Pettu

Pettu tarkoittaa ravinnoksi käytettävää männyn jälsi- ja nilakerrosta. Petusta valmistetaan pettujauhoja, joilla voidaan leipää leivottaessa korvata osa ruisjauhoista.^[1][2] Pettumännyn on oltava vähintään viidenkymmenen vuoden ikäinen ja mieluiten ohut- ja sileäkuorinen oksaton puu. Männyn nila irtoaa parhaiten niin sanottuna nila-aikana eli toukokuun loppupuolelta heinäkuun alkuun. Ennen jauhamista pettuliinat on esikäsiteltävä, eli ne paahdetaan tai keitetään haitallisten aineiden (parkkiaineiden, hartsien, vahojen, terpeenien, ligniinien) poistamiseksi tai vähentämiseksi.^[3]

Pettuleipää eli pettua eli petäjäistä on Suomessa syöty hätäravintona, kun ruoasta on ollut puutetta, erityisesti suurten kuolonvuosien aikana 1690-luvulla,^[4] suurten nälkävuosien aikana 1860-luvulla ja viimeksi vuoden 1918 sisällissodan aikana. Nykyään petun arvostus on kohonnut, sillä pettu sisältää esimerkiksi paljon ravintokuitua.^[1]

Pettujauhossa on enemmän rautaa ja sinkkiä kuin ruisjauhossa mutta myös enemmän haitallista alumiinia. Pettujauho sisältää 25 prosenttia ruisjauhon energiasisällöstä. Kilo pettujauhoja tyydyttää ihmisen päivittäisen B1- ja B2- sekä C-vitamiinin tarpeen, mutta liiallinen pettuleivän nauttiminen on terveydelle vaarallista.^[3] Pettuleipä voi aiheuttaa esimerkiksi vatsan turpoamista sekä elimistön neste- ja suolatasapainon häiriöitä.^[5][6]

• Silkko

• Hätäleipä, Tietosanakirja osa 3, palsta 757–759, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911
• Arktiset aromit: Pettu