänyt arvonsa merkittävänä nähtävyytenä.

Toimintaa ylläpiti Metropolitan Opera Company, ja lahjoitukset olivat olennainen osa sen taloutta. Yksi yhtiön 1900-luvun alkupuolen keskeinen omistaja ja lahjoittaja oli investointipankkiiri Otto Kahn, joka oli yhtiön hallituksen jäsen 1903–1931. Kahn ei asemastaan huolimatta saanut viiteentoista vuoteen katsomosta omaa aitiota. Tämän katsotaan johtuvan Kahnin juutalaisesta, saksalaisesta ja nousukasmaisesta taustasta, jota vakiintuneet rikkaat suvut vieroksuivat.[5]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Wallace K. Harrison dead at 86; Rockefeller Center architect 1981. The New York Times. Viitattu 5.7.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Saturday Matinee Radio Broadcasts The Metropolitan Opera. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 5.7.2014.
  3. ↑ Evré, Paul: Alma Fohström, s. 101. Helsinki: Otava, 1920.
  4. ↑ J. Cleaveland Cady. Designer of Metropolitan Opera House and Other Notable Structures Was 82. (Otsikko ja tiivistelmä) The New York Times. Viitattu 5.7.2014.
  5. ↑ Pakko tietää!. Suomen Kuvalehti, 2.4.2015, s. 84.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Metropolitan-ooppera&oldid=20901933”