Panjshirin konflikti

Panjshirin konflikti
Vastarintaliikkeen hallitsema summittainen alue violetilla. Tarkkaa, luotettavaa tietoa Panjshirin tilanteesta ei ole saatavilla.
Päivämäärä: 17. elokuuta 2021 – Paikka: Afganistan Lopputulos: Taistelut jatkuvat
Osapuolet
Afganistanin islamilainen emiraatti	Afganistanin islamilainen tasavalta Panjshirin Kansallinen vastarinta (NRF)[1]
Komentajat
Hibatullah Akhundzada	Amrullah Saleh Ahmad Masud
Vahvuudet
Ehkä 200 000[2] (asevoimien koko vahvuus)	2 000 – 10 000[3] (arvio)

Panjshirin konflikti on Afganistanissa meneillään oleva aseellinen selkkaus suurinta osaa maasta hallitsevan Talibanin ja sitä vastustavan Kansallisen vastarinnan (NRF eli National Resistance Front of Afghanistan) välillä. Vastarintaliike on keskittynyt Panjshirin laaksoon, joka sijaitsee samannimisessä maakunnassa Afganistanin koillisosassa.

Katso myös: Afganistanin sota (1979–1989), Afganistanin islamilainen valtio (1992–2001) ja Afganistanin sota (2001–2021).

Afganistania vuodesta 2001 miehittänyt Yhdysvallat vetäytyi keväällä 2021. Taliban-ääriliike aloitti menestyksekkään hyökkäyksen valloittaen suurimman osan Afganistanista elokuun puoliväliin mennessä.^[4] Presidentti Ashraf Ghani pakeni maasta 15. elokuuta,^[5] ja Taliban julisti perustaneensa Afganistanin islamilaisen emiirikunnan.^[6] Voitostaan huolimatta se ei saanut haltuunsa koko maata.^[7] Talibanit ovat enimmäkseen paštuja, ja muiden väestöryhmien keskuudessa kannatus on vähäistä, sillä Afganistaniin ei ole syntynyt etniset rajat ylittävää kansallista identiteettiä.^[8]

Vanhan hallituksen varapresidentti Amrullah Saleh ilmoitti 17. elokuuta toimivansa Afganistanin virkaatekevänä presidenttinä, ja että aseellinen vastarinta Talibania jatkuu. Salehin mukaan hän ei tule ”missään olosuhteissa kumartamaan” terroristeja tai pettämään Ahmad Šah Masudin perintöä.^[9] Masud johti niin sanottua Pohjoista liittoa, joka taisteli talibaneja vastaan vuosina 1996–2001.^[10] Hänen poikansa Ahmad ilmoitti 18. elokuuta jatkavansa taistelua ja johtavansa Panjshirin laaksoon keskittynyttä vastarinta-armeijaa.^[8] Myös Saleh asettui Panjshiriin.^[7] He ilmoittivat vastustavansa talibaneja tarvittaessa asein, mutta etsivänsä konfliktiin neuvotteluratkaisua.^[3]

Neuvottelujen epäonnistuttua Taliban alkoi käyttää sotilaallista voimaa. Se lähetti lisäjoukkoja Panjshirin alueelle ja piiritti laakson.^[1] Elo–syyskuun taitteessa Panjshirin hallinnasta käytiin aseellista taistelua. Kumpikin osapuoli väitti aiheuttaneensa viholliselleen raskaat tappiot, mutta lukuja ei ole kyetty varmentamaan riippumattomista lähteistä.^[1] 3. syyskuuta Taliban ilmoitti saaneensa Panjshirin laakson hallintaansa. Järjestön sotilaat juhlivat voittoaan ammuskelemalla ilmaan, mikä johti lähes 20 ihmisen kuolemaan ja kymmenien loukkaantumiseen. Saleh ilmoitti joukkojensa jatkavan vastarintaa.^[7] 6. syyskuuta mennessä Taliban oli valloittanut suurimman osan Panjshirista. Vastarintajoukot vetäytyivät vuoristoon, mistä ne jatkoivat sissisotaa kykenemättä kuitenkaan haastamaan Talibanin valtaa Afganistanissa.^[11] Saleh ja Masudi pakenivat Tadžikistaniin.^[12]

Pitkittyneen vastarinnan vuoksi Taliban joutui lykkäämään uuden hallituksen perustamista.^[7] Sen nimittämisestä uutisoitiin lopulta 7. syyskuuta.^[13]

Taliban-hallinnon vallan vakiinnuttua sen vastaiset kapinalliset ovat tehneet pieninä ryhminä pienimuotoisia iskuja, kuten väijytyksiä Talibania vastaan. Iskut Talibania vastaan ovat keskittyneet erityisesti Panjshirin maakuntaan, mutta myös viereiseen Baghlanin maakuntaan. Toiminnan laajutta on kuitenkin ollut hankala arvioida. Kapinalliset liioittelevat riviensä kokoa, kun taas Taliban on usein kiistänyt kapinallisten olemassaolon, viitaten joskus heihin "muutamana terroristina". Taliban on myös teloittanut kapinallisiksi syytettyjä paikallisia ilman oikeudenkäyntejä.^[14]

Kansallisen vastarinnan oman ilmoituksen mukaan sillä on Panjshirin laaksossa 10 000 sotilasta. Läntisten arvioiden mukaan todellinen luku oli elokuun lopussa kuitenkin vain 2 000 – 2 500. Toisaalta Kansallinen vastarinta vahvistuu, kun vanhan hallituksen asevoimien entiset sotilaat hakeutuvat Panjshiriin.^[3] Talibanin vahvuus oli kesähyökkäyksen alkaessa arviolta 80 000 sotilasta,^[3] mutta voiton jälkeen asevoimien kokonaisvahvuus nousi jopa 200 000 mieheen.^[2] Lisäksi Talibanin käytössä on suuri määrä Yhdysvalloilta kaapattua kalustoa.^[3] On kuitenkin epäselvää, kuinka suuri osa Talibanin asevoimista osallistuu Panjshirin taisteluihin.