Mikheil Saakašvili

Mikheil Saakašvili
მიხეილ სააკაშვილი
Mikheil Saakašvili vuonna 2020.
Georgian 3. presidentti
20. tammikuuta 2008 – 17. marraskuuta 2013
Edeltäjä	Nino Burdžanadze (vt.)
Seuraaja	Giorgi Margvelašvili
25. tammikuuta 2004 – 25. marraskuuta 2007
Edeltäjä	Nino Burdžanadze (vt.)
Seuraaja	Nino Burdžanadze (vt.)
Henkilötiedot
Syntynyt	Mikheil Nikolozis dze Saakašvili 21. joulukuuta 1967 (ikä 56) Tbilisi, Georgian SNT, Neuvostoliitto (nykyään Georgia)
Kansalaisuus	georgialainen (–2015) ukrainalainen (2015–2017; 2019–)
Ammatti	asianajaja
Puoliso	Sandra Roelofs
Tiedot
Puolue	Yhdistynyt kansallinen liike
Uskonto	ortodoksi
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
saakashvilimikheil.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mikheil Nikolozis dze Saakašvili (georg. მიხეილ ნიკოლოზის ძე სააკაშვილი, Mikheil Nik'olozis dze Saak'ašvili, s. 21. joulukuuta 1967 Tbilisi, Georgian SNT, Neuvostoliitto) on georgialais–ukrainalainen lakimies ja poliitikko. Hän toimi Georgian presidenttinä 2004–2013 ja Ukrainassa Odessan alueen kuvernöörinä 2015–2016.

Saakašvili nousi presidentiksi Eduard Ševardnadzen syrjäyttäneessä verettömässä niin sanotussa ruusuvallankumouksessa. Hän erosi 25. marraskuuta 2007 häntä vastustaneiden mielenosoitusten jälkeen ja asettui ehdolle toiselle kaudelle tammikuun 2008 vaaleissa, joissa sai vähän yli puolet äänistä. Vuoden 2012 vaaleissa hän ei enää asettunut ehdolle. Vuonna 2015 Saakašvilistä tuli Ukrainan kansalainen ja Ukrainan presidentti valitsi hänet Odessan alueen kuvernööriksi.^[1] Hän erosi virasta vuonna 2016.^[2] Heinäkuussa 2017 presidentti Petro Porošenko vei Saakašvililtä Ukrainan kansalaisuuden^[3], mutta uusi presidentti Volodymyr Zelenskyi palautti sen viikko virkavalansa jälkeen toukokuussa 2019.^[4]

Saakašvili on naimisissa hollantilaisen Sandra Roelofsin kanssa. Saakašvili puhuu georgiaa, englantia, ranskaa, venäjää ja ukrainaa^[5], sekä hiukan osseettia ja espanjaa.

Monen muun laajasti entisen Neuvostoliiton alueella vaikuttavan tapaan Saakašvilillä on käytössään monta erilaista versiota nimestään riippuen käytetystä kielestä. Alkuperäisen georgialaismuodon lisäksi käytössä ovat venäläinen Mihail Nikolajevitš (Nikolozovitš) Saakašvili (ven. Михаи́л Никола́евич (Николозович) Саакашви́ли) ja ukrainalainen muoto Mih’eil Nikolozovytš Saakašvili (ukr. Міхеіл Ніколозович Саакашвілі). Kansainvälisesti käytetään monesti nimen venäläistä muotoa Mihail. Niin georgiaksi, ukrainaksi kuin venäjäksikin hänet tunnetaan lempinimellä Miša.

Saakašvili opiskeli kansainvälistä oikeutta Kiovan valtionyliopistossa Ukrainassa valmistuen 1992. Zviad Gamsahurdian syrjäyttämisen jälkeen hän työskenteli jonkin aikaa Tengiz Kitovanin ja Džaba Ioselianin hallituksessa. Samaan aikaan hän sai Yhdysvaltain ulkoministeriön stipendin opiskeluja varten. Hän suoritti tutkinnon Columbia Law Schoolissa 1994 ja väitteli kansainvälisen oikeuden tohtoriksi seuraavana vuonna George Washingtonin yliopistossa.

Saakašvili oli valmistumisensa jälkeen töissä Patterson, Belknap, Webb & Tyler -lakitoimistossa New Yorkissa. Siellä ollessaan Saakašviliin otti yhteyttä hänen vanha ystävänsä Zurab Žvania, joka Eduard Ševardnadzen lähettämänä etsi lahjakkaita nuoria georgialaisia rakentamaan uutta yhteiskuntajärjestelmää. Saakašvili osallistui joulukuun 1995 vaaleihin yhdessä Žvanian kanssa, ja molemmat pääsivät parlamenttiin Ševardnadzen Georgian kansalaisten unioni-puolueen ehdokkaina.

Saakašvili hankki pian itselleen nimeä toimiessaan puheenjohtajana valiokunnassa, jonka tehtävänä oli luoda uusi vaalijärjestelmä, riippumaton oikeuslaitos, sekä riippumattomat poliisivoimat. Hän sai julkisesti paljon tunnustusta, ja kyselytutkimusten mukaan hänestä oli tullut Georgian toiseksi suosituin henkilö presidentti Ševardnadzen jälkeen. Toimittajien ja ihmisoikeusasiantuntijoiden lautakunta valitsi hänet "vuoden mieheksi" 1997. Tammikuussa 2000 Saakašvili nimitettiin Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapuhemieheksi.

12. lokakuuta 2000 Saakašvilista tuli Ševardnadzen hallituksen oikeusministeri. Hän aloitti laajat uudistukset Georgian kehittymättömässä rikosoikeus- ja vankilajärjestelmässä, jota vaivasi korruptio. Tästä hän sai kiitosta monilta kansainvälisiltä tarkkailijoilta ja ihmisoikeusaktivisteilta, mutta vuonna 2001 hän joutui kiistoihin talousministeri Vano Tšhartišvilin, turvallisuusministeri Vahtang Kutateladzen ja Tbilisin poliisipäällikkö Soso Alavidzen kanssa, sillä hän syytti näitä lahjonnan vastaanottamisesta liikesopimusten yhteydessä.

Saakašvili erosi virastaan 5. syyskuuta 2001 ilmoittaen syyksi sen, että hän piti "moraalittomana pysyä Ševardnadzen hallituksessa". Hän kertoi lahjonnan pesiytyneen Georgian hallituksen ytimeen, eikä Ševardnadzella ollut hänen mukaansa halua toimia sitä vastaan. Saakašvili varoitti myös, että "Georgian nykyinen kehityssuunta tekisi maasta rikollisvaltion muutamassa vuodessa".

Erottuaan hallituksesta ja Ševardnadzen johtamasta Georgian kansalaisten unionista Saakašvili perusti lokakuussa 2001 Yhdistyneen kansallisen liikkeen. Liike oli muiden Euroopan maiden sosiaalidemokraattien kaltainen, lievästi vasemmistolainen puolue.

Georgiassa pidettiin 2. marraskuuta 2003 parlamenttivaalit, joissa sekä paikallisten että kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan tapahtui vaalivilppiä. Saakašvili väitti voittaneensa vaalit, ja tätä väitettä tukivat riippumattomien ovensuukyselyiden tulokset. Hän kehotti georgialaisia osoittamaan mieltään Ševardnadzen hallitusta vastaan ja harjoittamaan kansalaistottelemattomuutta. Saakašvilin puolue ja Burdžanadze-demokraatit ryhtyivät yhdessä vaatimaan Ševardnadzen eroa ja uusia vaaleja.

Tbilisissä pidettiin 20.–23. marraskuuta 2003 valtavia mielenosoituksia, joiden yli 100 000 osallistujaa kuunteli Saakašvilin ja muiden oppositiopoliitikkojen puheita. Ševardnadze joutui lopulta toteamaan eroamisen väistämättömäksi. Hän erosi 23. marraskuuta, ja presidentiksi tuli väliaikaisesti parlamentin puhemies Nino Burdžanadze. Tätä vallanvaihtoa on kutsuttu samettivallankumoukseksi ja myös "ruusujen vallankumoukseksi".

24. helmikuuta 2004 Yhdistynyt kansallinen liike ja Yhdistyneet demokraatit yhdistyivät. Uuden puolueen nimeksi tuli Kansallinen liike - Demokraatit. Puolueen poliittisia päätavoitteita olivat eläkkeiden korottaminen, sosiaalisten palveluiden tarjoaminen köyhille, taistelu korruptiota vastaan ja valtion tulojen kasvattaminen.

Saakašvili voitti 4. tammikuuta 2004 pidetyt presidentinvaalit yli 96 %:n ääniosuudella. Hänestä tuli samalla Euroopan nuorin presidentti. Saakašvilin vaaliteemoina olivat korruption kitkeminen sekä palkkojen ja eläkkeiden korottaminen. Hän on myös luvannut parantaa suhteita ulkomaailmaan. Saakašvili on voimakkaasti länsimyönteinen ja ajaa Georgian jäsenyyttä Natossa ja Euroopan unionissa.

Saakašvili astui virkaan Tbilisissä 25. tammikuuta 2004. Heti seremonian jälkeen hän allekirjoitti määräyksen uudesta valtion lipusta. 26. tammikuuta hän julkisti määräyksen, joka salli Georgian ensimmäisen presidentin Zviad Gamsahurdian ruumiin palauttamisen Groznyista (Tšetšenia) Tbilisiin. Samalla yksi Tbilisin pääkaduista määrättiin nimettäväksi Gamsahurdian mukaan. Saakašvili myös päästi vankilasta 32 Gamsahurdian kannattajaa, jotka olivat olleet poliittisina vankeina siitä lähtien, kun Ševardnadzen hallitus vangitsi heidät vuosina 1993–1994.

Jotkut ovat olleet huolestuneita Saakašvilin autoritaarisista hallintotavoista.^lähde? Raskaasti varustautuneet poliisit ovat hajottaneet joitakin pieniä mielenosoituksia. Lokakuussa 2004 neljätoista merkittävää asiantuntijaa kirjoitti avoimen kirjeen presidentille, ja se julkaistiin monissa Georgian sanomalehdissä. Heidän mukaansa "suvaitsemattomuus eri mielipiteitä edustavia ihmisiä kohtaan on juurtumassa Georgian politiikkaan ja muille sosiaalisen elämän alueille".^lähde?

Saakašvili aloitti liberaalit talousuudistukset, jotka johtivat joukkoirtisanomisiin valtion ennen omistamista yrityksistä. Nollatoleranssipolitiikka rikollisuuden suhteen kolminkertaisti vankiluvun.^[6]

Georgian ja Venäjän suhteet ovat olleet koko Saakašvilin kauden kireät. Venäjä kielsi maaliskuussa 2006 sekä georgialaisen että moldovalaisen viinin tuonnin Venäjälle. Syyskuussa 2006 Georgia pidätti neljä venäläistä upseeria syytettynä vakoilusta. Vastineeksi Venäjä katkaisi sekä diplomaattiset että kulkuyhteydet Georgiaan ja aloitti georgialaisten laittomien maahanmuuttajien karkotukset. Georgia on myös ajoittain syyttänyt Venäjän asevoimia ilmatila- ja alueloukkauksista.^[7]

Lupaus maan jälleenyhdistämisestä johti toukokuussa 2004 Aslan Abašidzen hallitseman Adžariaa liittämiseen takaisin keskushallituksen yhteyteen. Sen sijaan kaksi muuta keskushallitusta uhmaavaa aluetta Etelä-Ossetia ja Abhasia pysyivät itsenäisinä ja hakivat turvaa Venäjältä. Vuoden 2006 kesällä Georgian sai haltuunsa osan Abhasiaan kuuluvaa Kodorin solaa.

Tultuaan valtaan Saakašvili aloitti voimakkaan sotilaallisen varustelukampanjan. Vielä vuonna 2003 budjetista 0,7 % meni sotilastarkoituksiin. Vuonna 2006 osuus oli noussut kolmeen prosenttiin ja 2008 se nousi 5,6 prosenttiin. Rahassa lisäys oli nelikymmenkertainen^[8]. Asevoimien henkilömäärä nousi vuoden 2004 noin 20 000 miehestä 33 000 vakinaiseen ja 100 000 reserviläiseen. Kalustoon lisättiin uusinta liikkuvaa tykistöä, taisteluhelikopterien määrä kolminkertaistui ja taistelupanssarivaunujen kymmenkertaistui.^[9][10]

Saakašvili on pyrkinyt Yhdysvaltain liittolaiseksi ja Naton jäseneksi. George W. Bushista tehtiin maassa sankari, ja hänen mukaansa on nimetty pääkaupungista sen lentokentälle johtava tie. Georgia lähetti Irakin sotaan yli 2 000 sotilasta ja käytti siihen 600 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.^[6]

Saakašvilin arvostelu huipentui hänen entisen liittolaisensa Irakli Okruašvilin puheeseen 25. syyskuuta 2007, jossa Okruašvili syytti Saakašvilia lukuisista rikoksista, kuten poliittisten vastustajiensa murhien tilaamisesta. Okruašvili pidätettiin pari päivää myöhemmin, ja hänen pidätyksensä sai aikaan Saakašvilia vastustavia mielenosoituksia. Pidätyksen aikana Okruašvili tunnusti valehdelleensa ja veti syytökset pois Georgian televisiossa näytetyllä nauhalla, ja hänet vapautettiin takuita vastaan. Tämän jälkeen Okruašvili kuitenkin perui aiemman tunnustuksensa ja pakeni perheineen Saksaan.

Saakašvilia vastustavat mielenosoitukset kasvoivat, ja marraskuussa jopa sadattuhannet mielenosoittajat tukkivat pääkaupunki Tblisin kadut. Saakašvili julisti maan hätätilaan 7. marraskuuta 2007, ja poliisi tukahdutti mielenosoitukset. Saakašvilia vastustanut televisiokanava Imedi suljettiin yli kuukaudeksi.^[6]

Painostuksen alaisena Saakašvili ilmoitti marraskuun alussa ennenaikaisesti järjestettävistä presidentinvaaleista ja luopui presidentinvirasta 25. marraskuuta 2007. Tänä aikana presidentin virkaa hoiti parlamentin puhemies Nino Burdžanadze. Vaalissa Saakašvilin merkittävimmät vastaehdokkaat olivat kymmenen oppositionpuolueen nimittämä ehdokas Levan Gatšetšiladze ja liikemies Badri Patarkatsišvili. Saakašvili voitti vaalit saatuaan virallisten tulosten mukaan 52,8 prosenttia äänistä ensimmäisellä kierroksella. Yhdysvaltain ulkoministeriön edustaja ylisti tammikuun 2008 vaaleja puutteista huolimatta ensimmäisiksi "kilpailluiksi". Myös Euroopan unioni ja Nato pitivät vaalia rehellisenä.^[11] ETYJin vaalitarkkailijoiden mukaan siinä oli "merkittäviä haasteita", mutta vaalit olivat "Georgian kansan vapaan tahdon todellinen ilmaus".^[12] Georgian oppositio sen sijaan syytti hallitusta vaalivilpistä ja vaati toisen kierroksen järjestämistä.^[13][14]

ETYJin vaalitarkkailijoiden johtaja, saksalainen diplomaatti Dieter Boden antoi saksalaiselle Frankfurter Rundschaulle haastattelun^[15], jonka mukaan käy entistä ilmeisemmäksi, että tarkoitettu väärentäminen tapahtui vaalien ääntenlaskennan aikana ja että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön vaalitarkkailijoiden ennakkoarvio, joka oli myönteinen, ei vastaa todellisuutta.^[16] ETYJin edustaja kuitenkin sanoi, että Bodenin kommentit oli irrotettu asiayhteydestään ja että ETYJ pysyy aiemman raporttinsa takana.^[17]

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Sodasta Venäjän kanssa ja toisesta presidenttikaudesta ei kerrota mitään.

Syyskuun 2012 parlamenttivaalien lähestyessä miljardööri Bidzina Ivanišvili rahoitti voimallisesti kuuden oppositiopuolueen muodostamaa Georgialainen unelma -koalitiota.^[18] Georgialainen unelma voitti enemmistön parlamentissa, Ivanišvilista tuli pääministeri ja Saakašvilin ENM jäi oppositioon.^[19] Seuraavan vuoden presidentinvaalit voitti Ivanišvilin suojatti Giorgi Margvelašvili, kun taas Saakašvilin puolueen ehdokas Davit Bakradze sai vain 22 prosenttia äänistä. Vallanvaihdon yhteydessä tuli voimaan myös perustuslain uudistus, jolla presidentin valtaoikeuksia kavennettiin.^[20]

Monia Saakašvilin hallinnon jäseniä on pidätetty hänen valtakautensa päättymisen jälkeen.^[20] Maaliskuussa 2014 ulkomailla oleskellut Saakašvili kutsuttiin kuulusteltavaksi kotimaahan.^[21]

Toukokuussa 2015 Ukrainan presidentti Petro Porošenko myönsi Saakašvilille Ukrainan kansalaisuuden ja nimitti hänet Odessan alueen kuvernööriksi.^[1] Saakašvili menetti samalla Georgian kansalaisuuden. Marraskuussa 2016 Saakašvili erosi kuvernöörin virasta. Hän syytti Ukrainan viranomaisia uudistustensa vesittämisestä. Saakašvilin mukaan Porošenko tukee henkilökohtaisesti kahta Odessan alueen rikollisjärjestöä.^[2] Tämän jälkeen Saakašvili perusti puolueen. Heinäkuussa 2017 Ukrainan maahanmuuttovirasto ilmoitti, että Saakašvililtä on viety Ukrainan kansalaisuus. Saakašvili aikoi taistella päätöstä vastaan.^[3]

Saakašvili pääsi takaisin Ukrainaan 10. syyskuuta 2017 ilman papereita ja aloitti kiertueen maassa ja protestoinnin presidentti Porošenkoa vastaan. Saakašvilin mukaan Ukrainan kansalliskaarti ja Ukrainan turvallisuuspalvelu ovat presidentti Porošenkon käskystä kaapanneet hänen avustajiaan, joita on hakattu ja kuljetettu pussi päässä takaisin Georgiaan. Saakašvilin liittolaisia on myös estetty pääsemästä maahan ja hänen sukulaisiaan pidätetty.^[22] Ukrainan tiedustelupalvelu pidätti hänet joulukuun 2017 alkupäivinä syytettynä yhteyksistä rikollisjärjestöihin, mutta kannattajien sanotaan vapauttaneen hänet.^[23]

Vuoden 2018 tammikuussa Saakašvili tuomittiin Georgiassa poissaolevana kolmeksi vuodeksi vankilaan. Tuomion mukaan hän oli yrittänyt peitellä todisteita georgialaisen pankkiirin murhasta.^[24] Helmikuussa 2018 Saakašvili pidätettiin Kiovassa ja karkotettiin Puolaan.^[25]14. helmikuuta 2018, Saakašvili muutti Alankomaihin, jossa hänelle myönnettiin oleskelulupa perhesuhteiden perusteella.^[26] Saakašvilin olisi ollut mahdollista anoa Alankomaiden kansalaisuutta, koska hän on naimissa hollantilaisen Sandra Roelofsin kanssa.^[26] Tällöin Saakašvilillä ei ollut minkään maan kansalaisuutta^[26] Kesäkuussa 2018 hänet tuomittiin jälleen Georgiassa poissaolevana vankilaan, nyt kuudeksi vuodeksi. Tuomion mukaan hän oli yrittänyt peitellä todisteita opposition asianajajan pahoinpitelystä.^[24]

Artikkelissaan Foreign Policy -lehdessä maaliskuussa 2019 Saakašvili ennusti Venäjän hyökkäävän Putinin laskevan kansansuosion vuoksi Ruotsiin tai Suomeen ja valloittavan saaria kuten Gotlannin tai Arktisia alueita.^[27]

Ukrainan uusi presidentti Volodymyr Zelenskyi aloitti virkakautensa 20. toukokuuta 2019 ja kahdeksan päivää myöhemmin hänen ilmoitettiin palauttaneen Saakašvilille tämän Ukrainan kansalaisuuden. Seuraavana päivänä Saakašvili palasi Puolasta Kiovaan ja häntä oli vastassa toimittajien lisäksi laulava kannattajajoukko.^[28] Toukokuussa 2020 Zelenskyi nimitti Saakašvilin kansallisen uudistusneuvoston johtoon. Georgia kutsui vastalauseena suurlähettiläänsä pois Ukrainasta, koska Georgiassa Saakašvilia odottaa vankilatuomio.^[29]

Lokakuussa 2021 Saakašvili palasi Georgiaan. Hänet pidätettiin saman tien.^[30]