Paul Langevin

Paul Langevin
Langevin istumassa oikealla
Langevin istumassa oikealla
Henkilötiedot
Syntynyt23. tammikuuta 1872
Pariisi, Ranska
Kuollut19. joulukuuta 1946
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus ranskalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot ESPCI
École Normale Supérieure
Väitöstyön ohjaaja Pierre Curie
Instituutti Cambridgen yliopisto
Collège de France
Sorbonne
ESPCI
Oppilaat Irène Joliot-Curie
Louis de Broglie
Léon Brillouin
Tutkimusalue fysiikka
Tunnetut työt Langevin yhtälö
Palkinnot Hughes mitali (1915)
Copley-mitali (1940)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Paul Langevin (23. tammikuuta 1872 Pariisi, Ranska – 19. joulukuuta 1946 Pariisi) oli ranskalainen fyysikko, jonka vaikutus Ranskan modernin fysiikan kehityksessä oli suuri.[1] Hänet tunnetaan erityisesti Langevinin yhtälön ja Langevinin dynamiikan kehittämisestä. Langevin oli perustamassa Comité de vigilance des intellectuels antifascistes -järjestöä. Langevin kuului Ranskan kommunistiseen puolueeseen.

Langevin syntyi Pariisissa ja opiskeli École supérieure de physique et de chimie industrielles de la ville de Paris issa sekä École Normale Supérieuressa. Langevin lähti opiskelemaan Isoon-Britanniaan Cambridgen yliopistoon Cavendish laboratorion J. J. Thomsonin ohjaamana. Langevin kuitenkin palasi Ranskaan ja opiskeli tällä kertaa Sorbonnessa ja väitteli itsensä tohtoriksi Pierre Curien ohjaamana vuonna 1902. Kaksi vuotta myöhemmin hän pääsi fysiikan professoriksi Collège de Franceen. Vuonna 1934 hänet valittiin Ranskan tiedeakatemian jäseneksi.

Langevinin kuuluisin saavutus on para- ja diamagnetismin teoria vuodelta 1905. Hän rakensi teoriansa atomeissa ja molekyyleissä kiertävien alkeisvirtojen käsitteen pohjalle. Hän oli myös Albert Einsteinin kanssa yhtäaikaisesti kehittämässä teoriaa massan ja energian vastaavuudesta. Langevin kannattikin voimakkaasti Eisteinin esittämää suhteellisuusteoriaa. [1]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Langevin kehitti pietsosähköisyyteen perustuvan kaikuluotaustekniikan eli menetelmän, jolla ultraäänien heijastumisen perusteella voidaan todeta vedenalaisten kohteiden suunta ja etäisyys. Menetelmään perustuvat laitteet tulivat yleiseen käyttöön vasta toisessa maailmansodassa.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b ”Magnetismi”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 4046. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9
  2. ↑ Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Langevin, Paul”, Kuka teki mitä, The Mitchell Beazley kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 148. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paul_Langevin&oldid=22790530”