Paalupaikka

Paalupaikka on ratamoottoriurheilussa käytetty termi. Kuljettaja lähtee paalupaikalta, kun hän saa aloittaa kilpailun koko joukon edestä.^[1] Sana on alkujaan käytetty hevosurheilussa. Lähtöpaikka määräytyy tavallisesti joko erillisissä aika-ajoissa, jossa kuljettajat pyrkivät ajamaan nopeimman ajan, tai edellisen kilpailun sijoituksen mukaan. Eri moottoriurheilusarjoissa on käytössä erilaisia tapoja ratkaista, millä perusteella kuljettaja pääsee aloittamaan kilpailun paalupaikalta.

GP2-, Formula 2- ja GP3-sarjassa paalupaikasta jaetaan 4 MM-pistettä.^[2][3][4] Lisäksi kyseisten sarjojen lyhyemmissä sprinttikilpailuissa 8.sijalle lauantain pitkässä kilpailussa ajanut lähtee paalupaikalta, mutta ei saa pisteitä paalupaikasta.^[5][6][7]

Kausina 1996–2002 kuljettajilla oli käytettävissään 12 kierrosta tunnin kestävissä aika-ajoissa, jotka ajettiin kisaviikonlopun lauantaina. Autossa olevaa polttoainemäärää ei rajoitettu.

Kausina 2003–2004 sekä loppukaudesta 2005 aika-ajoissa kuljettajat ajoivat yksitellen yhden aika-ajokierroksen.^[8][9] Autoissa oli jo aika-ajoissa oltava kilpailupolttoaine; autoon ei pääsääntöisesti saanut aika-ajon ja kisan välillä tehdä huoltotoimenpiteitä.

Alkukaudesta 2005 oli käytössä järjestelmä, jossa paalupaikka ratkesi kahdessa aika-ajosession yhteen lasketuista ajoista.^[10] Lauantaina kuljettajat ajoivat mahdollisimman vähäisellä polttoainemäärällä ja sunnuntaina ennen kisaa raskaalla, kisabensiinin sisältävällä autolla.

Kausina 2006–2009 kummankin 15-minuuttisen aika-ajo-osion jälkeen karsiutui kuusi hitainta kuljettajaa. Tämän jälkeen kymmenen nopeinta kuljettajaa ajoivat keskenään paalupaikasta.^[11] He aloittivat päätösosion sillä polttoainemäärällä, jolla he myös aloittivat kilpailun. Aika-ajon 12 hitainta saivat vapaasti valita polttoainemääränsä aika-ajon jälkeen.

Kaudesta 2010 lähtien aika-ajo on säilynyt kolmivaiheisena, mutta välitankkaukset on kielletty ja kuljettajien autot tankataan aika-ajon jälkeen kisapituuden mukaisella polttoainemäärällä.^[12][13] Kauden 2016 alussa oli käytössä järjestelmä, jossa aika-ajojen aikana suoritettiin sisäinen karsinta.^[14] Aika-ajojen 1.osion aikana sisäinen karsinta alkoi 7 minuuttia osion alusta ja kuljettajia karsiutui 90 sekunnin välein, 2.osiossa sisäinen karsinta alkoi 6 minuuttia osion alusta ja kuljettajia karsiutui jälleen 90 sekunnin välein, ja 3.osion aikana sisäinen karsinta alkoi 5 minuuttia osion alusta ja kuljettajia karsiutui jälleen 90 sekunnin välein, kunnes jäljellä oli kaksi paalupaikasta kilpailevaa kuljettajaa.^[15][16] Uudistuksesta luovuttiin kahden osakilpailun jälkeen, ja perinteinen malli palautettiin Kiinan GP:ssä.^[17][18]

Kausina 2014–2017 eniten paalupaikkoja ajanut kuljettaja sai FIA:n virallisen paalupaikkapokaalin kauden lopussa, mutta kaudesta 2018 lähtien palkinnon nimi muuttui Pirelli Pole Position Award -palkinnoksi (Pirellin tuulitunnelitestien rengas, jonka kuljettaja saa palkinnoksi samoilla vaatimuksilla kauden lopussa).^[19][20]

NASCAR-sarjassa kuljettajalla on käytössään radasta riippuen yksi tai kaksi kierrosta. Ennen vuotta 2001 käytössä oli kaksipäiväinen aika-ajoformaatti, mutta siitä luovuttiin siirryttäessä yhden moottorin sääntöön, mutta Daytona 500 -ajoissa on poikkeava systeemi, jossa on kaksi aika-ajoa.^[21]

Indianapolis 500 -kisassa keskinopeus ratkaisee paalupaikan.^[22] Jokaisella kuljettajalla on käytettävissään neljä kierrosta.^[23]