Nevan vesistö
.svg)
Nevan vesistö (ven. Бассейн Невы, Bassein Nevy eli Nevan valuma-alue, vesistöaluetunnus 01040300312102000008487 [1]) muodostuu Suomenlahden itäpäähän laskevan Nevan sivujokien, järvien Laatokan, Ilmajärven, Saimaan ja Äänisen laskujokien ja niiden sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka pinta-ala on 281 600 neliökilometrin [2]. Pääosa valuma-alueesta sijaitsee Venäjällä ja Suomessa, mutta pieni osa myös Valko-Venäjällä [3]. Neva laskee Itämereen 66,5 kuutiokilometriä vettä vuodessa.[4]
Pääuoma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nevan vesistöalueen pääuomasta ei tässä käytettävissä suoria lähteitä, mutta sen voi muodostaa valitsemalla vesistöreittiin suurimmat joet. Alajuoksulla siihen kuuluu Neva ja sen lähdejärvi Laatokka. Laatokkaan laskevista joista suurin on Syväri, jonka lähdejärvi on Ääninen. Ääniseen laskevista joista kaksi suurinta ovat Vodlajoki ja Suunujoki. Suunujoki on pisin joki, mutta Vodlajoki virtaamaltaan suurin ja siksi Vodlajoki on valittu tässä pääuomaan. Vodlajoen erikoisuus on se latvavesien haarat, jotka saavat molemmat alkunsa Vodlajärvestä. Ne ovat Vama [5] ja Suhaja Vodla, joista Suhaja Vodla on valittu päähaaraan. Sen alkupää sijaitsee Vodlajärven koillisrannassa ja järven pohjoisrantaan laskee suurin tulojoki Ileksa. Sen lähdejärvi on pieni Kalgatsinskoje ja siihen laskee pohjoisesta vielä pikkujoki Verhjaja.[a]
Pääuoman pituus voidaan näillä valinnoilla laskea löydetyistä lähdetiedoista ja kartasta järvireittejä mittaamalla. Pääoman pituuteen vaadittavat lukuarvot ovat siten Verhjaja (37 km [6]), Kalgatsinskoje (4 km [7]), Ileksa (155 km [8]), Vodlajärvi (16 km [9]), Suhaja Vodla (38 km [10]), Vodlajoki (149 km [11]), Ääninen (98 km [12]), Syväri (224 km [13]), Laatokka (121 km [14]) ja Neva (74 km [4][15]). Näistä saadaan vesistöreitin pääuoman pituudeksi yhteensä 916 kilometriä.[a][b]
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nevan vesistöalue sijaitsee Itämeren valuma-alueen eteläosassa. Sillä on pitkä yhteinen vedenjakaja sen länsipuolella sijaitsevien Suomenlahteen laskevien vesistöjen kanssa. Niistä suurimpia ovat Kymijoen vesistö, Laukaanjoen vesistö ja Narvanjoen vesistöalue. Kymijoen ja Laukaanjoen väliin jää monia pieniä jokien valuma-alueita, joita ei tässä luetella. Nevan vesistön vedenjakajan takana on Suomen puolella vielä Oulujoen vesistö ja sen länsipuolella Pyhäjoen vesistö ja Siikajoen vesistö. Vienanmereen laskevista vesistöistä rajautuu Nevan vesistöön Kemijoen vesistö, Uikujoen vesistö ja Äänisjoen vesistö, sekä niiden väliin jääviä pieniä vesistöjä. Nevan vesistöalueen kaakkoispuolella sijaitsee suuri Volgan vesistöalue, joka rajautuu Nevan vesistön eteläpuolella Väinäjoen vesistöön.[a]
Valuma-alueen piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nevan vesistön valuma-alueen pinta-alaksi on ilmoitettu eri arvoja. Yleisin arvo on 281 000 neliökilometriä (km² [1]), joka on Neuvostoliiton aikainen arvio. Myös arvoa 282 000 km² [4] käytetään, joka voi tarkoittaa 281 600 km² [2] pyöristettynä. Uusi käytetty arvo on myös 286 553 km² (vuodelta 2006 [16]). Nevan vesistöstä sijaitsee Venäjällä noin 230 000 neliökilometriä (80 % [3][16]), Suomessa noin 60 000 neliökilometriä (19,9 % [3][16]) ja myös pieni osa Valko-Venäjällä (0,1 % [3]).[3]
Nevan valuma-alue on ilmeeltään hyvin erilainen sen eri osissa. Valuma-alueen asukastiheys on keskimäärin 22 asukasta neliökilometrille, mutta sen 6 108 000 asukasta levittäytyy siihen varsin epätasaisesti. Alueen suurin kaupunki on Pietari, jonka asukasluku on vuonna 2019 ollut noin 5 391 000 asukasta eli 88 % valuma-alueen asukkaista. Kun siitä asuu Suomessa Vuoksen vesistön äärellä 743 600 asukasta, jää muualle asumaan enää alle 30 000 asukasta.[16][2]
Valuma-alueen maankäyttö voidaan tiivistää viiteen lukuun. Pinta-alasta on viljelyssä 12 %, rakennettua 0,1 %, metsämaata 55 %, sisämaan vesistöjä 17 % ja muuta maata 16 %. Valuma-alueen koillisosat ovat lähes luonnontilassa ja Suomessa se kuuluu Järvi-Suomeen, jonka asutus on haja-asutusta ja jonka joukossa on vain muutama pieni kaupunki. Valuma-alueen pohjoisosat muistuttavat Pohjois-Karjalaa, mutta sen eteläosat ovat olleet aiemmin osittain viljelyssä. Maaltamuutto on autioittaneet näiden alueiden syrjäisimmät osat kokonaan. Valuma-alueen pohjoisosat sijaitsevat havumetsävyöhykkeellä ja eteläosat sekametsävyöhykkeen pohjoisosissa.[2]
Ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laatokalla sataa keskimäärin 610 millimetriä vuodessa. Järven rannikko jäätyy joulukuun alussa ja järven keskusta vasta tammi-helmikuussa. Jää kasvaa yleensä 50–60 senttimetriä paksuksi. Jäät lähtevät järvenselältä maalis-huhtikuun vaihteessa, mutta järven pohjoisosissa jäänlähtö viivästyy toukokuulle asti.[17] Neva jäätyy joulukuun alussa ja vapautuu jäistä huhtikuun lopulla.[4] Olhavanjoki jäätyy marraskuun puolivälissä ja sen jäidenlähtö on huhtikuun puolivälissä.[18] Ääninen sijaitsee kylmemmällä alueella kuin edelliset kohteet. Sen rannikko jäätyy marraskuun lopulla ja järvenselkä tammikuun puolivälissä. Järvi ei kuitenkaan jäädy kokonaan joka vuosi. Äänisen jäidenlähtö tapahtuu huhtikuun lopulla.[19]
Virtaamia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Nevan virtaamia Novosaratovkassa (1859–1984) |
|---|
Nevan virtaamia on mitattu perinteisesti kaupunkialueen itäpuolella Novosaratovkassa, aivan Venjoen kohdalla, josta on matkaa noin 30 kilometriä Suomenlahdelle. Tässä on käytetty mittaussarjaa vuodesta 1859 (tammikuu) vuoteen 1984 (joulukuu). Tilaston mukaan joen keskivirtaama on ollut 2 504 kuutiometriä sekunnissa (MQ, m³/s). Pienin mitattu virtaama on ollut 747 m³/s (NQ) ja suurin 4 450 m³/s (HQ).[20]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valuma-alueella sijaitsevat suuret järvet, joita ovat esimerkiksi Laatokka, Saimaa, Ääninen ja Ilmajärvi, tasaavat Nevassa sekä sen virtaamia että sen tuomia ravinteita. Nevajoen Suomenlahdelle tuomasta ravinnekuormasta on käytettävissä Itämeren muihin jokiin verrattavia tilastoja 1990-luvulta alkaen. Tässä tarkastellaan vain fosforin ja typen ravinteita, joiden luvut ovat kokonaisfosforin ja kokonaistypen arvoja. Tarkasteltaessa ravinteiden lähteitä jaetaan ne yleensä pistekuormitukseen ja hajakuormitukseen. Suurin pistemäinen kuormittaja on Pietarin kaupunki lähialueineen, joka jättää valuma-alueen pienemmät teollisuuden ja taajama-asutuksen varjoonsa. Hajakuormitus muodostuu maatalouden ja metsätalouden toiminnasta, jotka levittäytyvät tasaisemmin valuma-alueelle. Puolet Nevan tuomasta ravinnekuormasta on luontaista alkuperää, eli se olisi tullut Suomenlahteen muutenkin ilman ihmisen vaikutusta. Toinen puoli jakautuu pistekuormittajille fosforin osalta 20 % ja typen osalta 13 %, maatalouden hajakuormittajille fosforin osalta 15 % ja typen osalta 4 % ja muu hajakuormitus vastaa fosforin osalta 15 % ja typen osalta 33 % kokonaiskurmituksista.
Nevan Suomenlahteen kohdistama fosforikuormitus vuosina 1995–2014 oli keskimäärin 3 283 tonnia vuodessa. Tilastoista havaittava pienenevä fosforikuormitus johtuu Pietarissa 2010-luvulla toteutetusta jäteveden keskittämisellä yhdelle suurelle puhdistamolle, joka saa talteen aikaisempaa suuremman osan fosforista. Typen vastaavat luvut vuosina 1995–2014 olivat keskimäärin 56 289 tonnia vuosittain. Typen osalta kuormituksen väheneminen on alkanut jo 2000-luvun alkupuoliskolla ja se on jatkunut 2010-luvun läpi. Kuormituksen vertailuluku saadaan jakamalla kuormitus valuma-alueen pinta-alalla. Fosforia irtautuu siten 8 ja typpeä 192 kilogrammaa neliökilometriltä. Nevan keskimääräinen virtaama oli 2 310 m³/s vuosina 1995–2014. Vedestä mitatut kokonaisfosforipitoisuudet olivat 26 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) vuosina 2010–2017. Kokonaistyppipitoisuudet olivat samaan aikaan keskimäärin 617 μg/l.[2]
Vesistöalueen perusrakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesistöalueella sijaitsee kaksi Euroopan suurinta järveä Laatokka ja Ääninen, joihin molempiin laskee kymmeniä jokia. Laatokkaan laskevista joista suurimpia ovat Vuoksi, Syväri ja Olhava. Niiden lähteitä ovat vastaavasti Saimaa, Ääninen ja Ilmajärvi. Kolmen järven ja Laatokan valuma-alueet käsitellään tässä erillisinä aihekokonaisuuksina. Eri asiayhteyksiin on taulukoitu pääuoman suuria sivujokia.
Alajuoksu: Neva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neva saa alkunsa Laatokan lounaisrannasta ja se on 74 kilometriä pitkä. Sen kautta laskee Pietarissa Suomenlahteen koko 281 600 km² [2] vesistöalueen vedet. Nevan vesistöalueen lähialueen pinta-ala on 22 600 km². Nevan virtaama on Pietarissa 2 504 m³/s [20].[4] Alla on luettelo Nevan sivujoista.
| Sivu-uoman nimi suom. | Karttanimi ven. | Etäisyys mereen (km) | Pääuoman kohta | Pituus (km) | Virtaama MQ (m³/s) | Valuma- alue (km²) | Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Neva laskee Itämereen Suomenlahdella | |||||||
| Mustajoki | Tšornaja Retška (Чёрная Речка) | 5 | Pietari | 8 | 1,1,1,–,3,–,– | ||
| Ohtajoki | Ohta (Охта) | 12 | Pietari | 90 | 768 | 3,1,1,–,2,–,2 | |
| Utka | Utka (Утка) | 23 | Pietari | 6 | 13 | 1,1,1,–,2,–,2 | |
| Murzinka | Murzinka (Мурэинка) | 25 | Pietari | 5 | 1,1,1,–,2,–,– | ||
| Venjoki | Slavjanka (Славянка) | 27 | Pietari | 39 | 249 | 3,1,1,–,2,–,2 | |
| Inkereenjoki | Ižora (Ижора) | 34 | Pietari | 76 | 1 000 | 3,1,1,–,2,–,2 | |
| Tšornaja Retška | Tšornaja Retška (Чёрная Речка) | 43 | Bolšie Porogi | 12 | 53 | 3,1,1,–,2,–,2 | |
| Tusinajoki | Tosna (Тосна) | 44 | Ivanovskaja | 121 | 1 640 | 3,1,1,–,2,–,2 | |
| Svjatka | Svjatka (Святка) | 47 | Pella | 9 | 42 | 1,1,1,–,2,–,2 | |
| Mujajoki | Mga (Мга) | 55 | Paulova | 93 | 754 | 3,1,1,–,2,–,2 | |
| Muikka | Moika (Мойка) | 57 | Paulova | 27 | 113 | 3,1,1,–,2,–,2 | |
| Dubrovka | Dubrovka (Дубровка) | 60 | Dubrovka | 9 | 51 | 1,1,1,–,2,–,2 | |
| Tšornaja | Tšornaja (Чёрная) | 70 | Tšornaja Retška | 30 | 260 | 1,1,1,–,2,–,2 | |
| Neva alkaa Laatokan lounaisrannasta | |||||||
Lähteet: 1 = [1], 2 = tieto on 1:ssä sivujokea käsittelevästä tietokortista (linkkilista) ja 3 = tieto luettu suomenkielisen Wikipedian artikkelista
Alempi keskusjärvi: Laatokka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Laatokan valuma-alue
Laatokan pinta-ala on 17 600 km² [17] ja sen valuma-alueen pinta-ala on 259 000 km² [17]. Jos Laatokan valuma-alueesta vähennetään Vuoksen, Syvärin ja Olhavan valuma-alueet, jää sen omaan lähialueeseen 28 400 km² [3]. Tästä kuuluu pieni osa Suomelle. Laatokkaan laskee noin 3 500 jokea, joiden pituus ylittää 10 kilometriä. Järven valuma-alueella sijaitsee noin 50 000 muuta järveä. Laatokan tilavuus on 838 km³.[17][14]
| Laskujoen nimi suom. | Nimi ven. | Etäisyys Nevasta (km) | Rannikon kohta | Pituus (km) | Virtaama (MQ m³/s) | Valuma-alue (km²) | Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Syväri | Svir (Свирь) | 119 | kaakkoisranta | 224 | 790 | 84 400 | 1,1,4,4,1,1,1 |
| Olhava | Volhov (Волхов) | 96 | eteläranta | 224 | 593 | 80 200 | 1,1,4,4,1,1,1 |
| Vuoksi | Vuoksa (Вуокса) | 87 | länsiranta | 143 | 684 | 68 700 | 1,1,4,4,1,1,1 |
| Säsjoki | Sjas (Сясь) | 96 | eteläranta | 260 | 53 | 7 330 | 1,4,4,4,3,1,1 |
| Jänisjoki | Janisjoki (Янисйоки) | 200 | pohjoisranta | 170 | 39 | 3 900 | 1,1,4,4,1,3,1 |
| Tulemajoki | Tulemajoki (Тулемайоки) | 174 | koillisranta | 110 | 1 720 | 1,1,4,4,1,–,1 | |
| Tohmajoki | Tohmajoki (Тохмайоки) | 202 | luoteisranta | 100 | 1 602 | 1,1,4,4,1,–,1 | |
| Hiitolanjoki | Kokkolanjoki (Кокколанйоки) | 160 | länsiranta | 62 | 11 | 1 370 | 1,1,4,4,1,3,1 |
| Vitelenjoki | Vidlitsa (Видлица) | 154 | itäranta | 67 | 1 320 | 1,1,4,4,1,–,1 | |
| Uuksunjoki | Uksunjoki (Уксунйоки) | 177 | koillisranta | 121 | 1 080 | 1,1,4,4,1,–,1 |
Lähteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 2 = luettu lähteen jokiluettelon linkeistä [14], 3 = luettu venäjänkielisestä Wikipediasta, 4 = mitattu Internetin karttapalvelusta kuten esimerkiksi Google Maps
Eteläinen valuma-alue: Olhavanjoen vesistö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Olhavanjoen valuma-alue
Olhavan saa alkunsa Ilmajärvestä, joka on yläjuoksulla valuma-alueen keskusjärvi. Olhava on 224 kilometriä [18] pitkä ja se laskee Laatokan etelärantaan. Joen valuma-alueen pinta-ala on 80 200 km² [3][18], mutta järvi on pinta-alaltaan vain 982 km². Järven valuma-alueen pinta-ala on 67 200 km², joten Olhavan vesistöalueen lähialue on 13 000 km².[18][21][22]
Läntinen valuma-alue: Vuoksen vesistö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoksi saa alkunsa Saimaasta ja se on 153 kilometriä pitkä. Vuoksi laskee Laatokan länsirantaan ja sillä on pudotusta 71 metriä ja sen keskivirtaama on 684 m³/s. Vuoksen valuma-alueen pinta-ala on 68 473 km² [16] (tai 66 700 km² [3]), josta Saimaan pinta-ala on 4 280 km². Saimaan tilavuus on 42 km³. Vuoksesta valuma-alueesta kuuluu 76 % Suomelle ja 24 % Venäjälle.[16]
Keskijuoksu: Syväri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Syvärin valuma-alue
Syväri alkaa Äänisestä ja laskee Laatokkaan. Se on 224 kilometriä pitkä joki, jolla on pudotusta noin 28 metriä. Joen keskivirtaama on noin 790 m³/s. Syvärin valuma-alueen pinta-ala on 83 200 km² [3], josta Syvärin omaa lähialuetta on 20 400 km² [12].[13]
| Sivu-uoman nimi suom. | Nimi ven. | Syvärin kohta | Etäisyys Laatokasta (km) | Pituus (km) | Virtaama (MQ m³/s) | Valuma-alue (km²) | Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| laskee Laatokan Syvärinlahteen | |||||||
| Kislaja Ojat | Kislaja Ojat (Кислая Оять) | Olhavan piiri | 2 | 10 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Paksujoki | Paša (Паша́) | Olhavan piiri | 8 | 269 | 70 | 6 650 | 1,1,1,1,1,1,1 |
| Ojatti | Ojat (Оя́ть) | Lotinapellon piiri | 15 | 266 | 52 | 5 220 | 1,2,3,2,2,1,2 |
| Šotkusa | Šotkusa (Шоткуса) | Lotinapellon piiri | 22 | 60 | 328 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Segeža | Segeža (Сегежа) | Lotinapellon piiri | 41 | 17 | 106 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Šamokša | Šamokša (Шамокша) | Lotinapellon piiri | 43 | 38 | 161 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Tenza | Tenza (Тенза) | Lotinapellon piiri | 62 | 16 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Kanomka | Kanomka (Каномка) | Lotinapellon piiri | 63 | 22 | 108 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Ludanka | Ludanka (Луданка) | Lotinapellon piiri | 69 | 11 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Janega | Janega (Янега) | Lotinapellon piiri | 72 | 33 | 285 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Negežma | Negežma (Негежма) | Lotinapellon piiri | 80 | 12 | 58 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Mungala | Mungala (Мунгала) | Lotinapellon piiri | 83 | 11 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Jandeba | Jandeba (Яндеба) | Podporožjen piiri | 88 | 38 | 375 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Mandroga | Mandroga (Мандрога) | Lotinapellon piiri | 90 | 28 | 215 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Rykorutšei | Rykorutšei (Рыкоручей) | Podporožjen piiri | 95 | 10 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Uslanka | Uslanka (Усланка) | Podporožjen piiri | 105 | 7 | 263 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Vaaženinjoki | Važinka (Важинка) | Podporožjen piiri | 112 | 123 | 2 200 | 1,2,3,2,2,–,2 | |
| Pogra | Pogra (Погра) | Podporožjen piiri | 119 | 19 | 73 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Svjatuha | Svjatuha (Святуха) | Podporožjen piiri | 128 | 19 | 80 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Šakšozerka | Šakšozerka (Шакшозерка) | Podporožjen piiri | 154 | 31 | 138 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Meldusa | Meldusa (Мелдуса) | Podporožjen piiri | 157 | 10 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Pidma | Pidma (Пидьма) | Podporožjen piiri | 157 | 13 | 134 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Toiba | Toiba (Тойба) | Podporožjen piiri | 162 | 10 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Veliki | Veliki (Великий) | tekojärvi | 178 | 9 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Ostretšinka | Ostretšinka (Остречинка) | tekojärvi | 178 | 24 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Porutoma | Porutoma (Порутома) | tekojärvi | 181 | 18 | 2,2,3,2,2,–,– | ||
| Jyvenjoki | Ivina (Ивина) | tekojärvi | 182 | 44 | 1 430 | 5,2,3,2,2,–,2 | |
| Muromilanjoki | Muromlja (Муромля) | tekojärvi | 185 | 16 | 366 | 5,2,3,2,2,–,– | |
| Iso Kuzrajoki | Bolšaja Kuzra (Большая Кузра) | Podporožjen piiri | 200 | 31 | 162 | 5,2,3,2,2,–,2 | |
| Svjatuha | Svjatuha (Святуха) | Podporožjen piiri | 200 | 16 | 259 | 2,2,3,2,2,–,2 | |
| Ääniseltä on Karpovkaan matkaa 10 kilometriä | |||||||
Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta ([13]), 3 = katsottu Internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista, 5 = katsottu Vepsän kielioppikirjasta [23]
Ylempi keskusjärvi: Ääninen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äänisen pinta-ala on 9 720 km² [19] ja sen valuma-alueen pinta-ala on 62 800 km² [12]. Järveen laskee noin 50 jokea. Äänisen tilavuus on 280 km³.[19][12]
Vesivoimaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nevassa ei ole vesivoimalaitoksia johtuen sen pienestä pudotuksesta. Syvärissä on kaksi voimalaitosta: Ylä-Syvärin voimalaitos ja Ala-Syvärin voimalaitos. Vaikka myös Olhavanjoen pudotus on vähäinen, tuotetaan Ilmajärvestä vesivoimaa järven luusuaan sijoitetulla Olhavan vesivoimalalla. Vesivoimalle paras joki on jo voimantuotannolle valjastettu Vuoksi, johon on rakennettu neljä voimalaa: Tainionkosken-, Imatran-, Svetogorskin- ja Lesogorskin vesivoimalaitos. Saimaan valuma-alueella on vielä 22 muuta vesivoimalaitosta ja Jänisjoessa 7 vesivoimalaa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Neva (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.12.2021. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f Räike, Antti & al.: Input of nutrients by The seven biggest rivers in the Baltic Sea region in 1995–2017 (PDF) HELCOM PLC-7. 2021. Helsinki: Baltic Marine Environment Protection Commission – Helsinki Commission. Viitattu 3.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Filatov, Nikolai & al.: Ladoga Lake and Onego Lake (Lakes Ladozhskoye and Onezhskoye), s. 429–432. (Bengtsson L., Herschy R.W., & Fairbridge R.W. (toimittajat): Encyclopedia of Lakes and Reservoirs) Springer, Dordrecht, 2012. doi:http://dx.doi.org/10.1007/978-1-4020-4410-6_197 ISBN 978-1-4020-4410-6 (Laatokan ja Äänisen tekstiosuus) (PDF) (viitattu 9.1.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c d e Neva River, Viitattu 30.12.2021
- ↑ Vama (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 1.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Verhjaja (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 1.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Kalgatsinskoje (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 1.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Ileksa (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 1.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Vodlajärvi (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 1.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Suhaja Vodla (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 1.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Vodlajoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 1.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Ääninen (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 1.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c Syväri (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 23.5.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c Laatokka (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 1.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Pöyhönen, Otto (toimittaja): ”Neva, Laatokka”, Suuri maailmantieto, s. 467, 368. Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3
- ↑ a b c d e f Nilsson, Susanna: International river basins in the Baltic Sea Region (PDF) (projekti: BSR INTERREG III B) 2006. European Regional Development Fund. Viitattu 31.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Lake Ladoga, britannica.com, Viitattu 3.1.2022 (englanniksi)
- ↑ a b c d Volkhov River, britannica.com, Viitattu 3.1.2022 (englanniksi)
- ↑ a b c Lake Onega, britannica.com, Viitattu 3.1.2022 (englanniksi)
- ↑ a b Neva Basin (Station: Novosaratovka), Grains Research and Development Corporation, Australia, Viitattu 4.1.2022 (englanniksi)
- ↑ Olhava (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 4.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Ilmajärvi (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 4.1.2022. (venäjäksi)
- ↑ Grünthal, Riho: Vepsän kielioppi, s. 12. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2015. ISBN 978-952-5667-87-5 ISSN 0356-5785 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 30.7.2022).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neva Wikimedia Commonsissa
