Oromot

Oromot
Oromian lippu.
Väkiluku	30 000 000[1]
Merkittävät asuinalueet  Etiopia 25 489 000 [2]  Kenia 818 000 [3]  Somalia 256 300 [4]  Jemen 189 000  Yhdysvallat 150 563  Saksa 90 000  Britannia 28 000  Djibouti 25 644  Australia 12 000  Kanada 17 580 [5]  Egypti 3 100 [6]  Saudi-Arabia 10 000
Kielet	oromo
Uskonnot	sunni-islam, ortodoksinen usko, protestantismi, perinteinen luonnonusko
Infobox OK

Oromot (aik. myös gallat) ovat etninen ryhmä Etiopiassa ja Kenian pohjoisosissa. Heidän perinteiset asuinalueensa muodostavat Etiopiassa Oromian osavaltion. Ormoja on arviolta 25 000 000 ja he muodostavat noin puolet Etiopian väestöstä. Oromot voidaan jakaa 200 eri alaryhmään, joista merkittävimmät ovat arusit, bararettat, boranat, itut, machat, randilit, tulamat, walegat ja wollot.^[7]

Oromojen esi-isät elivät Etiopiassa jo 5 000 vuotta sitten. Etiopian ylängöiltä he levisivät pikkuhiljaa suureen osaan Koillis-Afrikkaa.^[7]1563 oromot hallitsivat suurin piirtein yhtä kolmasosaa Etiopiasta. 1600-luvulla he alkoivat tehdä sotaretkiä etelään ja he levittäytyivät Keniaan. 1788 Ali-niminen heimopäällikkö perusti Begemerin kuningaskunnan Etiopian keski- ja koillisosiin. Muut oromopäälliköt perustivat omia kuningaskuntiaan 1800-luvun alussa. Vuonna 1853 Ras Ali Begemder meni naimisiin Begemderin kruununperijän kanssa ja hänestä tuli Etiopian keisari. Britit kuitenkin syöksivät hänet vallasta.

1880-luvulla Menelik II, Etiopian Shoan alueen amharahallitsija aloitti Oromian vähittäisen valloituksen. Hänestä tuli Etiopian keisari vuonna 1899 ja vuoteen 1900 mennessä hän oli valloittanut koko Oromian. Tuhannet oromot kuolivat Etiopian sisällissodassa 1960-luvulta vuoteen 1991. Oromot olivat yksi niistä Etiopian kansoista, jotka taistelivat itsenäisyyden puolesta. Kuitenkin vain Eritrea saavutti täyden itsenäisyyden.^[8]

Oromot ovat perinteisesti olleet lehmiä kasvattavia paimentolaisia. Monet etenkin etelässä asuvat harjoittavat edelleen liikkuvaa elämäntapaa.^[8] Jotkut oromoryhmät pitävät lehmien lisäksi hevosia ja kameleita, sekä myös joskus harvoin sikoja. Lisäksi harjoitetaan kalastusta ja metsästystä. Oromojen ruokavalio koostuu maidosta, lihasta ja voista. Ylängöillä elävät oromot harjoittavat viljelystä ja viljelevät muun muassa kahvia.^[9]

Oromojen itsenäisyyden aikaan heillä oli demokraattinen hallintojärjestelmä, jota kutsuttiin nimellä gadaa. Johtajat valittiin aikuisten miesten äänillä, joilla oli eri arvoisia asemia gadaa-järjestelmässä. Näitä eri arvoja oli 11, joista kolme oli tarkoitettu alaikäisille pojille. Kuudes arvoluokka oli hallitsevassa asemassa. Sen jäsenet pitivät asemansa kahdeksan vuoden ajan. Sen jälkeen he olivat neuvonantajina seuraavan kolmen arvon ajan ja viimeisen arvoasteikon jälkeen he jäivät pois toiminnasta. Järjestelmä ei enää ole sinällään käytössä, mutta monet sen piirteet ovat säilyneet.^[9]

Useimmat oromot ovat joko muslimeja tai kristittyjä. Jotkut oromot harjoittavat lisäksi perinteistä uskoa, jonka pääjumala on Waqaayo. Lisäksi uskonnossa on useita ayanas-nimellä tunnettuja pyhimyksiä. Uskonnolliset johtajat tunnetaan nimellä quallus. Heidän asemansa on periytyvä. Naispuolisia uskonnollisia johtajia kutsutaan nimellä qalittis. Osa muslimeista ja kristityistä oromoista harjoittaa uskontonsa sivussa perinteistä uskoa. Islamin suosio perustuu kristittyjen amharojen historialliseen valta-asemaan oromoihin nähden. Perinteinen usko on säilynyt etenkin oromojen alueiden eteläosissa.^[10]

• Oromia

• Giles, Bridget: Peoples of East Africa. The Diagram Group, 1997. ISBN 0-8160-3484-2 (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oromot Wikimedia Commonsissa