Niilo Lauttamus
Niilo Johannes Lauttamus (16. toukokuuta 1924 Sakkola – 8. toukokuuta 1977 Jyväskylä)[1] oli suomalainen sotakirjailija ja armeijan kanta-aliupseeri[2].
Niilo Lauttamuksen vanhemmat olivat ilmavoimien esikuntamestari Juho Einari Lauttamus ja Elvi Paakeli. Hänen puolisonsa 1945–1952 (er.) oli Laura Musakka ja Meeri Rämänen vuodesta 1952.[3]
Lauttamus kuvaa useassa teoksessaan suomalaisia SS-miehiä. Lauttamus itse osallistui toiseen maailmansotaan vapaaehtoisessa suomalaisessa SS-pataljoonassa kahden vuoden ajan ja sen jälkeen Suomessa jatkosotaan ja Lapin sotaan.[2]
Lauttamus julkaisi kaikkiaan 21 teosta, joissa aiheena oli lähinnä toinen maailmansota Suomessa, Venäjällä ja Saksassa.[2]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vieraan kypärän alla (1957)
- Hiljaiset sotilaat (1959)
- Kannaksen lapsia (1960)
- Kujanjuoksu (1960)
- Kuolema junailee (1961)
- Sotapoliisit (1961)
- Korpipartio (1962)
- Saappaat edellä (1963)
- Ilman kokardia (1964)
- Rautasaappaat (1965)
- Rähinäremmi (1966)
- Me veteraanit (1967)
- Haavoittuneet leijonat (1968)
- Poliisimiehet (1969)
- Viikinkidivisioona (1970)
- Kuolemanleirin kautta (1971)
- Rangaistuskomppania (1972)
- Anatoli Kurkisen sota (1973)
- Raatteen tien paholaiset (1974)
- Hävittäjä-ässä (1975)
- Panssarikiila (1976)
- Verikivi (1977)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Katriina Kajannes: Lauttamus, Niilo Kirjasampo. Viitattu 9.3.2013.
- ↑ a b c Petri Liukkonen, Niilo Lauttamus, Books and Writers
- ↑ Suomen kirjailijat 1945–1980. SKS, 1985.
| ||||||||||
