Mielenhallinta

Satiirinen kuvaus aivopesusta.

Mielenhallinta on toimintaa, jolla sen kohde saadaan käyttäytymään, tuntemaan ja ajattelemaan toivotulla tavalla. Mielenhallinta voi sisältää muun muassa tunteiden hallintaa, ajatusten hallintaa, käyttäytymisen hallintaa ja tiedonsaannin hallintaa. Mielenhallinta voidaan myös kohdistaa yksittäiseen ihmiseen, kuten esimerkiksi Yhdysvaltain MKULTRA-projektissa. Aivopesu on pakottavien tekniikoiden soveltamista aivopesun kohteen uskomusten tai käyttäytymisen muuttamiseksi. Ajattelun ja käyttäytymisen muutoksiin termin tarkoittamassa laajuudessa pystyvien tekniikoiden olemassaolo on kiistanalainen asia, josta syntyy ajoittain paljon väittelyä.

Aivopesun käsitteen teki tunnetuksi journalisti Edward Hunter vuonna 1951. Korean sodassa vangitut amerikkalaissotilaat luopuivat yllättäen entisistä arvoistaan ja uskoivat syyllistyneensä keksittyihin sotarikoksiin. Tätä näkemystä aivopesun vaikutuksista on myöhemmin kritisoitu sodanjälkeisenä anti-kommunistisena propagandana. Yhdysvaltalaisen mielenterveysammattilaisen ja kulttiekspertti Steven Hassanin[1] mukaan aivopesu kuuluu tilanteisiin, jossa uhri tietää olevansa vihollisen käsissä. Uhri voi vain alistua epäinhimilliseen kohteluun, jopa kidutukseen. Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA kokeili huumausaineiden, muun muassa LSD:n, vaikutusta ei-vapaaehtoisiin koehenkilöihin 1953-1963 yrityksenä muokata koehenkilöiden mielipiteitä ja käyttäytymistä (MKULTRA). Kokeilu johti koehenkilö Frank Olsonin kuolemaan. [2]

Henkinen kontrolli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hassanin mukaan kulttien harjoittama henkinen kontrolli on hienovaraisempi järjestelmä. Uhrin persoonallisuus pyritään korvaamaan uudella, ryhmän mielen mukaisella identiteetillä, mutta fyysisen pakotuksen sijasta käytetään hypnoosin ja ryhmädynamiikan keinoja. Uhri pitää manipuloijia ystävinään, joten hän ei osaa varautua. Manipuloijat ohjaavat uhrin valintoja haluamaansa suuntaan, mutta uhri on tietämätön prosessista.

Muistisääntö TAKT

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkinen kontrolli sisältää neljä elementtiä, jotka vaikuttavat toisiinsa. Jos esimerkiksi ihmisen käytös muuttuu, muuttuvat myös hänen tunteensa ja ajattelunsa, koska ihminen pyrkii välttämään tekojensa ja ajatustensa välistä ristiriitaa. Tämän kognitiivisen dissonanssin teorian muotoili psykologi Leon Festinger.

Uskonnollisten lahkojen mielenhallinnan keskeisimmistä tavoista on laadittu muistisääntö, jossa ovat kirjaimet T.A.K.T. Englanniksi muistisääntö on B.I.T.E (behavior control, information control, thought control ja emotional control), jonka on kehittänyt Steven Hassan.[3]

T. Tunteiden hallinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahko ohjaa ja manipuloi jäsenen tuntemaan tiettyjä tunteita. Lahko määrittelee, millaisten tunteiden tunteminen on sallittua ja suotavaa, kun on kysymys lahkon johdosta, lahkotyöstä, oppinäkemyksistä tai entisistä lahkolaisista. Totalitaristiset poliittiset järjestelmät harjoittavat erityisen näkyvää tunteiden hallintaa, mikä näkyy muun muassa puolueen varauksettomana tukemisena sekä henkilökulttina.

A. Ajatusten hallinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahko ohjailee ajatuksia sallittuihin ja suotuisiin uomiin, niin että henkilö oppii ajattelemaan asioita, jotka ovat lahkon kannalta myönteisiä. Henkilö opetetaan torjumaan kielteiset ajatukset. Jäsenet oppivat pysäyttämään omat ajatuksensa, jos ne menevät kielteiselle tai kriittiselle alueelle.

K. Käyttäytymisen hallinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahko ohjailee elämää tiukoin käyttäytymissäännöin. Lahkotyö tai muu lahkon määräämä rutiinikäyttäytyminen sitoo ihmistä, koska sitä mitä jatkuvasti tekee ei kyseenalaista.

T. Tiedonsaannin hallinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahko ohjaa hankkimaan tietoa vain ja ainoastaan sallituista, eli lahkon omista lähteistä ja pyrkii estämään kriittisen tiedon leviämistä. Internetissä tai kirjoissa ja lehdissä julkaistut entisten lahkolaisten kirjoitukset ovat kiellettyä kirjallisuutta.

Henkisen kontrollin 3 vaihetta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkisen kontrollin rakentaminen voidaan jakaa kolmiportaiseen vaiheisiin. Kukin porras edustaa yhtä aivopesun keskeisintä osatekijää. Sulattamista, muokkaamista ja vakiinnuttamista.

Uhrin ”vanha minä” nujerretaan heikentämällä hänen puolustuskykynsä esimerkiksi valvottamalla tai syöttämällä hänelle jatkuvasti tunteisiin vaikuttavaa materiaalia. Kaksoissidosilmausten käyttö on tällöin olennainen osa prosessia. Lopulta uhri antaa periksi ja sopeutuu oppeihin.

Uhrille syötetään uusi käsitys itsestä ja uusi tapa ajatella, tuntea ja käyttäytyä. Sulattamisvaiheen tekniikat ovat edelleen käytössä. Ulkopuolisesta maailmasta annetaan huono kuva, kultin yhteisöä väitetään paremmaksi paikaksi. Kultin oppeja paljastetaan sitä mukaa, kun uhri niitä hyväksyy. Kielteisesti suhtautuvia saatetaan erottaa kultista.

Uudelleen jäädyttäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Uusi minä” vakiinnutetaan. Entisen elämän hyviä puolia vähätellään. Mikäli vanhat kiinnostuksen kohteet ja erityistaidot ovat kultin kannalta haitallisia, ne hylätään. Ryhmä on uhrin uusi perhe. Jäsen saattaa joutua luovuttamaan omaisuutensa kultille, jolloin pois lähteminen on sekä psyykkisesti että taloudellisesti vaikeaa.

  1. Freedom Of Mind, Steven Hassan. Osoitteessa: https://freedomofmind.com/about-us/steven-hassan/
  2. Ronson, Jon (2004): The Men Who Stare At Goats. Lontoo: Picador. ISBN 0-330-37548-2
  3. Freedom Of Mind, Bite Model. Osoitteessa: https://freedomofmind.com/bite-model/

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]